Kitarat: soittaminen ›

nii että mites semmosen sävellajin tunnistaa?
siis siksi haluaisin tietää että osaa tunkea
sooloon sitte oikeaa asteikkoa.
tähän mennessä oon soittanu vaan
joka soinnulle omaa asteikkoa, mikä ei oikein
ole mielestäni kätevää, ainakaan improamisessa.

kato nuoteista se sävellaji. ei kun opettele soittamaan kromaattista asteikkoa niin helvetinmoisella tempolla, että kukaan ei kerkeä hoksaamaan missä mennään. nopeus peittää mokat, joskus.

kiitti.
teenpä jatkossa näin.

nopeus peittää mokat, joskus.
 
mutta siihen ei todellakaan kannata turvautua..=)

No hei siis vakavastiottaen...kyllähän sen tosissaan nuoteistakin näkee, vaikka sieltä etumerkinnöistä, jos vaan osaa. Yleensähän se sävellaji on esimmäisen soinnun mukainen.
 
Mulla ainakin toimii sillain, ett on sellainen vaisto, mikä sävellajin kantasävel on, vaikka nyt ei ois nuottejakaan. Yksinkertaisimmillaan siitä on sitt "helppo" kuulostella ja kokeilla, ett onko kyseessä molli, vai duuri. Tietysti voi kokeilla pentatonista mollia, niin ei ihan metsään mene, vaikka sävellaji saattaskin olla duuri;)
 
Mutt tosissaan...ei mulla oo oikeen muuta keinoo, kun just toi ett vasistoo sen kantasävelen.

Kappaleen sävellajin voi nähdä nuoteista, jos semmoiset on käytössä. Tarkemmin sanottuna niistä etumerkeistä. Esim. C-duurissa ja A-mollissa ei ole lainkaan ylennys- ja alennusmerkkejä siinä nuottiviivaston alussa. Tämä on semmoinen juttu, jota ei mielestäni oikein voi oppia jossain keskustelupalstalla. Kaiva esiin vaikka peruskoulun yläasteen musiikkikirja. Siellä tämä homma selostetaan.
 
Yksi käytännön ohje on se, että yleensä biisi päättyy siihen samaan sointuun, jossa sävellajissa se on. Siis G-duurissa menevä biisi päättyy G-duuriin jne. Poikkeuksiakin on - joskus biisin lopun voi jättää "leijumaan" johonkin muuhun kun siihen I -asteeseen.
 
Jos musiikin teorian perusteita saa ihan pikkuisenkaan haltuun, niin soinnuista oppii tunnistamaan biisin sävellajin nopeasti. Esim. pop- ja rockmusassa on samantyylisiä sointukiertoja, jotka tunnistaa helposti. Esim. I IV V -soinnut (C-duurissa C, F ja G -soinnut).
 
Mutta niinkun sanoin, tässä jeesaisi huomattavasti, jos malttais opetella edes sen verran, mitä jossain peruskoulun oppimäärässä on musiikin teoriaa. Sitten sais kiinni esim. tuosta ideasta sointujen merkitsemisestä roomalaisin numeroin, ja siitä miten niitä vaihdellaan eri sävellajeihin jne. Tää kaikki on ihan peruskamaa, jos haluaa oppia soittamaan jotain instrumenttia.

Jos musiikin teorian perusteita saa ihan pikkuisenkaan haltuun, niin soinnuista oppii tunnistamaan biisin sävellajin nopeasti. Esim. pop- ja rockmusassa on samantyylisiä sointukiertoja, jotka tunnistaa helposti. Esim. I IV V -soinnut (C-duurissa C, F ja G -soinnut).
 
Mutta niinkun sanoin, tässä jeesaisi huomattavasti, jos malttais opetella edes sen verran, mitä jossain peruskoulun oppimäärässä on musiikin teoriaa. Sitten sais kiinni esim. tuosta ideasta sointujen merkitsemisestä roomalaisin numeroin, ja siitä miten niitä vaihdellaan eri sävellajeihin jne. Tää kaikki on ihan peruskamaa, jos haluaa oppia soittamaan jotain instrumenttia.
 
Tottakai kannattaa lukee teoriaa, jos vaan suinkin viittii. Itse oon kuitenkin sitä mietä ett helpompi tie on kuunnella ja soittaa musaa. Sitä kautta rupee pikkuhiljaa hahmottamaan näitä juttuja, eikä ole niin riippuvainen nuoteista. Kun oppii tunnistamaan kappaleen soinnuista tuon yhteisen tekijän, eli sävellajin, niin sitt oppii hahmottamaan myös soinnut, jotka ei kuulu tuohon sävellajiin...ilman että näkee edes nuotteja/sointuja. Silloin tekee oivalluksia ja saa jopa ideoita myös tilanteissa missä vain kuuntelee musaa...vaikka autoa ajaessa autoradiosta.
 
