Yleistä keskustelua musiikista ›

Aika outoa, että tässä ketjussa herätetään henkiin ihmisiä sillä perusteella, että kuka lykkäis parhaita juttuja maailman musiikkitarjontaan. "Toi ei olis pystyny parempaan, joten ei sitä tarvi pelastaa".
 
Älkööt kukaan ottako henkilökohtaisesti, kunhan kirjoitan.

Tero (Dumb). positiivinen asenne on niin paljon tärkeämpää kuin mullistava soittotaito.
 
Tämä kävi itselläkin mielessä, mutta nimi ei tullut mieleen heti.

GLIF BURTON tietenkin

GLIF BURTON tietenkin
 
Saat Plussan. +

GLIF BURTON tietenkin
 
HOHO
 
tämän kirjoituksen kun aivoni yhdisti kirjoittajan nimimerkin ja kirjoittajan aikaisemmin aloittaman topicin kanssa syntyi mielipuolinen naurukohtaus. Plussan ansaitset +

GLIF BURTON tietenkin
 
Ettei vaan olisi trolli?

Ettei vaan olisi trolli?
 
Aletaan vaklaamaan sitä ni se selviää, ähhihi!

Ayrton Senna tai James Dean...koska arttoni oli paras ja dean ajaa saman merkkisellä pärrällä kuin minä...tai ajoi aikanaan.

En voi sanoa yhtä.
 
James Dean, sillä ehdolla että olisi tosiaan elänyt pitkälle.
 
Buddy Holly olisi ollut seuraavana.
 
Kolmannen eli Elviksen kans homma olisi ollut niin, että olisin murhannut kaikki ne jotka hänet ajoi siihen itsemurhakierteeseen. Aikakone nääs.
 
edit: Elvis sentään eli suht pitkään, mut Buddyn musiikkia kuullessaan tai Deanin leffoja nähdessään tulee olo, että olisivat hekin ansainneet pidemmän elämän, sitten ilman menestystä tai menestyksen kans. Elviskin olisi minun puolesta saanut elää elämäänsä ennemmin vaikka olisi elänytkin sen ihan taviksena. Kenenkään elämä ei ole julkisuuden arvoinen.

..pelastaisin samalla kaks eli ne kitaristit, joitten kanssa tuli joskus soiteltua. Tiedä mitä sais aikaan nykyään, jos ne olis elossa.
 
Kuuluisuuksista on vaikeaa valita.
 
Eli Oblivion kutsuu. Ei jaksa enempää.

Bathoryn Quorthon. Ei se mikään ynkkä ollut mutta teki sen verran hyvää musiikkia silti.

Perhetuttuni Sakari, kuoli ollessaan 21vuotta, elämä oli vielä edessä.
Sori ei tullut muusikkoa mieleen ekana.

Ehkä tämä menee asian vierestä ja sekavasti vielä. Sairaana ja väsyneenä ei ilmaisu ole kummoinen, mutta toivottavasti joku ymmärtää tarkoitukseni.
 
Itse olen kuoleman tavannut useampaankin kertaan niin läheltä (viimeksi 6.6.06), että se on selvästi muuttanut elämäni kulkua. Useimmiten pahempaan suuntaan, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.
 
Minusta on kuitenkin turhaa miettiä kenelle soisin pidemmän elämän, kun keneltäkään toiselta en elämää olisi valmis ottamaan pois.
Tietenkin on ollut ja tulee aina olemaan ihmisiä, joiden ehkä joskus toivoisi kuolevan pois, jos ei asioita ajattele heidän tekojaan pidemmälle. Siltikin he saavat olla täällä sen ajan, mikä heille on suotu, olivat he kuinka pahoja tahansa. Jokaisella pahallakin teolla on kuitenkin monta hyvää seurausta, joten mikä minä olisin riistämään joltain toiselta sen hyvän, minkä jonkun toisen paha on aiheuttanut.
 
Minä uskon, että karma pitää siitä huolen, ettei kukaan ole täällä sen kauempaa kuin ansaitsee tai tarvitsee olla ja nekin, jotka itse lähtöään aikaistavat, ovat joltain suuremmalta lähtönsä ansainneet, olivat he sitten matkalla johonkin parempaan tai henkilökohtaiseen helvettiinsä.
 
Parhaimmat lähtevät ensin ja me loput saamme jäädä ihmettelemään, että miksi niin vain on.
 
Parempi vain keskittyä elämään sitä itselleen suotua aikaa niin, että lähtiessään on tyytyväinen siihen miten aikansa on käyttänyt.

 
Parempi vain keskittyä elämään sitä itselleen suotua aikaa niin, että lähtiessään on tyytyväinen siihen miten aikansa on käyttänyt.
 
Hmm... Kuulostaa Gandalfin sanoille Taru Sormusten Herrassa... Ei vaan järkeviä puhut. Rauhaa.

Hmm... Kuulostaa Gandalfin sanoille Taru Sormusten Herrassa... Ei vaan järkeviä puhut. Rauhaa.
 
Haa. Pitääkin tarkistaa asia sormusten herrasta ja varautua mahdollisiin plagiointisyytöksiin. :)
 
Mutta tottahan joka sana on. Itse harmillisen paljon tunnen vanhoja ja vielä vanhempia ihmisiä, jotka selvästi (vai pitäisikö sanoa selvänä, sillä useat heistä ryyppäävät ja kiroavat elämää) eivät pidä ajatuksesta, että heidän päivät täällä alkaa olla takanapäin.
Kiroavat vaan kuoleman merkkejä ja sairaalareissuja, eivätkä selvästikään ole tyytyväisiä siihen, mitä ovat taakseen jättäneet. Useimmat ovatkin niitä, jotka elämänsä ovat käyttäneet rahan ja materian haalimiseen ja jättäneen elämisen toisarvoiseksi asiaksi.
Kun parhaat päivät ovat takanapäin (jos niitä parhaiksi voi edes kutsua), voi vain jaella katkerana niitä keräämiään rahoja odotellen lähtöään. Suurimman osan niistä rahoista saa lääkärit ja sairaalat, vaikkeivät he kuitenkaan pysty kuolemalta pelastamaan.
 
Minulla on jo ollut pitkään ajatus siitä, että aion ymmärtää sen, milloin lähtöni hetki tulee ja lähden täältä itse, enkä vain odota kuolemaa.
Viimeinen matka niin, että rakkaat saavat olla sitä todistamassa.
Minä en kuole sairaalassa ja anna kenenkään kuopata ruhoani mullan alle.
Mieluummin vaikka pala(a)n tuhkana mereen ja jätän jälkipolvilleni sen tiedon ja ymmärryksen, että minun aikani tuli ja lähdin täältä onnellisena.
Kuolema tulee olemaan minulle pelastus.
 
Huhhuh.. tulipa taas avauduttua. Toivottavasti tämän jälkeen on mielessä jotain muutakin kuin hiippahattuinen valkopartainen vanhus.

Ai niin ja Shawn Lanen vois pelastaa.. Vaikkei sekään nuorimmasta päästä ollu.

Kurt Cobain tai Randy Rhoads...

Dimebag ja Burton.

Ihme kyllä ei olla kai vielä sanottu, mutta ilman muuta Freddie Mercury, aivan uskomaton ääni miehellä oli.