Media ja viihde ›

Jane Campion: An Angel at My Table ****/9
 
Alunperin 3-osainen tv-sarja joka perustuu Janet Framen omaelämäkertatrilogiaan.

Nyt viilataan kyllä pilkkua niin paljon. Clerks 2 on tosiaankin päätös sarjalle - mutta kyseinen elokuva ei ole edes vielä ilmestynyt, joten edellä mainitut elokuvat muodostavat sarjan. Ainakin vielä.
 
Edit: Korjatkaa toki jos olen väärässä.
 
Smith vannoi Jay & Silent Bob Strike Backin olevan viimeinen elokuva, mikä esittelee tämän ääliökaksikon, ja puhui Jeresy -saagan päätöksestä.
Jason Mewesin ollessa vielä narkki, Smith kuitenkin lupasi Jasonille tekevän vielä yhden Jay and Silent Bob leffan jos tämä vain pysyisi kuivilla. Siitä seurasi Clersk kaksi.
Tiedä sitten mikä on inside-läppien määrä tässä elokuvassa. Kovasti kyllä leffaa odottelen.

Kevin Smith aihetta jatkaen: Tietääkö kukaan onko Clerksiä julkaistu Suomessa edes videona tekstien kanssa?? Kun esim. Discshopista löytyy vaan se "tekstitön versio", joka on myös melko suolaisen hintainen.

Clercks ***
Ihan hauska pätkä. Oli hauska hoksata että Jay & Silent Bob oli tästä elokuvasta peräisin. Jotkut keskustelut oli ärsyttävää seurattavaa kun ne oli kuin paperilta luettua (niinku varmasti olikin).
 
Mallrats **
Tämä oli sitten Clerksiä aivottomampi teini-ihmisuhdesekoilu. Jay & Silent Bob ei enää naurattanu ku eivät olleet enää niin uskottavia.
 
Sideways *****
Mahtavasti näytelty ja helposti seurattavaa dialogia. Hyvin annettiin kokoajan ymmärtää että päähenkilön romanssissa tapahtuu jotain kliseistä, mutta niin ei kuitenkaan edetty.

Sarja: Murder one (case 1)
 
En koskaan katsonut kun tuli televisiosta, ellen sitten vähän sieltä sun täältä. Taisi olla nimellä harkittu murha suomeksi tämä. Tätä ei osaa kunnolla arvioida ellei koko höskää katso kokonaan, koska tuotantokaudessa käsitellään vain yhtä pääjuttua. Täytyy sanoa että ennakkoluulot tylsästä lakidraamasta karisivat, kun tämä osoittautui olevan yksi parhaita sarjoja joita olen koskaan katsonut. Juoni oli helvetin hyvä, siis tarina, kaikilta osin. Myös se, miten tarinaa kuljetettiin, oli ensiluokkaisesti toteutettu. Päähahmo Teddy Hoffman on ehkä päälliköin mies ikinä. Viisas, karismaattinen, muttei kuitenkaan mikään hollywood-pyhimys. Aivan loistava hahmo ja näyttelijäsuoritus Daniel Benzalilta, ja sen pohjalle oli varaa rakentaa.
Stanley Tucci oli myös mies elementissään. Perkele, tässä voisi kehua jokaista näyttelijää.
 
En kertaakaan törmännyt imeliin ja yliviihteellisiin ratkaisuihin, vaan olin koukussa kokoajan. Tarina vei mukanaan, ja pisti ajattelemaan monta kertaa ja montaa asiaa. Aivan täydellistä shittiä. Laatutyötä jossa katsojaa ei aliarvioida, ja onnistuu olemaan äärimmäisen viihteellinen siinä sivussa. Jos en olisi katsonut sarjaa kokonaan (kiitos kosmokselle DVD:stä), pitäisin tätä keskivertoa parempana ok-tason sarjana. Mutta parhautta tämä on.
 
