Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mutta tuntuuko teistä ikinä siltä, että kun saatte jonkun hyvän idea, alkaa tuntua siltä, että se on jo "olemassa", eli niinkuin periaatteessa alitajuisesti "plagioi" jotain kappaletta minkä on kuullut, mutta mitä ei tiedosta tuntevansa. Tai jotain.
Vai rupeaako se omatekemä yhtäkkiä kuulostamaan niin tutulta ettei sitä voi kuvitella omatekemäksi...

Mutta tuntuuko teistä ikinä siltä, että kun saatte jonkun hyvän idea, alkaa tuntua siltä, että se on jo "olemassa", eli niinkuin periaatteessa alitajuisesti "plagioi" jotain kappaletta minkä on kuullut, mutta mitä ei tiedosta tuntevansa. Tai jotain.
Vai rupeaako se omatekemä yhtäkkiä kuulostamaan niin tutulta ettei sitä voi kuvitella omatekemäksi...
 
Mulle käy tätä usein. Pitää toisinaan soittaa niitä juttuja kavereille, että pääsee ko. fiiliksestä eroon. Tosin, mielestäni on huvittavaa saada aikaan biisejä, jotka saavat muissakin saman reaktion aikaan - "täähän on ihan niinkuin, siis, toi, mikä se nyt on..."

Niin, elikkä onko koskaan tuntunut siltä että ei tule yhtään hyvää melodiaa päähän, eikä kitaraan.
Elikkä kaikki mitä yritätte "säveltää" on pelkkää paskaa!

 
Välissä menee hirveäksi itsensätoistamiseksi ja tekee
skeidaa. Mutta parempi tehdä skeidaakin, kun olla
tekemättä mitään. Pääasia että lähtee liikkeelle.
 
Huonokin biisialku voi jalostua myöhemmin paremmaksi, kun
vaan jaksaa tehdä töitä.
 
Siteeraisin Brunilaa, että "inspiraatio on vain huijausta. Työtä se säveltäminen ennenkaikkea on". (jotenki noin se meni, tarkkaa sanamuotoa en muista).
 
En tiedä teorioista juuri mitään enkä jaksa edes
satsata asian vaatimalla tarmolla, mutta pääasia, että
yrittää. Kun siitä tekemistä itsessään nauttii. Se on tärkeintä.

Huolestuttavaa olisi lähinnä se, jos koskaan ei tuntuisi tuolta=)

Välillä taas tulee jotain melodianpätkiä/riffejä mieleen mutta homma sitten pysähtyykin siihen että ei saa kirjotettua niitä paperille...

Eihän aina voi tehdä hyviä melodioita. Ei välttämättä koskaan.
Minä tarvitsen yleensä tietyn mielentilan, kahvia, ehkä vähän matematiikan tehtäviä, edellisen päivän juomingeista johtuva lievä humalatila, aktiivisia ihmissuhteita yms. Eihän melodioihin saa puhallettua tunnetta jos sitä ei ole itsessä.

Itse olen huomannut, että pikkukännissä päässä muodostuu helevetin hienoja melodioita ja riffejä. Sitä vaan innolla odottaa, että pääsee kitaran kanssa tapailemaan päässä kehitettyjä juttuja, mutta siihen se jääkin. Melodiat ei vain yksinkertaisesti siirry aivoista suoraan kitaran kaulalle. Ja jos jotain saa kehitettyä, niin seuraavana aamuna nekin tuntuvat vain surkuhupaisilta ja köyhiltä lirkutuksilta.
On muuten lohduttavaa huomata, että en ole ainoa tästä ongelmasta kärsivä heebo.

Itse olen huomannut, että pikkukännissä päässä muodostuu helevetin hienoja melodioita ja riffejä. Sitä vaan innolla odottaa, että pääsee kitaran kanssa tapailemaan päässä kehitettyjä juttuja, mutta siihen se jääkin. Melodiat ei vain yksinkertaisesti siirry aivoista suoraan kitaran kaulalle. Ja jos jotain saa kehitettyä, niin seuraavana aamuna nekin tuntuvat vain surkuhupaisilta ja köyhiltä lirkutuksilta.
On muuten lohduttavaa huomata, että en ole ainoa tästä ongelmasta kärsivä heebo.
 
Jep, meitä on paljon.

Mulla on syntynyt tasan yksi "hyvä" kappale (klassista). Sekin on niiiiin helppo, että sitä ei kehtaa esittää kuin isovanhemmille :) Pitäis varmaan opetella soittaan pianoa vähän paremmin niin kehittyis toi säveltäminenkin.

