Aihe: Esiintymispelko-kiireellistä apua tarvitaan 1 | |
|---|---|
 Musiikkimyyrä30.04.2006 19:36:21 | |
Niin, otsikko kertoo kaiken. Olen mokannut kaikki konsertiti ja esiintymiset, joissa olen tähän mennessä soittanut. Viimeisimmästä en edes muista mitään - jälkeenpäin minulle kerrottiin, ettei se mennyt kovinkaan hyvin. Muutaman viikon kuluttua minulla olisi se nk. näytönpaikka, ja pelkään (ei, oikeastaan tiedän), että se menee pilalle, jollen saa koottua itseäni jotenkin. Kaikki on kiinni psyykkeestä; senkin tiedän. En vain pysy esiintymistilanteessa kasassa. Siksi siis olen täällä anelemassa apua teiltä. Voitteko kertoa ihan mitä tahansa vippaskonsteja, jotta en pilaisi kaikkia mahdollisuuksiani musiikin parissa. Hengitys- ja mielikuvaharjoitukset, luontaistuotteet, (!)lääkkeet(!); kaikki käy. Musiikki on ainoa asia, jota minä todella rakastan, ja olen valmis tekemään sen eteen melkeinpä mitä vain. Asia on niin, että minun on oikeasti pakko onnistua siinä 'konsertissa', koska se on tulevaisuuteni kannalta melko ratkaisevaa. Nuori ikäni ja suhteellisen vähäinen kokemus esiintymistilanteista ovat varmasti merkittäviä syitä tähän ongelmaani. Tiedän mihin pystyn itsekseni ja haluaisin pystyä niihin suorituksiin myös muiden edessä. | |
 V1lleK30.04.2006 20:04:59 (muokattu 30.04.2006 20:17:32) | |
Ehkä hieman väärälle alueelle laitoit tämän threadin. Puhallinpalstalla on yleensä aika hiljaista. Ikävä kuulla, että esiintyminen on vaikeaa. Mutta hei, et ole ainoa. Monet ammattilaisetkin jännittävät esiintyessään. Esiintymisessä on kuitenkin hyvä olla mukana hieman jännityksen tuntua ja sitä pitää osata hyödyntää. Olen itsekin ollut melkoinen jännittäjä esiintyessäni. Olin kuitenkin lukiossa ilmaisutaidon kursseilla ja esiinnyin näytelmissä. Helpointa lavalla satapäisen yleisön edessä on, kun joutuu vetämään jotakin roolia. Omana itsenään on vaikeampi kohdata suuri yleisö. Ajattele vaikka, että se mitä sinun tulee soittaa, on sinun roolihahmosi repliikkejä. Olet siellä esiintymässä ja esittämässä jotakin, jonka välikappaleena toimit sen sijaan, että olisit siellä omana arkisena itsenäsi. Esitä musiikkia ensisijaisesti itsellesi äläkä vaivaa päätäsi sillä, miten muut tahtoisivat sinun esiintyvän. Keskity musiikkiin, tunne se ja eläydy siihen kunnolla - silloin yleisön läsnäolo ei enää merkitse mitään. Olen myös jossakin kuullut sellaisesta mielikuvaharjoituksesta, jossa yleisö pitää kuvitella alastomaksi. Huvittavaltahan se kuulostaa, enkä osaa sen hyödyllisyyttä arvioida. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Tsemppiä! Syntymän ja kuoleman välillä on vain sattumia ja valintoja. | |
 Sacce30.04.2006 21:14:02 (muokattu 30.04.2006 21:22:32) | |