Toinen tuotantokausi (case 2) on katsomatta, enkä tiedä katsonko, kun siinä ei ilmeisesti ole Ted Hoffmania. Ted on meinaan kuningas. Jos Ted ostaa perunoita, se ei tee siitä isoa numeroa, vaan menee kauppaan ja ostaa perunat. Viileästi.
 
Arvosana: *****

 
Mallrats **
Tämä oli sitten Clerksiä aivottomampi teini-ihmisuhdesekoilu. Jay & Silent Bob ei enää naurattanu ku eivät olleet enää niin uskottavia.
 

 
Mallrats sai imaisi minut sisään Kevin Smithin maailmaan, joten leffalla taattu paikka sydämessäni. Lisäksi Mallratsissa on yksi elokuvamaailman hienoimpia hahmoja, Brodie Bruce.

Four Brothers
 
Neljä veljestä kokoontuu pohtimaan syntyjä syviä kun äitimuori murhataan ryöstön yhteydessä. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan sitä miltä näyttää ja veljekset päättävät ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Tästä lähteekin sitten liikkeelle varsin mukava pätkä joka on Mark Wahlbergin viimeisin osoitus siitä että uskottavuutta löytyy edelleen näyttelijinä hieman kyseenalaisen muusikon uran jälkeen.
8
 
The Beatles: Let It Be
 
Mikäs sen mageampaa kuin tehdä dokkaria levyn teosta ja heittää vielä lopuksi keikka talon katolla poliisien ahdistellessa.
9

Poseidon
 
Luulin meneväni katsomaan katastrofielokuvaa, mutta se filmi, joka teatterissa pyöri, olikin melkoinen elokuvakatastrofi... No ei kai siinä, ihan hyvää perustoimintaa tuo kai oli, mutta ei se kyllä yhtään minkäänlaisia tunteita herättänyt. Paitsi vähän myötähäpeää, kun näyttelijät välillä laukoi uskomattoman hölmöjä vuorosanojaan. Niin ja sitten siihen pormestarin tyttäreen rakastuin, kun sillä oli niin ihanat silmät :D Tyypillistä miulle: elokuva ansaitsee korkeintaan kuutosen, mutta annan kuitenkin kasin pelkästään sen yhden näyttelijän takia.
 
8

Poseidon
 
Luulin meneväni katsomaan katastrofielokuvaa, mutta se filmi, joka teatterissa pyöri, olikin melkoinen elokuvakatastrofi... No ei kai siinä, ihan hyvää perustoimintaa tuo kai oli, mutta ei se kyllä yhtään minkäänlaisia tunteita herättänyt. Paitsi vähän myötähäpeää, kun näyttelijät välillä laukoi uskomattoman hölmöjä vuorosanojaan. Niin ja sitten siihen pormestarin tyttäreen rakastuin, kun sillä oli niin ihanat silmät :D Tyypillistä miulle: elokuva ansaitsee korkeintaan kuutosen, mutta annan kuitenkin kasin pelkästään sen yhden näyttelijän takia.
 
8
 
Kannattaa katsoa se originaali 70-luvulta: Poseidon Adventure. Paikoitellen varsinainen kuoliaaksinaurattaja, tosin tahattomasti... ;)

The Hills Have Eyes (alkup.) 9
Full Metal Jacket 10
12 Apinaa 9-

Da Vinci - koodi.
 
Sanon heti alkuun kuinka vituttaa yleinen käytäntö siitä, että jotain megasuosittua asiaa haukutaan ihan itsekorostamisen ja typerän ihmisluonnon takia. Joskus vikoja haetaan suurennuslasien kanssa. Mitä suositumpi asia on kyseessä, sitä hienompaa sitä on lyödä lyttyyn. Kyllä tulee fiksu vaikutelma. Tuli vähän mieleen Taru Sormusten Herrasta, jota ei kyllä yleisesti teilattu, mutta elokuvien saavuttaman suosion jälkeen muutamat "kriitikot" alkoivat jälkeenpäin haukkumaan elokuvia. Samalla kehaistaan veljenpojan kellarissa tehtyä 4-minuuttista mustavalkoista taide-elokuvaa.
 
