Kitarat: kitarakamat ›

Kas, Fenderit ja sen sukuiset kitarat, esim siis useimmat hevikitarat, soivat akustisesti verrattain samalla tavalla kuin sähköisestikin. Niiden soittaminen ilman sähköä on palkitsevaa, eikä juurikaan eroa vahvistimen kanssa soittamisesta.

Sen sijaan kaikki Gibsonit soivat aivan eri tavalla vahvistimessa kuin akustisesti. Vaikka akustinen sointi olisi hyväkin (ES175, ES335...) on se silti aivan eri luonteinen kuin vahvistettu ääni, ja pahimmillaan esim painavamman LesPaulin soittaminen ilman sähköä on kuin yrittäisi saada rautamöykyn laulamaan. Mutta laitapa vahvistimeen virta, niin jo alkaa enkelikuoro hiipiä kehiin.
 
Möö... Fenderin sukuset hevikitarat? Eikös ne hevipökäleet perinteisesti ole juuri Gibson-reseptillä kasattu? Humbuckerit, mahongit, liimakaulat ja niin päin pois? Vai bodyn muotoko se tekee hebimeta-kitaran, monet "superstratothan" yllättäen ovat muodoltaan stratoja? Vai häh? "Fender Telecaster, brutal metal since 1952?" :/

Möö... Fenderin sukuset hevikitarat? Eikös ne hevipökäleet perinteisesti ole juuri Gibson-reseptillä kasattu? Humbuckerit, mahongit, liimakaulat ja niin päin pois? Vai bodyn muotoko se tekee hebimeta-kitaran, monet "superstratothan" yllättäen ovat muodoltaan stratoja? Vai häh? "Fender Telecaster, brutal metal since 1952? :/
 
Varmaan viitattiin enemmän johonkin RG:hen tai muihin vastaaviin. Ne on kuitenkin puiltaan ja rakenteeltaankin lähempänä stratoa kuin paulia.

No joo, ei oo talla, mutta maksasitko 275 euroa tailpiecestä? Koodi TP-080, eikä oo netistä vaan uudesta Into-Luthmanin katalogista sivulta 22... Toi 45 euron hintanen kaularuuvin suojus on ehkä mun oma suosikki.
 
Näissä tosin on into-luftwaffen omaa- ja suomilisää, Thomannilla kaularuuvin suojus maksaa 21,5. Aika kallista yhä, mutta ei niin kallista enää. Tuon kertainvestointina voisi melkein pulittaakin.

No joo, ei oo talla, mutta maksasitko 275 euroa tailpiecestä? Koodi TP-080, eikä oo netistä vaan uudesta Into-Luthmanin katalogista sivulta 22... Toi 45 euron hintanen kaularuuvin suojus on ehkä mun oma suosikki.
 
En maksaisi, eikä tarvitse. Lukaiseppas uuestaan postaukseni. Kysymys ei ollut Luutmannin hintojen puolustamisesta jotka ovat törkeyden huippu, vaan siittä ettei laita ihan persiillään olevia tietoja dissauksiin.
 
Ei ne Gibsonin varaosien hinnat ole törkeitä jollei niitä halua välttämättä ostaa Lmannilta, maahantuojan hinnoittelu ei kai sentään ole Gibsonin syy? Vai onko kaikki pahuus lähtöisin sieltä.. Vertailun vuoksi, oma "suosikkisi" http://www.music123.com/Gibson-Truss-Rod-Cover-i98327.music eli n. 9e
 
Tuo toinen esimerkkisi tailpiece TP-080 on muuten osa joka on kullattu Gibson historic special parts, eli kehitetty korvaamaan komponentin joita on vain 50 ja 60 luvun Gibsoneissa. Onneksi olkoon jos sinulla on tuollainen soitin, silloin tuo hinta on aika pieni soittimen arvoon nähden. Kyllähän tuollaiset spesiaaliosat joita tehdään vain muutamakappale maksavat tietysti. Normaali tailpice Lmannilla 84e tai http://www.music123.com/Gibson-Stop … With-Studs-And-Inserts-i98351.music n.27e
 
Itse en tosin ole joutunut varaosia hajoamisen takia ostamaan, kestäviä ovat olleet .

Itse en tosin ole joutunut varaosia hajoamisen takia ostamaan, kestäviä ovat olleet .
 
Hyvin noi ei-halpisten raudat kestää, esim noi Gibsonin käyttämät raudat jotka niille vuodesta riippuen alihankkii joko Gotoh tai Schaller (tai mahdollisesti joku muu).
 
