Media ja viihde ›

Oih! Tässähän vallan liikuttuu kyyneliin katsoessa noita vanhoja tunnareita. Kolme muskettikoiraa pyöri 90-luvun alkuvuosina ja oli todella kova juttu alle kymmenvuotiaalle. Alkumusiikit jäivät elämään. Sama pätee loistavaan Alfred J. Kwakiin, joka oli jotenkin aina hyvin alakuloinen sarja, mutta melankolisuudella on ollut aina sija meikäläisen sydämessä. Se aloitusjakso jossa sen perhe jäi auton alle liikuttaisi varmasti tänäkin päivänä jos sarja vielä tulisi.
 
Matka maailman ympäri 80 päivässä tuli katsottua kahteen kertaan. Se oli iloinen sarja ja siinä olivat ehkä kaikkien aikojen kovimmat piirretyt kytät Fix ja Buli joista ei ollut mihinkään. -Torrrrvelo! - Mhuttha mhinullha oli nhälkä uii.. Fileas Fogg oli taas liian täydellinen eikä oikein vakuuttanut minua. Hämärä heppu joka kuitenkin halusi vaan pesää prinsessa Romilta. Herrasmies.. kaikkea kanssa.
 
Kaukametsän pakolaiset oli kanssa hieno sarja. Silloin olin jo vähän varttuneempi mutta se metsämiljöö ja aiheen ajankohtaisuus (ihmiset valtaavat elintilaa enemmän ja enemmän) sai ajattelemaan. Hahmot olivat myös onnistuneita ja sarjaa tuli seurattua paljon. Alkumusiikki oli muistaakseni täysin instrumentaali.
 
Vanhoista joulukalentereista tulee ainoana mieleen Pepan ja Rikun joulueepos. Ressukat hokivat Piipaari -hokemaa ärsyyntymiseen asti ja yrittivät saada piparia Fileas Foggin tapaan. Siis joka jakson lopussa löytyi aina pipari.
 
Tiny Toonsit, Prätkähiiret, Spidermanit.. lista on loputon jos näitä aletaan ruotimaan. MUTTA! Mitä on nykyään? Niin järjetöntä paskaa suolletaan lapsille ja halvalla kun tehdään. Rumia tietokoneanimaatioita joka kanavalla. En väitä etteikö siellä olisi hyviäkin mutta esimerkiksi muutama vuosi sitten pyörinyt Flipper Ja Lopaka aiheutti sellaisen inhoreaktion ja ikuisen impotenssin että ei ole tosikaan. Vittu onko kukaan kuullut sitä alkutunnaria?! Aivan järjetön ja varmaan puolet ohjelman 20min kestosta. "Meneillään oli kalastusyö lalala.." Se se pitäisi saada nettiin, ellei tietty FBI ole ehtinyt tuhota kaikkia jaksoja ja niiden kopioita. Siinä sarjassa oli joku läski pikkupoika joka mongersi niin älytöntä tekstiä ja rähisevällä äänellä että meni vähän aikaa tajutessa että mikä helvetti tämä oikein on. Aloha kaikille!
 
Ah niin. Vielä tulee mieleen lapsena näkemäni Hanski -sarja. Se pyöri 90-luvun puolivälin tienoilla uusintana ja kyseessä on siis Hannes Häyrisen ja Liisa Nevalaisen tähdittämä 60-luvun lopulla tehty televisioteatterisarja. Todella sympaattiset hahmot, kuten itse Hanski joka oli ehkä Suomen äkkipikaisin mies ja piilosovinisti. Kuolemattomia lausahduksia, kuten: "Ei ole mitään niin älytöntä kuin nainen, paitsi toinen nainen tietenkin." Tietty teatteri heijasteli sarjassa välillä voimakkastikin mutta kyllä Nevalainen ja Häyrinen olivat vedossa. Vierailijoina sarjassa nähtiin sitten Heidi Krohn, Spede ja Loirikin. Minä kyllä tykkäsin ja omistanpa ko. sarjan digitaalisessa muodossa, tosin vhs-nauhoilta siirrettynä. Pitäisikin joskus katsoa koko saaga putkeen. Hanski-maraton. "Heikot ne väistyy elontieltä jätkä sen kun porskuttaa, nyt minä menen näyttämään tuolle kaljan lipittäjälle missä kaappi seisoo.."