Tässä jonkun aikaa sitten pasuunansoitonopettajani toi esille mielenkiintoisen ajatuksen: vielä esitystä tärkeämpää on sitä varten tehty työ; kuulijat (esim. tutkintolautakunta, asiantunteva yleisö tms.) kyllä kuulee mahdollisten - esim. jännityksestä johtuvien - virheidenkin läpi, onko valmistauduttu kunnolla. Minulla on pasuunan d-kurssi ensi keskiviikkona, sittenpähän tulee testattua tuo opettajani ajatus. :) Oma esiintymisjännitykseni on tähän mennessä johtunut vähäisestä esiintymiskokemuksestani (siis solistina, orkesterisoittoa on tullut harrastettua paljon enemmän). Uskon että jännittämisen fyysiset oireet, kuten polvien vapina tai hengityksen salpautuminen, vähenevät kun esiinnyn lisää solistina. Pieni mentaalinen jännitys totta kai kuuluu asiaan, se on merkki siitä että kyseessä ei ole ihan tyhjänpäiväinen keikka. Sekin saattaa vaikuttaa, että valitsee esitettäväksi taidoilleen sopivia kappaleita. Jos soittaa soittotaitojen äärirajoilla liikkuvia kappaleita, voi käydä niin, että treenikopissa se sujuu helposti, mutta esiintyessä kaikki menee pieleen. (Viime vuoden vuositutkinnossa minulle kävi juuri noin - jännitin kovasti yhtä yksittäistä paikkaa, ja pieleenhän se meni). Lienee parempi valita soitettavaksi biisejä, jotka osaa 200% varmuudella, vaikka se merkitsisi Ukko Nooan esittämistä yhdelle tai kahdelle ihmiselle. No joo, hieman kärjistetty esimerkki, mutta pointti selvinnee kuitenkin. :) (edit:) Yhdellä toisella keskustelufoorumilla joku sanoi, että harjoitellessa kannattaa koko ajan kuvitella yleisöä eteensä, ja sitten esiintyessä pitäisi kuvitella olevansa treenikopissa kuvittelemassa yleisöä eteensä. En ole itse vielä kokeillut tuota, mutta ajatuksena se on mielenkiintoinen. | |
 Mimi01.05.2006 12:13:55 | |
Uskon että jännittämisen fyysiset oireet, kuten polvien vapina tai hengityksen salpautuminen, vähenevät kun esiinnyn lisää solistina Tämä vapina ja tärinä on kyllä kaikkein perseimmästä. Itselläni on seuraavanlainen kokemus: olen soittanut huilua nyt reilun puoli vuotta. Ennen joulua opettajani pyysi minua soittamaan erittäin epäviralliseen joulumatineaan jonkun tosi helpon joululaulun. Päätimme yhdessä hieman kokeneemman huilistiystäväni kanssa soittaa dueton, ettei ihan yksin tarvitse sinne eteen mennä (yleisöä noin kymmenen muuta huiluoppilasta (pikkulapsia) ja muutaman vanhemmat, ehkä yht 15 ihmistä). Minua ei jännittänyt juuri ollenkaan, tiesin että osaan biisin, olihan se aika helppo, vaikka en ollut paljon soittanutkaan. Sitten kun menen sinne eteen ja nostan huilun puhaltaakseni ensimmäisen äänen, tajuan että jokaikinen raajani tärisee, huulet ei pysy kuosissaan jne. Vaikeaa oli, mutta jotenkin luovin biisit läpi ja olin jo lähes pyörtymisen partaalla. Oli ihan hirveää keskittyä siihen, että pysyy pystyssä ja saa edes jotain ääntä huilusta, eikä voinut keskittyä ollenkaan siihen, mitä soittaa ja miten. En oikeasti tiedä mikä tuohon auttaisi, mutta itselläni on migreenin estoon käytettyjä lääkkeitä (joita en enää säännöllisesti käytä), betasalpaajia, jotka poistaa jännityksen fyysisiä oireita, eli juurikin tuota tärinää ja vapinaa. Tuota kun on muuten aika hankala hallita tuota tärinää. Nuita salpaajia ajattelin kokeilla joskus jos tarvitsee vielä vastaavissa pikkutilaisuuksissa esiintyä. Isoista tilaisuuksista ei taida onneksi olla pelkoa. :) Antti1987: "Hanuristi on kuulemma punkkari." Hanuristi: "Antti1987 on kuulemma runkkari." | |