Mun Giban talla on kestäny jo 14 vuotta, mutta lähitulevaisuudessa pitää ala-E:n tallapala (pelkkä se pieni osa) vaihtaa koska se on syöpynyt aika pahasti. Kyseessä on erittäin todennäköisesti Gotohin osa koska tallan pohjassa lukee "made in japan".
 
Gotohin tuneomatic maksaa muuten T-kaupassa vajaan 30€, Gibsonin merkkitalla on yli 70€ ja sama laite kyseessä. On siis yli 100% hintalisä "merkkiosalle".

Ei se nyt ihan näinkään mene. Mitsun trukkeihin saa olla jatkuvasti tilaamassa varaosapalikkaa :) Sen verran monta tilausta ja paluuviestiä olen sukulaiselle kääntänyt, kun on japanista tullut ja mennyt sinne lontoon murteella faksia. Rengon Metallin omistaja siis, valmistavat kaikenlaisia koneita maatalouden tarpeisiin.
 
Mitsun trukit ja rengon metalli... hehe =)
 
Hyh hyh... vaikka Tokain miehiä oletkin, niin silti meni jo överiksi :)
Tokain markkinat on idässä ja täällä Euroopassa. Tokain jenkkilään tarkoitetut mallit olivat lawsuitien myötä aika hirveitä ja niiden myynti tipahti. Näin ainakin jos on uskomista ystäviini Tulsassa ja Portlandissa. Tokain vanhemmat mallit (siis ne 1:1 kopiot) kiinnostavat ihmisiä kyllä, mutta ne uusitut mallit eivät. Niitä oli joskus ebayssakin myynnissä mutta enää ei ole näkynyt.
 
No joo, en kyllä varsinaisesti oo minkän merkin fanaattinen kannattaja. Mulle käy keppi kuin keppi, jos se vain on hyvä peli kaikin puolin! Mua ei haittaa mitä siinä lavassa lukee kunhan vain on hyvä e'peli...
Tarkoitukseni on kyllä hommata joskus hyvä ja ihka aito Gibson, kun sattuu vastaan tulemaan.
Mulla oli yksi Gibsonin LP Standard ja ei se loppupeleissä ollutkaan niin kauhean hyvä yksilö miltä se aluksi vaikutti.
Mut tää olikin vain yksittäinen tapaus ja tiedän hyvin, että loistavia Gibsoneita on olemassa todella paljon!
Paria hyvää yksilöä on ollut ilo pidelläkin, mutta hintalappu on ollut ihan helev...siis mielettömän kallis...damn
Täytyy vielä sanoa tähän rakoon, että kyllä toi Gibsonin "sustain+woman tone+viimeistely" löytynee varmastikin muutamista halvemmistakin/lawsuit kitaroista, kun niitä vähän tsekkailee ja tuunailee. Muutamat niistä on myös hyvin viimeisteltyjä ja hyvistä materiaaleista tehty! Iteltäkin sattuu löytyyn pari hyvää lespa kopsua...
Anyway, en halua mustamaalata Gibsonia ja sen merkkiuskollisia kansalaisia! ;) sori joz olen astunut jonkun varpaille...hehe
 
Tokain markkinat ovat siis jenkeissä "olemattomat" ja täten Gibsonilla ei ole hätää sen suhteen. Gibsonin pahin kilpakumppani taitaa olla PRS Guitars jonka tuotteet ovat "saman hintaisia" ja toteuttavat osittain samoja teknisiä ratkaisujakin. Ovat siis tyylillisesti ja kenties soundillisestikin lähellä toisiaan. Gibson ja PRS väänsivätkin tässä vuosi sitten tms. tuosta Singlecut-asiasta.
 
totta puhiset...
 
ja tähän loppuun pieni lainaus/kevennys näistä laki sotkuista yhdestä artikkelista guitarist-lehdestä...
 
"I'd say to Fender and Gibson; if they were really interested in protecting those body shapes,
they had the opportunity for 40 to 50 years to do so" --Ron Bienstock, US guitar trademark lawyer
 
=)

Vastaan bonecrusherin ja foxin esittämään kysymykseen miksi Gibsonin virheet huomioidaan, eikä muiden valmistajien virheitä eritellä täällä samalla tavalla.
 