Se siitä ja asiaan. En ole lukenut kirjaa, mutta tiesin jo etukäteen juonikuviot ja mistä on kyse. Elokuva toimi hyvin. Tässä on kyse juonivetoisesta tarinasta eikä mistään muusta. Henkilöhahmoja ei paljoa kehitellä - vähän tosin yritetään - muttei tarvitsekaan. Hanks ja Tautou ovat sopivat näyttelijät antamaan kasvot hahmoille, joiden tehtävä on edesauttaa juonta etenemään. Hanksilla on arvokkuutta ja miellyttää aina, ja Tautouhan on tietysti ylisöpö ja omaa ehkä maailman upeimman hymyn. Nämä asiat riittävät, tämä tarina pohjautuu ainoastaan juoneen. Ian McKelleniä on aina ilo katsella.
 
Ja juonihan on tosi maukas. En ottanut asiakseni hakea siitä aukkoja, joten en tiedä onko niitä, mutta maukas se on yhtäkaikki. En tarkoita yllättäviä käänteitä, jotka eivät aina niin yllättäviä ja edes tarpeellisia ole, vaan itse sitä mistä kaikessa on kysymys. Tässä sekoitellaan hienosti kristinuskoa, salaseuroja, myyttejä ja ihan kirjaa varten keksittyä fiktiota - joka onnistuu hienosti huijaamaan ihmisiä luulemaan, että kirjailija ei ole itse keksinyt kaikkia näitä asioita. Itsekin aikoinaan jäin koukkuun. Itselleni kaikki tällainen uskonnot/myytit - tavara on aina helvetin mielenkiintoista. Kadonneen aarteen metsästäjätkin on yksi lempipätkiäni pelkästään Arkki-juonen vetovoiman johdosta.
Juonta kuljetellaan erilaisten koodien ja tehtävien avulla, ja mikäs siinä. Kyllä se oman säväyksensä antaa.
 
Hienoa on nähdä erilaisia paikkoja, mihin tarina päähahmoja kuljettaa. Elokuva alkaakin upeasti Louvresta, joka itselleni vähän löi suun auki tyyliin "onko tuo perhanan noinkin upea paikka".
 
Kehaisen vielä visuaalista puolta senkin verran, että muutama kohtaus oli tehty näppärästi. Flashbackit vanhoihin aikoihin näyttivät jännältä ja hyvältä, ja erilaisten ratkaisujen yhteydessä ilmassa väreilevät kuvat/kirjaimet/näyt ovat onnistuneita.
 
Muutama asia ja ns. perusjuonenkäänne tuntui vähän väkinäiseltä, ja jos juoni ei kiinnosta niin elokuvasta ei ole saatavissa mitään irti. Ellei sitten tykkää katsella Tautouta, mikä ei sikäli ole väärin. Luen kirjan ehkä vielä joskus vertaillakseni, mutta minulla on jo valmiiksi semmoinen kuva että elokuva on aika uskollinen kirjalle, eikä liene paljoa parempi tai huonompi. Tietenkin kirja aina elokuvan pieksee, mutta siitä en puhunut.
 
Jos kirjasta tehdään elokuva, on turha luulla että itse asia muuntautuisi dramaattisesti. Jos Hanks on pääroolissa, ei se tarkoita että elokuvaan pitää suhtautua hahmosyvyyttä tuijottaen. Yksinkertaisesti juonellaan ratsastava, viihdyttävä ja teknisesti pätevä elokuva. Kyllä tämä ihan hyvä elokuva on. Mainettaan parempi. Annan puoli tähteä henkilökohtaista myyttifriikkiboonusta.
 
Arvosana: ****

Sanon heti alkuun kuinka vituttaa yleinen käytäntö siitä, että jotain megasuosittua asiaa haukutaan ihan itsekorostamisen ja typerän ihmisluonnon takia. Joskus vikoja haetaan suurennuslasien kanssa. Mitä suositumpi asia on kyseessä, sitä hienompaa sitä on lyödä lyttyyn. Kyllä tulee fiksu vaikutelma. Tuli vähän mieleen Taru Sormusten Herrasta, jota ei kyllä yleisesti teilattu, mutta elokuvien saavuttaman suosion jälkeen muutamat "kriitikot" alkoivat jälkeenpäin haukkumaan elokuvia. Samalla kehaistaan veljenpojan kellarissa tehtyä 4-minuuttista mustavalkoista taide-elokuvaa.
 