 asp30.05.2006 22:07:44 | |
Kun alotin huilunsoiton, ekat esiintymiset oli hirveitä! Mulla on se ongelma et kädet hikoilee ja ääni värisee. Olen kyllä ruvennut pääsemään siitä eroon. Nykyään en jännitä enään esiintymistä niin paljon. Itseasias nykyään mul on sillai et jännitän aika paljon ennen esiintymisiä ja tutkintoja ym.. mut sit siinä itse tilaisuudes en enää jännitä. :) Kannattaa vaan ottaa kaikki esiintymiset vastaan mitä tulee, vaikka ne onki kauheita. Mut sitä kautta saa kokemusta ja niistä alkaa jopa nauttia! Ei kannata ryhtyä siihen et kieltäytyy matineoista ja lykkää semmosia tilaisuuksia aina eteenpäin. Sitä suurempi kynnys on lähteä sitten esittämään. Ja just samoja kokemuksia on tosta et joku tietty kohta on vaikee ja sitä jännittää. Sitte ku se tulee nii sehän menee sit mahollisimman huonosti. :D Ei vissiin kannattais aatella yhtä kohtaa, vaa antaa mennä vaan. Helppohan se on nyt sanoo. :D Ekan kerran ku soitin ilman nuotteja, ette usko kuin kauheeta se oli. Oikeesti siis mä unohdin lähes kokonaan ne nuotit. Jouduin miettii kuumeisesti jokaisen nuotin. Rämpien se meni sitte läpi mut noloa se kyllä oli! Sen jälkeen sitte oli suurempi kynnys mennä soittamaan ilman nuotteja, mutta sitte ku soitin niin meni hyvin ja siitä kammosta pääs yli. :) nykyään tykkään enemmän soittaa ilman nuotteja ku nuottien kanssa, se on jotenki paljon luontevampaa ja hmm.. jos sanois, musikaalisempaa. Ei kyttää liikaa niitä nuotteja vaan keskittyy sen esittämiseen yleisölle.. eikä piiloudu sinne nuottitelineen taakse. :) | |
 Martso30.05.2006 23:27:09 | |
Hanki ihmeessa jostain käsiisi 4 edellistä Muusikko-lehteä. Siellä on nyt ollu artikkelisarja jännittämisestä ja peloista. Ite ainaki olen ymmärtäny monia asioita tämän ko. juttusarjan ansiosta. Ja hanki nämä jo heti huomenna. Jos pelkotilat alkaa olemaan ylitsepääsemättömiä, mene terveyskeskukseen ja juttele asiasta. Tuon asian hoitamista ei kannata siirtää yhtään päivää eteenpäin, koska silloin nuo ongelmat vain kasaantuvat ja jossain vaiheessa tulee romahdus. Voin mainita tässä nyt muutaman asian: - Hyväksy jännitys, elä taistele sitä vastaan - Ole avoin oman ongelmasi kanssa, elä salaile sitä - Pyri nauttimaan esiintymistilanteesta - Ole osa kokonaisuutta: elä ajattele, että kaikki tuijottaa juuri sinua. - Virheet kuuluvat live-musaan Ja huomenna sitte heti hoidat asiat alulle! :) Tsemiä! | |
| Sacce 11.06.2006 15:24:13 | |
http://www.yeodoug.com/resources/faq/faq_text/anxiety.html Tuolla on aika kiinnostavaa juttua esiintymisjännityksestä. Suosittelen lukemaan. | |
 Syncro-Veikko27.06.2006 13:17:35 | |
