Bänditoiminta ›

Mää oon aina autolla. (prkl.)

Mää oon aina autolla. (prkl.)
 
Kuin myös minä. Itse en välttämättä kyllä aina aja. Tosin maksimi kaljoittelu soiton aikana on noin 3 bisseä. Eli yksi aina tauolla ja vaikka yksi ennen keikkaa. Humalassa ei missään nimessä. Sellaiset keikat on minun osaltani jo vedetty. No joo, "kaljapalkalla" -keikat on sitten oma lukunsa.

Kaksi kaljaa pystyy ottamaan ennen keikkaa, mutta ei yhtään sen enempää. Mutta toisaalta jos lauteille ei uskalla nousta selvinpäin, niin parempi varmaan vaihtaa alaa.

Kännissä tohelointi keikalla ei ole järin solidaarista muita soittajia eikä myöskään yleisöä kohtaan.
 
Joo, toi ihan hirveätä myös kanssasoittajan näkökulmasta. Jos homma oikein ontuu siis, jollekulle se tuoppi-pari sopii hyvinkin. Liika on kuitenkin liikaa.
 
Tämmöinen juttu vielä tästä aiheesta: ennen keikkaa muodostuva jännitys on mun mielestäni arvokas juttu. Pienet lisäadrenaliinit tekee vain hyvää. Mä en haluaisi menettää noita muutaman kaljan takia.
 
Mutta kukin tyylillään, enkä mä mene vannomaan etten ikinä milloinkaan tule koskaan ottamaan yhtään mitään ennen keikkaa. Joku yksityistilaisuus vaikka voisi olla luonteeltaan semmoinen, että välillä vähän soitettaisiin ja muuten juhlittaisiin. Mutta muuten mä tykkään soittaa ihan selvinpäin. Juhliminen sitten erikseen.

Tämmöinen juttu vielä tästä aiheesta: ennen keikkaa muodostuva jännitys on mun mielestäni arvokas juttu. Pienet lisäadrenaliinit tekee vain hyvää. Mä en haluaisi menettää noita muutaman kaljan takia.
 
Tämä on kyllä ns. herran tosi. Parhaat keikat on tullut vedettyä juuri silloin, kun on ollut sopivasti/positiivisesti jännittynyt olo ennen lavalle menoa. Joskus taas, kun ei ole jännittänyt yhtään, on tupannut menemään vähän rutiininomaiseksi soitteluksi. On tullut havaittua, että jos oikein kauan joutuu odottelemaan ennen keikkaa (aikataulun kuseminen, muut itsestä/omasta bändistä riippumattomat viivytykset), niin se positiivinen jännityksen tunne häviää, sitten alkaa väsyttää ja sitten alkaa vituttaa. Muistan jonkun Downtownin keikan, kun tuli käytyä läpi koko tämä tunteiden skaala. Ehkä aika (tai Siperia) opettaa, miten vitutus käännetään positiiviseksi lavaenergiaksi. Kenties kunnon napsu jotain hyvänmakuista viinasta voisi auttaa tuossa kohtaa. 8-)

Ideaali tilannehan on, että vetää niin paljon kuin vain pystyy niin että soittokunto kuitenkin säilyy. Sitten kyllä haluaisi olla jossain muualla jos tuo raja ylittyy. Toisaalta yleensä keikoilla joutuu jännäämään lähinnä laulajan viunan vetoa, basistin toilailuja nyt ei keskivertoturo edes huomaa.

Joskus autotallissa kyllä kokeiltiin kaljarajoja, siihen aikaan kun soitettiin Stratovariusta ja muuta huumorimusiikkia. Kaljojen myötä asteikot hävis päästä pikkuhiljaa, ja lopulta osas soittaa vaan e-mollista. :)

Joskus autotallissa kyllä kokeiltiin kaljarajoja, siihen aikaan kun soitettiin Stratovariusta ja muuta huumorimusiikkia. Kaljojen myötä asteikot hävis päästä pikkuhiljaa, ja lopulta osas soittaa vaan e-mollista. :)
 
Minulla on varmaan kestohumala.

