Kitarat: kitarakamat ›

Olipas hyvä soundi kaverilla. Itsekin kun tuollaisen sais.
 
Soundi lähtee sormista ;)

Soundi lähtee sormista ;)
 
Kaikki noin tosissaan väittävät pitäisi lähettää autiolle saarelle Harley Bentonin ja Zoom 505:sen kanssa ;).

Kaikki noin tosissaan väittävät pitäisi lähettää autiolle saarelle Harley Bentonin ja Zoom 505:sen kanssa ;).
 
Et vaan osaa.

Et vaan osaa.
 
Kah, Kivi! Mites muuten?? ;)
Ja varsinaiseen kysymykseen.. mikä ettei, jos kokee moisen itselleen sopivammaksi.

Kah, Kivi! Mites muuten?? ;)
Ja varsinaiseen kysymykseen.. mikä ettei, jos kokee moisen itselleen sopivammaksi.
 
No mikäpä tässä. Töitä vältellessä...
:-D
 
Zoomin 505 on kokeiltu ja vaikka se huono onkin, niin voi senkin läpi soittaa. Harley Bentonin stratot tai miksei teletkin kyllä soundaa paremmalta ilman sähköä, esimerkiksi pöytään tai vaikka komeron seinään nojaten, tulee lisää massaa soundiin
:-P
 
Aivan sama. Soundi lähtee sormista kyllä, mutta voihan sen oikein huonoilla tai muuten väärinvalituilla kamoilla vaientaa kuulumattomiin...

Aivan sama. Soundi lähtee sormista kyllä, mutta voihan sen oikein huonoilla tai muuten väärinvalituilla kamoilla vaientaa kuulumattomiin...
 
Näinpä kyl.. Tuossa ylempänä edellisessä postauksessa meinasin, että jos aloitteleva kitaristi heti alkajaisiks ostaa rojahuttaa Gibsonin SG:n niin ainakin jää muutama soitinvaihto siit välistä pois, tai jos harrastus ns. lopahtaa, niin onpahan aika suuret mahdollisuudet muuttaa tuo SG "taskukokoon" aika pienellä tappioprosentilla..

Näinpä kyl.. Tuossa ylempänä edellisessä postauksessa meinasin, että jos aloitteleva kitaristi heti alkajaisiks ostaa rojahuttaa Gibsonin SG:n niin ainakin jää muutama soitinvaihto siit välistä pois, tai jos harrastus ns. lopahtaa, niin onpahan aika suuret mahdollisuudet muuttaa tuo SG "taskukokoon" aika pienellä tappioprosentilla..
 
Totta.
 
Mutta toisaalta, kuka on säilyttänyt ekan hyvän kitaransa eikä vaihtanut sitä johonkin surkeaan romuun joka vain oli samannäköinen kuin jollain idolilla? Noita tarinoita on maailma väärällään. Onneksi mulla oli mahdollisuus hyvään kitaraan vasta aika myöhään, kun olin soittanut jo kauan.

Totta.
 
Mutta toisaalta, kuka on säilyttänyt ekan hyvän kitaransa eikä vaihtanut sitä johonkin surkeaan romuun joka vain oli samannäköinen kuin jollain idolilla? Noita tarinoita on maailma väärällään. Onneksi mulla oli mahdollisuus hyvään kitaraan vasta aika myöhään, kun olin soittanut jo kauan.
 
Onneks olen rumpali.. 8) Ei vaiteskaan, kyllä oikeassa olet.. Tai sitte on niitä stooreja isän Burns Marvinista, josta tehtiin oikea hieno garageräime-skeba.. Tai tosiaan vaihdettiin päikseen johonkin DIAan.. ;)

No, joku motiivi oli varmaan silläkin kaverilla, jolta ostin 1500 markalla vuoden 1963 Ludwig Swingmasterit, oli viä ringo-väri ja kaikki...
 
Olisko tahtonut Tamat:-D
 
Saattaapa hyvinkin olla.. Itsehän suunnittelin vaihtoa Vistaliteihin.. (toki toinen juttu tämä, eikä verrattavissa tuohon lain)
 
Mutta koska tää on kitarakamapalsta, sen verran asiaa, että 90-luku oli oivallista aikaa noitten Ibaneesi-Artistien hankkimiseen.. suhteessa nykyiseen hintatasoon olivat huokeita kovin.. 8)

Mutta koska tää on kitarakamapalsta, sen verran asiaa, että 90-luku oli oivallista aikaa noitten Ibaneesi-Artistien hankkimiseen.. suhteessa nykyiseen hintatasoon olivat huokeita kovin.. 8)
 
80-luku taas oli oivaa aikaa ostaa Gibsonin SG. Perus-SG-Standard maksoi keskimäärin 600 markkaa, eli kossupulloindeksillä noin 400-500 euroa. Oli halvin Gibson markkinoilla se.
 