Seuraavassa ei mielestäni suoranaisesti ole kysymys esiintymispelosta, mutta saattapa mutkan kautta ollakin. Vaimo osti minulle syntymäpäivälahjaksi vajaa 10 vuotta sitten Yamaha 4320 -trumpetin (Mikähän malli tuokin on? Hän oli saanut hankintaohjeet kokeneelta soittajalta.) Olin vähän aikaa jo hupimielessä puhallellut käytetyllä torvella. Opastajanani aluksi oli kokenut trumpetisti. Hän ostatti minulla Bach 1 1/2 C -suukappaleen, jota olen käyttänyt. Muhkeat äänethän sillä lähtee, ei siinä mitään. Mutta g":n yläpuolella soittaminen on yhtä tuskaa. Minusta on alkanut tuntumaan, että ehkäpä tuo suukappale on tällaiselle hupisoittajalle liian raskas. Puolen vuoden soittotauon jälkeen eräs sukulainen pyysi häihin soittamaan. Ei muuta kuin kuukausi ankaraa treeniä ja homma alkoi taas omasta mielestäni sujumaan. Kirkossa soitto sujui aluksi hyvin, mutta sitten alkoi naamari väsymään. Narrasiko iso tila soittamaan liian kovaa? Ja vielä isolla suukappaleella. Vai veikö tiedostamaton jännitys voimia? Joka tapauksessa kappaleen viimeinen nuotti vähän pärähti. (Olisipa siinä ollut yksi nuotti vähemmän niin ei olisi tapahtunut mitään.) Olin kyllä vähän noloa poikaa tämän jälkeen. Kotona päätin, että otan käyttöön trumpetin mukana tulleen 11C4-suukappaleen enkä enää yritäkään tuolla Bachilla. Pieneltähän se tuntuu, mutta on helpompi soittaa. Ainakin korkealta menee helpommin. Kunhan saisi sen pysymään paikoillaan. Onko tällaisessa suukappaleen vaihdossa mieltä? Vai pitäisikö vain sitkeästi painaa tuolla Bachilla? Minulla ei ole mahdollisuutta ihan joka päivä harjoitella. | |
| Bell Canto 27.06.2006 17:23:28 | |
Jonkin verran soittaneena, sanoisin Syncro-Veikolle, että olikohan sinulla ylikunto. | |
 musamies27.06.2006 23:35:08 | |
Mä en jostain syystä mitenkään hirveästi pidä tilanteista, jossa olen suuressa ihmisjoukossa. Olenhan nyt täällä netissäkin, mutta tässä muodossa siihen ei kiinnitä niin huomiota kun on fyysisesti kotona kirjoituspöydän ääressä olutpullo vieressä. Musan parissa tulee välillä jonkin verta jännitettyä ja siihen auttaa jos ei kiinnitä huomiota jännittämiseen, vaan on sopivasti jotain muuta tekemistä kuten kamojen roudausta, äänitekniikka-asiaa jne. Jossain muunlaisissa tilaisuuksissa, jossa voi itsekin joutua jotenkin vaikka suullisesti esiintymään, pyrin ottamaan tilanteen haltuun esimerkiksi menemällä ajoissa paikalle ja on jotenkin kotoisampi olo kun on "isäntänä" ottamassa muita vastaan. Yritän tehdä olon mukavaksi mahdollisuuksien mukaan. | |
| goddess 30.06.2006 02:48:42 | |
Musiikkimyyrä: Jännittäminen on luonnollista. Siinä ei ole mitään pelättävää eikä sitä myöskään tarvitse peitellä. Esiintyvän taiteilijan suurin peikkon on se, ettei jännitä ennen esiintymistä. Jännittäminen kertoo vain siitä, että arvostat kuulijoita ja heidän tulevaa kokemustaan. Pieni tarina: Olin 80-luvun puolivälissä jäsenenä eräässä etno-bändissä. Silloin etno-musiikki oli jotain tosi extreemiä eikä lainkaan niin pop kuin tänä päivänä. Olin bändin huilisti ja toinen solisteista. Meillä oli keikka kesäisenä päivänä Espan lavalla ja ennen keikkaa vähän ihmettelin, kun en yhtään