Ideaali tilannehan on, että vetää niin paljon kuin vain pystyy niin että soittokunto kuitenkin säilyy. Sitten kyllä haluaisi olla jossain muualla jos tuo raja ylittyy. Toisaalta yleensä keikoilla joutuu jännäämään lähinnä laulajan viunan vetoa, basistin toilailuja nyt ei keskivertoturo edes huomaa.
 
Eiks laulaja ja rumpali ole just niitä, jotka periaatteessa voivat juoda eniten suoritusta heikentämättä? Yks kaveri on rumpali ja se sano, että suht kovassakin kännissä voi soittaa ihan hyvin.
 
Laulajasta hyvä esimerkki on Barathrumin Demonus Sova. Mieshän on välillä sellaisessa kunnossa, että hyvä jos pystyssä pysyy(eikä aina edes pysy) :)
 
Itse kitaristina en tuskin kahta olutta enempää ota ennen keikkaa.

Joskus autotallissa kyllä kokeiltiin kaljarajoja, siihen aikaan kun soitettiin Stratovariusta ja muuta huumorimusiikkia. Kaljojen myötä asteikot hävis päästä pikkuhiljaa, ja lopulta osas soittaa vaan e-mollista. :)
 
Hei, kerropas lisää? Monen kaljan jälkeen alkoi tulla vaikeuksia? Monta sitten joitte kaikenkaikkiaan? Itse tuskin tulee koskaan tuollaista testattua :)

...yhdellä keikalla rumpali sammui kesken soiton rumpujen taakse yms. Yleisöllä oli ehkä hauskaa, mutta soittokavereilla ei välttämättä ollut. ... syystä en mielelläni esiinny ainakaan sellaisissa anniskelupaikoissa, joissa joutuu soittamaan lattiatasossa tai hyvin lähellä sitä.
 
Olenpa kerran joutunut soittamaan keikalla, jolla rumpali sammui toisen setin tokan biisin aikana rumpujensa taakse. Ei todella ollut kivaa ei...
 
Eihän sitä mielellään soita enää sellaisessa paikassa, jossa joutuu soittamaan lattiatasossa, mutta mutta... läheskään joka paikassa ei ole korotettua esiintymisaluetta, jolle nousta. Valitettavasti.

Eiks laulaja ja rumpali ole just niitä, jotka periaatteessa voivat juoda eniten suoritusta heikentämättä? Yks kaveri on rumpali ja se sano, että suht kovassakin kännissä voi soittaa ihan hyvin...
 
Kyllä se on niin, että suoritus heikentyy heti, kun kaljapullo päästää sen sihahdusäänen. Mitä enemmän juo, sitä enemmän menee soitosta tatsi. 4kaljaa kun juo, niin voi olla varma, että soitto ei kulje.
 
Näin minulla...

En uskalla ees kuvitella mitä soitosta tulis humalassa?! Ku selvinkipäin o vaikeeta soittaa hyvin :) Treenatessa taas kaljaa voi juoda ainakin sixpäkin verran ennenku alkaa kapulat lennellä...

Heinäkuussa oltiin bändin kanssa keikalla ja päivän aikana ennen keikkaa tempasin n. 12 pulloa bissee. Ei vaikuttanu soittoon omasta eikä yleisönkään mielestä. Ei oo kyllä tapana, mutta kun oli niin kuuma päivä..

Kolme tuoppia olutta ennen keikkaa, ei enempää, ei vähempää! No okei... Olen juonut neljäkin!
 