Les Pauleista Studiot oli sellaisia ettei niihin kukaan katsonutkaan, olivat jotenkin noloja. Piti olla LP Standard tai Custom tai jotain, jos ei ollut bindingiä niin ei sitä tahtonut kukaan.
:-)

80-luku taas oli oivaa aikaa ostaa Gibsonin SG. Perus-SG-Standard maksoi keskimäärin 600 markkaa, eli kossupulloindeksillä noin 400-500 euroa. Oli halvin Gibson markkinoilla se.

 
Bromanin kanssa kun tuota maahantuontia (toki PSOn siivellä, ei kilpailijoina) harjoitettiin, niin tuo (toinen uutena ostamani kitara muuten) LP Custom 25/50 Anniversary oli tulleineen kaikkineen jotain 1400-1500 euroa.. Toki se aikanaan oli huomattavan kallis.. 8)
 
Les Pauleista Studiot oli sellaisia ettei niihin kukaan katsonutkaan, olivat jotenkin noloja. Piti olla LP Standard tai Custom tai jotain, jos ei ollut bindingiä niin ei sitä tahtonut kukaan.
:-)
 
Hupsua aikaa.. ;) Eihän loimuisesta kannestakaa ollu yhtään hyötyä, pikemminkin päinvastoin.. :p

Hupsua aikaa.. ;) Eihän loimuisesta kannestakaa ollu yhtään hyötyä, pikemminkin päinvastoin.. :p
 
Niinno... kuten muistat, niin kaikki kitaristit halusivat silloin Music Man -vahvarin, ja niin ollen Marshalleja sai halvalla ja Voxeja suorastaan ilmaiseksi. Vox AC30 oli köyhän soittajan peli, ja monella punkkarilla oli SuperBeatleja ja vastaavia "halpisvahvareita".
:-D
 
90-luvulla sai lawsuit- ja muita parempia japseja.
 
EDIT: Mutta se tästä omasta dadasta. Hyvää yötä.
:-D

Totta.
 
Mutta toisaalta, kuka on säilyttänyt ekan hyvän kitaransa eikä vaihtanut sitä johonkin surkeaan romuun joka vain oli samannäköinen kuin jollain idolilla? Noita tarinoita on maailma väärällään. Onneksi mulla oli mahdollisuus hyvään kitaraan vasta aika myöhään, kun olin soittanut jo kauan.
 
Mulla on kyllä ollut onni säilyttää ensimmäinen hyvä kitarani. Kyseessä on Ibanezin 2355M vuosimalli -76
ja se taitaa olla ainut kitara mitä en koskaan myy. Muut kitarat ja kamat saa tulla ja mennä,
ne on vaan tavaroita eikä niihin kannata tunteita sijoittaa.
 
Onneksi lähes heti Ibanezin ostamisen jälkeen pääsimme vertailemaan sitä aidoin Gibsonin kanssa.
Gibsonin omistanut kokenut ammatti soittaja sanoi vertailun jälkeen ibanezissa olevan paremman tallan ja muuten ei sanottavaa eroa kuulemma ollutkaan. Tästä innostuneena en edes koskaan miettinyt kitaran vaihtamista "parempaan".

http://www.youtube.com/watch?v=skcfsKSMqfo&search=gibson%20sg
 
kurkaapa tuo; joissain keskusteluissa muistaakseni ihmeteltiin
SG:n sopivuutta tlituksiin.. SG rulettaa,saatana!
 
Tuli jostain syystä EVH mieleen... :O Mutta ihan perkeleen hyvä saundi.

Onneksi lähes heti Ibanezin ostamisen jälkeen pääsimme vertailemaan sitä aidoin Gibsonin kanssa.
Gibsonin omistanut kokenut ammatti soittaja sanoi vertailun jälkeen ibanezissa olevan paremman tallan ja muuten ei sanottavaa eroa kuulemma ollutkaan. Tästä innostuneena en edes koskaan miettinyt kitaran vaihtamista "parempaan".
 
Hyvä niin, että on ollut mieleinen. 8)
Olen ehkä sillee outo, että mua rasittaa jotenkin aina nää "vertailut ja vertailevat lausunnot" ottamatta kantaa siihen, onko niille pohjaa.. Silloinkin kun noita remontteja enemmän tein, en (ainakaan tietoisesti) antanu mitään lausuntoja tyyliin "Tää lawsuit-Tele on ainakin xxxx kertaa parempi kuin ne Fullertonin kyhäelmät", hyvä kitara on hyvä kitara, hyvä kopio on hyvä kopio, mutta mikään ei muuta sitä valmistajaa toiseksi. Jos on sattunu kätöseen todella hyvä jonkun "suuren" mallista tehty kopio, niin hyvä, mutta alkuperäistä siit ei siltikään tule... 8)