jännittänyt. Arvelin, että jotain on nyt pielessä. Ja olihan siinä. Jännitys iski kesken huilusoolon ja jokainen huilisti tietää, kuinka siinä käy. Ansatsi hajoaa ja äänestä tulee pelkkää (painokelvoton sana). Mutta... Tiedätkö mitä? Olen vieläkin, reilun 20:n vuoden jälkeen hengissä. Ja harrastan vieläkin musiikkia intohimoisesti. Ja vieläkin jännitän esiintymistilanteissa. Asenteeni jännitystä kohtaan on vain muuttunut. Se on nyt minun ystäväni, ei viholliseni. Jos jännitän ennen esiintymistä, tiedän, että keikka menee putkeen. Hyväksyn sen osana keikkatilannetta. Jos jotain kikkaa haluat kokeilla, niin mielikuvaharjoittelu on hyvä vaihtoehto. Mieti mielessäsi esiintymisjännityksellesi jokin ystävällinen hahmo. Kuvittele se oikein eläväksi. (Vaikka lapsuuden lempilelusi) Kun sinulla on oikein elävä kuva mielessäsi tuosta hahmosta, aseta se eteesi lattialle/tuolille/pöydälle (riippuen hahmosta) ja katso sitä ulkoapäin. Kiinnitä huomiota siihen, miltä se näyttää ja tuntuu ja onko siinä jotain pelottavaa. Poista siitä kaikki pelottava ja jätä jäljelle vain ne hyvät puolet. Sitten ota se mielessäsi lähellesi ja kiitä sitä siitä, että se auttaa sinut läpi seuraavan esiintymisen. Tee siis sovinto jännityksesi kanssa. Ja tee harjoitus riittävän monta kertaa, että se tuntuu luonnolliselta. Tarvittaessa vaikka jokaisen esiintymisen edellä. | |
| soutaja 02.07.2006 16:48:01 | |
Yksi hyväksi havaittu konsti on juuri beetasalpaaja. Se estää tietyn aineen erittymisen vatsaan. Samaa asiaa ajaa "Sahranovin rutistus" jos joku on sellaisesta kuullut. Sitä käytetään puhetilaisuuksissa. Siitä on kirjoitettu samalla nimellä kirjanen. Sen hallinta on kuitenkin hankalampaa kuin beetasalpaajan. Lääke menee elimistöön syömällä ja rutistus... ehkäpä. Myös leikkauksella asia voidaan hoitaa. Pieni klipsi sulkemaan yksi johdon tapainen ja homma on selkeä. (20.000mk.) Tuolla saisi vaikka rasvaimun tai... Itse pelastin uran kokeilemalla salpaajaa. Sen hankala puoli on siinä kun juoksee keikalle/lta bussiin niin on hieman olo ettei keho tule mukana. Yksi erinomainen konsti on myöskin mielikuvaharjoittelu. Tähän löytyy ohjaajia. NLPD tai sinnepäin. Ei NYPD. Siinä kuvitellaan olevan joku muu ja hyvin menee. Oikeasti. Toimii. Se ei ole skitsofrenia. Tuo on raastavaa kun hääseurue kuuntelee. Siinä miettivät että "Eikös se ole opiskellut jopa ulkomailla?! Kannataisi hankkia ammatti!" Kotona se meni! Sen verran on opittu että pitää osata tehtävä paremmin kuin luulee. Näin on selvemmillä vesillä. Siitä on hankala puhua muiden kanssa koska se on noloa. Kuvitelkaa koesoittoja. Siinä parhaat ammattilaiset vetävät niin pieleen ettei ole tosikaan! Ei voisi kuvitella että tuo tekee sitä ammatikseen! Alkoholi auttaa myös. Pieni viski kielen päälle rauhoittaa. Myös esitettävä musiikin tyyli tuo omansa. Voit esittää yhtä hienosti ja toisessa teet itsesi hölmöksi. Todella mieltä ylentävää vai mitä? On typerää sanoa että väärät äänet kuuluvat livemusiikkiin. Näin