Kuulun siihen kastiin joka on "paskan jäykkänä" lavalla selvinpäin. En vaan saa itsestäni mitään irti, paska juttu, tiedän! Keikkaa on tullut heitettyä jo 8 vuotta, enkä vieläkään ole päässyt lamauttavasta jännäristä eroon. On tullut joskus punkkivuosina vedettyä kunnon sikalärvejä ennen keikkaa ja jälki on ollut sen mukaista. Yhdellä nuorisotalokeikalla lähdin 1,5 kiljulitran jälkeen soittamaan eri biisiä kuin muu orkesteri (siis he soittivat väärää biisiä, en minä...) ja jätkät löi biisin poikki ja ojensivat minua sanoin "mitä vittua sä soitat?". Sammuin keikan jälkeen suihkuun vaatteet päällä.
 
Mutta olen käytännön kokemuksella havainnut että 3-4 tuoppia on sopiva määrä rentouttamaan ilman kummempia motoriikan heikennyksiä. Olen havainnut jopa, että soitan paremmin kun olen rentona, jännittäessä (lue: paskan jäykkänä) sormet ei liiku läheskään samaan tahtiin kuin treeneissä.
 
...Ja kännithän vedetään keikan jälkeen sitten! Rock- kulttuuriin kuuluu mielestäni viinan kanssa läträäminen.
 
Tämä on siis henkilökohtainen määrä, jokaisellahan on oma viinapää.

Joskus autotallissa kyllä kokeiltiin kaljarajoja, siihen aikaan kun soitettiin Stratovariusta ja muuta huumorimusiikkia. Kaljojen myötä asteikot hävis päästä pikkuhiljaa, ja lopulta osas soittaa vaan e-mollista. :)
 
Tyly :)

Mulla on aika jämähtänyt tyyli.Yksi bisse ennen keikkaa ja sitten puolessa välissä settiä voi ruveta litkimään toista.Tiukkoja ei ikinä.
Yleisesti ottaen viina ei oo mun ongelma vaan tupakka.Kitaristi kun vetäsee askin kahteen tuntiin ennen keikkaa niin johan rupee kädet tärisee...Ja uudessa projektissa pitäs laulaakin..Huh

Hurjina nuoruus vuosina tuli juopoteltua keikoilla enemmänkin. Jos ei muuten niin tavan vuoksi. raittius toimiston iltamissakin oli pakko käydä juomassa pari bissee enne settiä ihanvaan protestiksi. Ja hurjaahan se meno oli muutenkin. Laulajaa teipattiin mikkiständii yms.
 
Joku aiemmin ketjussa väitti että rumpuja voi soittaa aika tuiskeessa, totta. Eräiden bileiden jälkeen pantiin pillit pussiin ja lähdettiin fillaroimaan, tai yritettiin, kämpiltä. rumpali hyppäsi pyörän selkää ja uskomattoman pitkän ajan jälkeen kaatui niille sijoilleen. Ei osannut enään polkea pyörällä. Sammuikin siihen vielä.
 
Näin varttuneemmalla iällä on dokailut jääneet vähemmälle. On tullut keskityttyä enemmän soittamiseen ja hauskan pitoon. En tosin usko että muutamalla oluella olisi sen suurempaa vaikutusta soittamiseen ja otan ennen tai jälkeen keikan jos siltä tuntuu ja kulkuyhteyden antaa myöten. Yksin reissussa olleessaan se ei aina ole mahdollista. Sen keikkaa edeltävän jännityksen haluaisn kyllä takaisin.
 
Vielä jos kommentoin rock juopottelua. Niin kyllä se tietyssä määrin kuuluu rock imagoon. Ja bändin ollessa siinä pisteessä että imagolla on merkitystä niin mikäs siinä. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa että kietue ryypäten on non kymmenen kertaa raskaampi kuin selvin päin vedettynä. Itse pidän raittiimpaa linjaa myös antoisampana, päivisin ehtii tekemään muutakin kuin nauttimaan korjaus sarjoja.

Riippuu kyllä vähän keikkapaikasta. Ja mielenalasta, tietenkin. Mutta kalja, pari maistuis kyllä :)