Kitarat: soittaminen ›

Mihin perustuu iskelmämusiikin lead-kitarointi.? Vetääkö lead kitaristi kaikki hienot juttunsa melodioista vai onko se itsekeksittyä "vinguttelua"..kun haluaa soittaa kitaralla iskelmää mistä kannattaa lähteä ja mitä harjoitella ym..kaikki apu on tarpeen.:)

Eiköhän ne ihan samalta viivalta lähde muidenkin musiikkityylien kanssa: ensin on jotain, josta tulee mieleen jotain, joka jalostuu sitten joksikin. Monet varmaan ammentaa biisin yleistunnelmasta meininkiä improihin ihan yhtä paljon, kuin lainaavat melodiaakin.
 
Outoa pohdiskelua. Pohdiskele seuraavalla kerralla myös tota otsikkoakin vähän.

Vähän samoja juttuja on tullut joskus itsekin pohdittua. Jotkut suomalaishumppapumppujen kitara-avaukset kuulostavat erittäinkin hyviltä ja sekös on ollut kova pala ihmiselle joka periaatteessa ei voi sietää iskelmää. Että kyllä niitä taidokkaita kitaristeja löytyy iskelmänkin puolelta muualtakin kuin Pulliaisen virtuositeetista. Aikoinaan joutui Iskelmäratiota kuuntelemaan työpäivisin 8h joten kyllä se iskostui selkärankoja ja luuytimiä myöten.
 
Siis painotan että noin neljässä tapauksessa viidestä ne kitaraosuudet ovat maailman turhimpia ja kuulluimpia mutta mahtuu sinne sekaan sellaisia jotka kuulostavat tuoreilta ja omaperäisiltä. Eiköhän se ole kuitenkin pääasia että mummoilla pöksyt kostuu ja papat pääsee osingoille.
 
Olipahan oksettava ja huonoa makua sisältävä tuo edellinen lause.

Mihin perustuu iskelmämusiikin lead-kitarointi.?
 
Siihen että kuuntelija voi vaivatta laulaa mukana. Sävelkielen pitää olla samaa kuin laulumelodioissakin.
 
Arvostettu kitaristi Juha Björninen on soittanut 80- ja 90 -luvuilla järkyttävän määrän iskelmälevyjen kitaraosuuksia, ja hänen soittonsa on sieltä munaisimmasta päästä. Björninen sanoi, että homma lähti 70 -luvulla siitä, että hän kuunteli radiota ja soitti mukana kaikkea mitä sieltä tuli, tangoista lähtien. Hän siis opetteli soittamaan tangoja ja muita perinteisempien iskelmien teemoja särösoundilla siten, että se kuulostaa hyvältä. Sitten vain sotketaan mukaan hieman bluesia ja normaalit sähkökitaran erityiskikat kuten venytykset, ja voilà.

Aika melodiapainotteista on iskelmämusan kitarointi. Esim. laulumelodiaa voi käyttää sooloideana, varioi sitä ja lisäilee mukaan kitaramaisia juoksutuksia yms...
 
Yleensä ne soolot on kuitenkin yllättävän yksinkertaisia, ja noudattavat orjallisesti äänenkuljetussääntöjä. Eli jos sointu on vaikka A-molli, ja vaihtuu D-molliksi, niin kitaristi voi soolossa "seurata" tätä ja soittaa melodiaa, joka hyppää esim. E:stä F:ään vaihdoksen aikana.
 
Sillä pääsee jo pitkälle, kun opettelee pyörittelemään biisin sointuja arpeggioina (ei sweeppeinä!), ja hakee sieltä melodia-aihioita.
 
Rytmitkin ovat tässä musassa yksinkertaisia, varsinkin jos tarkoituksena on soittaa jotain rautalangalta vivahtavaa. Eli rönsyilevä bluesfraseeraus veks, ja rytmipohjaksi (aluksi) vain neljäsosat ja kahdeksasosat.

Ämpyilijälle iso kiitos omasta mielestäni asiallisesta ja järkevästä kommentoinnista.:) ja koska olen aloittelija antakaa viisaammat vihjeitä mistä kannattaa lähteä ja mitä opetella kun haluaa iskelmnää alkaa soittelemaan..varsinkin ku nuotteja ei kovin runsaasti ole tarjolla...

Ämpyilijälle iso kiitos omasta mielestäni asiallisesta ja järkevästä kommentoinnista.:) ja koska olen aloittelija antakaa viisaammat vihjeitä mistä kannattaa lähteä ja mitä opetella kun haluaa iskelmnää alkaa soittelemaan..varsinkin ku nuotteja ei kovin runsaasti ole tarjolla...
 
No niitä laulumelodioita. Niillä tienaa jo satasia.

..varsinkin ku nuotteja ei kovin runsaasti ole tarjolla...
 
Ai ei vai? Menepä kirjastoon tai F-musiikin nuottiosastolle, niin sieltähän ei muuta löydykään kuin eri iskelmäartistien nuottivihkoja ja toivelaulukirjoja ym. Sinähän varmasti kuuntelet itse sitä musiikkia paljon, joten varmaan tiedät mitä etsiä.

Vähän samoja juttuja on tullut joskus itsekin pohdittua. Jotkut suomalaishumppapumppujen kitara-avaukset kuulostavat erittäinkin hyviltä ja sekös on ollut kova pala ihmiselle joka periaatteessa ei voi sietää iskelmää. Että kyllä niitä taidokkaita kitaristeja löytyy iskelmänkin puolelta muualtakin kuin Pulliaisen virtuositeetista. Aikoinaan joutui Iskelmäratiota kuuntelemaan työpäivisin 8h joten kyllä se iskostui selkärankoja ja luuytimiä myöten.
 
Jos puhutaan omalla nimellä myyvistä iskelmälaulajista, joiden taustabändi on koottu levy-yhtiön toimesta, niin totta hemmetissä se on rautainen. Suomalaisten keikkamuusikoiden taso on järisyttävän kova. Entinen kitaraopettajani soittelee aika usein tangokuninkaallisten bändissä ja on kyllä melkoinen virtuoosi, ja on sanonut, että hyvin harvoin tulee niissä piireissä vastaan vähänkään taitamatonta muusikkoa.