Mulla on syntynyt tasan yksi "hyvä" kappale (klassista). Sekin on niiiiin helppo, että sitä ei kehtaa esittää kuin isovanhemmille :) Pitäis varmaan opetella soittaan pianoa vähän paremmin niin kehittyis toi säveltäminenkin.
 
Eihän se helppous siitä huonoa voi tehdä.

Eihän se helppous siitä huonoa voi tehdä.
 
Ei niin, mutta se on vain liian yksin kertainen. Jos olisin parempi säveltäjä pystyisin kehittelemään siitä vielä paremman (ja vaikeamman :))

Hyviä melodioita tunkee päähän jatkuvalla syötöllä, mutta toppuuttelehan jahka saan soittimen käteen, niin pää on taas tyhjä kuin Lipposen lupaukset.
 
Hyvät melodiat tulee aina väärään aikaan. Bussissa tai ruotsin kuuntelun aikana. Joskus käy onni ja pystyy toteuttamaan sen melodian soittimellakin, mutta se kuulostaakin ihan väärältä ja huonolta, vaikka on nuotit oikeilla paikoillaan. Pitäis asentaa joku träkkeri aivoihin.

Juu ei sitä kannata rupee väkisin melodiaa/biisiä väsämään...
Se on ihan sama kun yrittäis pask** vääntää vaikka sitä ei tuliskaan...
Jätä se jäille hetkeksi(mullakin meni 3kk)ennenkuin sain siihen peevelin hyvän jatkon!!
 
sama täällä.koskaan sitä ei saa kuulostamaan yhtä hyvältä kuin se soi päässä.ei kannata silti luovuttaa koska mulla ainakin se sit lopulta onnistuu aika hyvin.

kannattaa varmaan opetella ja soitella niin perkeleesti jonkun bändien riffejä ni sit oppii tunteen otelaudan paremmin ja sit tietää helpommin milt mikäkin sointu kuulostaa.

sama täällä.koskaan sitä ei saa kuulostamaan yhtä hyvältä kuin se soi päässä.
 
Sama homma. Ketuttaa niin penteleesti, kun on pää täynnä kaikenlaisia mahtavia melodiota ja riffejä ja niitä ei saa sieltä millään ulos. Pääni on musikaalisempi kuin käteni.

Sama homma. Ketuttaa niin penteleesti, kun on pää täynnä kaikenlaisia mahtavia melodiota ja riffejä ja niitä ei saa sieltä millään ulos. Pääni on musikaalisempi kuin käteni.
 
Itselläni tämä ilmenee niin, että joudun toisinaan opettelemaan soittamaan omia biisejäni kaksi tai kolme viikkoa:D
 
Kaikki topicissa mainitut tuntemukset ovat kyllä hyvin tuttuja. Nyt on sellainen vaihe meneillään, että lähinnä vituttaa kaikki ja ei synny yhtään mitään. Yhtyeenikään ei ole suostunut omaksumaan mitään sävellelmiäni, mitä olen yrittänyt heille ehdotella soitettavaksi. Pitäisi vain opetella parit hassunhauskat koverit ja niitä vedellä ajankuluksi että ei kuivahda koko toiminta.

Juu tulee ja sillon yleensä en yritä tehdä mitään biisiä.

Vähän silleen masentavissa olosuhteissa saa kaikkea hienoa aikaan. Esim. mun omastamielestä parhaimpia biisejäni oleva Miserable Me syntyi ollessani yksin kotona, ulkona satoi, oli himmeä valo päällä ja mua väsytti. Siinä syntyi vähän itseäni vihaava biisi, mutta hyvä semmonen. Ja sitten joskus on käynyt niin että ei onnistu mikään muu kuin hirveä paskanjauhaminen kitaralla.
Mutta löysin siihenkin jonkun näköisen lääkkeen. Illalla, kun väsyttää, ottaa jonkun päiväkirjan tapaisen esiin ja sutii biisin sanat. Kokonaiseen biisiin. Sitten jonkun ajan päästä säveltää jotain sanoitusten tunnelmaan sopivaa taustaa, introa, kertosäettä... Ja oho! Tulikin pirun hyvä biisi. Kalkkuna-nickin takana olevat heput tietää mistä puhun... Keksitään joku kone millä illan ideat saa muistiin :P (parempi kuin paperi ja kynä).
 
Ei mulla muuta

Itsellä on päällä sellainen vaihe että on valmiita tekstejä mut niitä ei kertakaikkiaan pysty säveltämään.. kaikki kuulostaa ihan paskalta. sitä taitaa olla liian kova itsekritiikki. pari vuotta sitten ei ollu kyseistä ongelmaa.