Aivan! Tähän tapaan tästä asiasta ajattelevia soisi olevan enemmän. Kriitikoiden kriitikoita tarvittaisiin.
 
En nyt arvostele mitään leffaa, mutta tässä on hyvä linkki (jonka varmasti moni jo tietääkin) jossa voi arvostella leffoja itse - näiden arvosteluiden perusteella sitten tuo systeemi suosittelee yllättävän fiksusti kunkin omaan makuun leffoja. Varsin pätevä ja hyvä sivusto: http://movielens.umn.edu/login

Walk the line.
 
Selittelyt vittuun. Jonppa jyrää. Ja Junppa kanssa. R.I.P. ja kiitos.
 
Arvosana:*****

Munchen.
 
Olipas vitun hyvä. Todella hienosti onnistunut. Kokoajan kasvaa se tunne, ettei koko systeemissä - kummallakaan puolella - ole mitään vitun järkeä. Paha mielihän tästä tulee, ja tekisi mieli räjäyttää maapallo vittuun. Spielberg ei edes syyllistynyt millään tavalla juutalaisten glorifiointiin, vaikka jotkut kyynisimmät olisivat sitä ehkä jopa toivoneet.
 
Arvosana: **** ja puoli

The Omen (2006)
 
Taas pitäisi kysyä vanha kysymys, miksi korjata jokin joka toimii. Alunperin 1976 tehdyn kauhuklassikon juoni lienee lähes kaikille tuttu, eikä sitä olla lähdetty muuttamaan. Hyvä niin, sillä vaikka tämä uusinta ei mitään uutta tarjoakaan, ei alkuperäistä loistavaa käsikirjoitustakaan ole näin ollen onnistuttu munimaan. Näyttelijät ovat ihan hyviä lukuunottamatta Damienin "äitiä" näyttelevää Julie Stilesia, joka ei minusta sovi rooliinsa millään ja vetää muutenkin ihan huonosti. Mia Farrow on loistava lapsenvahti helvetistä.
Jos et ole nähnyt alkuperäistä, niin tämä varmasti tarjoaa paljonkin jännitystä ja tietenkin hyvin kirjoitetun tarinan. Jos tarina on tuttu, niin tuskin tästä jää käteen juuri muuta kuin ajatus että saisivat Hollywoodissa kohta keksiä oikeasti jotain uutta.
***
 
Da Vinci Code
 
Tempura kirjoitti tuossa ylempänä minun mielipiteeni aika tarkalleen. Hyvää seikkailua ja jännitystä mielenkiintoisella juonella. Ei enempää, ei vähempää. En ole kirjaa lukenut, mutta kuviot olivat parin dokumentin valoittamana varsin selvät.
****

Lucky Number Slevin
 
Josh Harnettin esittämä "tavis" on väärässä paikassa väärään aikaan ja huomaa olevansa yllättäen syyttä velkaa kahdelle rikollispomolle. Tästä alkaa varsin vauhdikas ja kimurantti selviytymisyritys ulos tilanteesta. Juonessa ei käänteitä ja hahmoja säästellä, mutta lopulta koko homma tuntuu kaatuvan omaan näppäryyteensä, eikä jaksa pitää kiinnostusta yllä. Hartnettista en ole koskaan näyttelijänä erityisemmin pitänyt, eikä Bruce Willis, Morgan Freeman, Lucy Liu ja Ben Kingsley sivuosissaan ole minkäänlaisessa vedossa. Kukin tekee suorituksen joka lienee laitettu purkkiin muutamassa päivässä ja that's it. Visuaalisesti elokuva on aika näyttävä ja kässäriinkin on selvästi nähty vaivaa, mutta jotenkin liian teennäinen ja tyhjä maku tästä jää suuhun.
**

