Musiikin teoria ja säveltäminen ›

mitä mä yritän tehdä - enkä tiedä onko muilla tätä ongelmaa - on se, et mä tietoisesti poistan hyödyttömiä käsitteitä, jotta mä näkisin asiat paremmin sellaisena kuin ne "oikeasti" ovat eikä joidenkin älyllisten kategorioiden kautta. tuntuu, että välillä tulee sokeaksi sille mitä asiat oikeasti ovat ja suodattaa kaiken älyfiltterin läpi. samalla tuntuu, että liiallinen määrä käsitteitä myös itse asiassa haittaa ihmisten välistä kommunikaatiota.
 
elämä ei oikeasti ole monimutkaista, vaan äärimmäisen yksinkertaista, mutta jotenkin nyky-yhteiskunta onnistuu tekemään vaikutelman monimutkaisuudesta.
 
Yritätkö todella oikeasti saavuttaa tuota, vai vain puhua siitä? Miksi olet opiskellut musiikkitiedettä? Ja auttaisiko pohjoisintialainen musiikki tuossa vai vaihtaisitko vain kategoriajärjestelmää.
 
itse asiassa tuokin on illuusio. mitään absoluuttista objektiivista "ulkoista lähdettä" ei ole olemassakaan. maailmankaikkeus ei oikeasti "näytä" tältä. meidän näköaisti on vaan niin surkea ettei me nähdä sitä, että näkökenttämme on täynnä atomihiukkasia ja ties mitä olioita.
 
jo se, että kaikkien aistielinten erilaisuus vaikuttaa siihen, että oikeasti on mahdoton sanoa mitään varmaa. mistä mä siis tiedän vaikka olisin värisokea tai, että jos mun "kvintti" kuulostaa paljon dissonoivemmalle kuin muiden. kaikki on täysin subjektiivista.
 
Sinä vedät esiin "absoluuttisen objektiivisuuden", en minä. Tarkoitan että on jollakin lailla olemassa yhteisesti koettavissa oleva musiikkiesitys. Mystiseen kokemukseen verrattuna on vähintäänkin aste-ero.
 
Se että en tiedä miltä kvintti sinusta kuulostaa, ei tarkoita että KAIKKI on täysin subjektiivista. Kvintin käsite enimmäkseen toimii ja niin edelleen.
 
Ja jos kokonaan kiellät jonkinlaisen meille yhteisesti koettavan todellisuuden olemassaolon, niin sitten emme voi keskustella, siihen vaadittaisiin jotain yhteistä.