Tottakai voi mennä tuon teorian kautta, mutt sekin on aika pitkä taival, eikä siinä mun mielestä saa kuiteskaan niin kokonaisvaltaista kuvaa.

Tottakai voi mennä tuon teorian kautta, mutt sekin on aika pitkä taival, eikä siinä mun mielestä saa kuiteskaan niin kokonaisvaltaista kuvaa.
 
No ei se todellakaan ole pitkä taival, jos opettelee tunnistamaan sävellajit vaikka sen verran, että tajuaa missä sävellajissa on biisi, josta löytyy soinnut C Am F G taikka G Em C D. Eikä joku nuottien etumerkintöjen tunteminen tosiaan oo mitään rakettitiedettä.
 
Minä en ole paljoa opiskellut musiikin teoriaa, ja oma soittamiseni käytännössä perustuu paljon enemmän korvakuulolta soittamisen kuin mihinkään analyyttisen ajatteluun tms. Silti: minusta teorian perusteiden opiskelusta on ollut valtavasti hyötyä.
 
Olen nyt ihan rehellinen silläkin uhalla, että joku loukkaantuu ... minusta on suoraan sanottuna vähän dorkaa, jos haluaa oppia soittamaan muiden biisejä, improvisoimaan tai tekemään biisejä eikä opettele edes perusteita siitä, miten käytössä olevat 12 nuottia toisiinsa suhtautuu.
 
Sävellajit. Kolmisointujen rakentaminen. Peruskoulun musiikinkirjat. Luet ja opit perusideat muutamassa tunnissa. Se ei oo pitkä tie.
 
Se on pitkä tie, jos _ihan_ kaiken koittaa keksiä itse. Helpottaa huomattavasti, jos vähän lunttaa niitä _perusajatuksia_ siitä miten noita länsimaisen musiikin 12 nuottia käytetään.
 
Enkä tosiaankaan tarkoita, että peruskoulun musiikinkirjat lukemalla saa kokonaisvaltaisen kuvan esim. improvisoinnista. Mutta vähän setvimällä saa konkreettisia vastauksia tämän viestiketjun alussa esitettyyn - sinänsä hyvään - kysymykseen. Ja mielestäni ne vastaukset on parempia kuin "jammailet vaan, ja sit joku jutska voi soundaa hyvältä" tai "vedä vaan kromaattista, kyl joku nuotti on sit kohallaan" tms.

Olen nyt ihan rehellinen silläkin uhalla, että joku loukkaantuu ... minusta on suoraan sanottuna vähän dorkaa, jos haluaa oppia soittamaan muiden biisejä, improvisoimaan tai tekemään biisejä eikä opettele edes perusteita siitä, miten käytössä olevat 12 nuottia toisiinsa suhtautuu.
 
Sävellajit. Kolmisointujen rakentaminen. Peruskoulun musiikinkirjat. Luet ja opit perusideat muutamassa tunnissa. Se ei oo pitkä tie.
 
Se on pitkä tie, jos _ihan_ kaiken koittaa keksiä itse. Helpottaa huomattavasti, jos vähän lunttaa niitä _perusajatuksia_ siitä miten noita länsimaisen musiikin 12 nuottia käytetään.
 
En minä väittänytkään, ettei kannata opetella teorian alkeita. Itsekkin olen niitä joskus tavannut. Teoriapohjaisessa ajattelussa on aina vaan se "vaara", ett alkaa käyttää sitä liikaa ja unohtaa tuon kuuntelemisen jalon taidon...mutta haluan korostaa! Ei teoria tapa luovuutta...vaan soittaja itse!;)
 
Itse en pidä tällaisia mitenkään dorkana. Tunnenkin muutaman tyypin. Jokainen oppii tyyylillään;)

Kuunteleminen on musiikissa tärkeää. Siitä olen samaa mieltä.
 
Ja siinä mielipiteessäni pysyn, että teorian perusasiat kannattaa opetella. Niistä on paljon iloa, vaikka meininki olisikin pelimannihenkistä ja korvakuulolta soittamista.
 
Hyvää viikonloppua ja hyviä jammailuja kaikille
 
Rok
Jabe