ei ole. Jatsin soitossa tulee niiitä improvisoidessa mutta se onkin sellaista taiturointia reaaliajassa.Näitä nuotteja kirjoitetaan soittajan päässä samaan aikaan kun kappale kulkee. Muuten kirjoitetussa musiikissa tavoitellaan täydellisyyttä mutta jos jotain sattuu on siitä päästävä yli.Tai oikeasti pyritään soittamaan niin kuin on kirjoitettu. Väärällä äänellä ei ole tekemistä jännittämisen kanssa. Ne jotka eivät jännitä soittavat vääriä ääniä mutta kohauttavat olkapäitä ja jatkavat mieletöntä esitystä. Jännittäjä haluaa valua penkin alle. Tämä aihe on ammattilaiselle todella raastavaa. Puhu asiasta ja työpaikka menee. Ehkä kannattaa valita toinen soitin. Sellainen joka ei ole niin altis kaikelle. jos ääntä tuotetaan ilmalla/ keholla on peli selvä. Jos soittamien ei ole ammatti eikä siihen ole uhrattu koko elämää ei ehkä kannata jatkaa kärsimistä. On sellaisia soittimia jossa ääni on siellä kunhan sen vain ottaa. Onnea vain elämään | |
 Leikari05.07.2006 12:31:33 (muokattu 05.07.2006 12:37:30) | |
Martson hyviin ohjeisiin vielä jatkaisin: älä jännitä - ota rennosti! soitto ei ole suorittamista! miten on: kun soitat (vaikkapa harjoitellessa) niin soitatko itsellesi ja nautitko soittofiiliksestä ja sen tuloksesta vai soitatko virheitä kyttäävälle opettajallesi? - - tärkeintä on oma hyvä tuntemus ja kokemus & siihen luottaminen. millaisia asioita opettajasi korostaa? auttaisiko vaihtaminen? liika tekniikka- ja suorituspainotteisuus johtaa helposti soiton ilon katoamiseen - soitto ei saa keskittyä virheiden pelkäämiseen - soittotekniikka on vain apuväline! Kun soitossa on nautintoa, iloa ja tunnetta ei jännitystäkään tule - ja tuon asian pitää olla perusvireenä kunnossa aina. Muutoin jännittäminen kasaantuu siihen näytönpaikkakonserttiin, joka ei onnistu aiotulla tavalla - poppakonsteilla ei yhdessä hetkessä mitään korjata & betasalpaajien varaan ei musiikkiuraansa pidä luottaa. kerroit, että musiikki on ainoa asia mitä rakastat. Keskity musisoidessasi siihen - nauti siitä, mitä saat osaamisellasi aikaan. Älä anna tavanomaisen harjoittelun vallata liikaa aikaa vaan soita tarpeeksi itsellesi, nauti niistä tilanteista ja siirrä ko. tilanteet mielessäsi estradille. soitonopettaja voisi miettiä, että kasvaako hänen johdollaan kypsiä muusikoita vai ddr-hengessä ahdistuneita tekniikkataitureita, joilla ilmaisu on lukossa. edit: tilaisuus lienee jo takanapäin - miten meni? Soitetaan jamia! | |
 harpist25.07.2006 11:36:45 | |
Mielenkiintoinen keskustelunaihe ... yleisestikin. Olen kiteyttänyt asian itselleni näin : Ole "tilanteiden Herra" Tämä "motto" pätee kaikkiin elämässä vastaan tuleviin "tiukkoihin" tilanteisiin , ei yksin esiintymisiin. ( jotkut piirit puhuvat itsetunnosta / oma-arvosta , mutta tuo "tilanteiden Herra" , on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva juttu ) " Soittaa tunteella - tarvittaessa vähemmän " ....... soittotaitoa sekin. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)