Fire In The Sky
 
Tämä leffa tuli esille tuolla kauhuelokuvakeskusteluissa joten päätin katsastaa mille se näyttää. Se että leffa käsittelee UFOja ja perustuu vielä tosi tapahtumiin herätti välittömästi mielenkiintoni. Alku vaikutti lupaavalta mutta tässä vaan oli liian pitkä keskivaihe jota kesti miltei leffan loppuun saakka. Vasta ne kuuluisat viimeiset viisitoista minuuttia naulitsee mukavasti katseen turhan pitkän draamailun jälkeen. Katsottava mutta ei päässyt valitettavasti mun hyvien kauhuleffojen listoille. Lienee tämä näytti Robert Patrickin ansioluettelossa uskottavalle kun mies vielä pääsi X-filesiin Mulderiksi Mulderin paikalle.
7

When a Stranger Calls (2006)
 
Ja tämän kesän remake-pelokuvasarja jatkuu...
Näin alkuperäisen 1979 tehdyn version hyvin nuorena, enkä muista siitä kuin piinaavan tunnelman, karmaisevan käänteen ja kuinka äidin kanssa sitä jännitimme. Kyllä, minä olen saanut kiintymyksen kauhuleffoihin jo äidin maidosta. Hän on aina ollut kiinnostunut kauhuleffoista ja antoi minun aika nassikasta lähtien niitä kanssaan katsoa. Ehkä se teki jotain psyykeelleni, tiedä häntä, se on jo toinen juttu...
Tämä on ihan turhanpäiväinen uusinta (ylläripylläri) vaikka jahtauskauhusta muuten pidän. Ei näihin uusiin juttuihin tunnuta saavan fiilistä sitten millään.
Oletteko muuten miettineet kuinka kännyköiden keksiminen/yleistyminen asettaa aivat uudet haasteet kauhuleffojen kirjoittamiselle? Aika epäuskottavaa alkaa olemaan leffojen tilanteet, joissa jahdatulla loppuu akku tai ei ole kenttää. Puhumatta siitä että ei ole koko kännykkää laisin.
Leffalle *½ pojoa Hills Have Eyesia odotellessa.

Conan The Barbarian.
 
Arnold Schwarzeneggerin toinen ja paras elokuvarooli. Kaikkien barbaarielokuvien ehdoton ykkönen. Muisto ei-niin-kovin-kaukaiselta ajalta, jolloin elokuvanteko vielä oli elokuvantekoa eikä tietokoneilla leikkimistä.
 
Vaan Conanista löytyy paljon muutakin kuin nostalgia-arvoa. Juonessa on hyvin lihaa luiden päällä, ja näyttelijäsuoritukset ovat paikoitellen peräti loistavia. Max von Sydow tekee mainion roolin juoppona kuningas Osricina, James Earl Jones hyytää Thulsa Doomina (joka muuten on ehdottomasti elokuvahistorian rankimpia pahiksia - pystyykö esim. Darth Vader halutessaan muuttumaan jättiläiskäärmeeksi, häh) ja ohjaaja John Miliuksen surffaajakaveri Gerry Lopez on 100 -prosenttisen uskottava Subotai. Ja mikäli Basil Poledourisin säveltämä musiikki ei nostata ihoa kananlihalle, vika on joko korvissa tai niiden välissä.
 
Elokuvaan mahtuu tietenkin myös tahatonta, kenties tahallistakin komiikkaa. Erikoistehosteet ovat nykymittapuun mukaan paikoitellen hieman köppääsiä, eikä Arskan aksenttia voi kuunnella virnistelemättä. Tästä huolimatta koko leffasta välittyy sellaista uskottavuuden tuntua, joka 2000 -luvulla väännetyistä eepoksista puuttuu. Jos et vielä ole tätä elokuvahistorian merkkipaalua nähnyt, niin nyt alkaisi jo olla korkea aika.
 
Arvosana 10.