Oma mielipiteeni on tähän, että muiden valmistajien virheisiin, silloin tällöin tai jatkuvasti, on totuttu mutta Gibsonilla virheet ovat harvemmassa, jolloin niistä keskustellaan, "erityistapauksia" siis. : )
 
Eikö tämä ole vain hyvä asia, ei siis kannata pahoittaa mieltään tuosta eikä kannata ottaa asiaa henkilökohtaisena loukkauksena.
 
Voin heti dissata PRS:ää, joka muka on erehtymätön. Heidän halpissarjastaan löytyy aikamoisia kammotuksia. Ehkä heidänkin olisi kannattanut tehdä halvemmat kitarat eri nimellä kuten Gibson, Fender ja ESP tekevät ja tehdä samalla halvempiin soittimiin pesäeroa.
 
The End.

Kun tämä juttu nyt lähti Riffin testiarvioinnin pohjalta, niin heitetään peliin vanhempia arvioita kyseisestä lehdestä. Eli Riffi extra 1/98 jossa laitetaan Les Paulit ja johdannaiset syyniin.
 
Otan näistä jutuista esiin tarkoituksella vain negatiiviset kommentit (en halua mollata yms, mutta vertailuksi että sama se oli tilanne aiemminkin)
 
Les Paul DC Studio - "Toisaalta esiinpilkistävät nauhanpäät ja paksulla lakalla sillattu, hieman erikoisesti aaltoileva otelaudan reuna tekevät soittotuntumasta jotenkin epämääräiset", "Tosin testisoitin olisi kaivannut hieman lisähuomoita viimeistelyyn kaulan ja nauhoituksen osalta"
 
Les Paul Standard - "... otelaudan reunalistan ja kaulapuun sauma on kiusallisen selvästi tuntuvissa. Myös nauhojenpäiden ja reunalistan liitoskohdat ovat paikoitellen melko ylimalkaisia. Otelaudan karheahko pinta ja upotuskoristeiden istutukseen käytetty runsas täyteaine herättivät nekin kummastusta.", "Viimeistelyltään tämä peli ei yllä tämän joukon kärkisijoille, eikä soitinta voi pitää erityisen halpana"
 
Seuraavaksi ES335 6/2000 numerosta,
 
"Soittimen viimeistely ja materiaalivalinnat edustavat merkiltä odotettavaa tasoa, vaikka joitakin epätasaisuuksia lakkapinnassa olikin nähtävillä otelaudan reunalistan ja kannen liittymäkohdassa." "Groverin virittimet.. Koneistot ovat toiminnaltaan kuitenkin hieman löysät eikä viritystuntuma välity soittajan hyppysiin parhaalla tavalla. Viritysnupin tiukkuuden säätö ei sekään poista kiusaa."
 
Ja vielä lopuksi samasta jutusta:
 
" Vaikka viimeistelyltään vastaavalla tasolle yltäviä soittimia löytyy jo edullisemmistakin hintaluokista, antaa Gibson kuitenkin kokonaisuutena korkeahkolle hinnalleen varman ja arvonsa säilyttävän vastineen."
 
Jokatapauksessa Gibsonin soittimet saavat kyseisissä testeissä osakseen huomattavaa kehumista ja ihailua ynnä muuta ylistystä sekä loppukaneettina kommentit "kannattava hankinta". Eli ei tämä uutta ole. Kuten ei varmaan tässä topicissa mikään muukaan! Mutta tämähän se on näiden foorumien suola että saadaan juttua aikaan. Oispä se tylsää kun topicit menis suunnilleen: Epiphone on huono. / -Oikein huono /- Joo, tosi on. /Olen samaa mieltä, seuraavat 40 vastausta.
 
Ja perään vielä, käytä hakua, kokeile Googlea ja tästä oli jo juttua - mee muualle höpiseen omias :D
 
... next..

Miksei esim. Fenkku-threadeissa ilmene samoja hörhöjä ränttäämässä?
 
Jospa Fendereissä ei ole mitään valittamista...Haen vuoheni.
 
Niin, veikkaan että syynä on Gibsonien keskimäärin vähintään kaksinkertainen hinta USA Fendereihin nähden.

Jospa Fendereissä ei ole mitään valittamista...Haen vuoheni.
 
Mäkin haen!
 
Niin, veikkaan että syynä on Gibsonien keskimäärin vähintään kaksinkertainen hinta USA Fendereihin nähden.
 
Ja sitten se, että Fenkuissa ei yleisesti ottaen oo reunalistoja, kookkaampia/monimutkaisempia otelautaupotuksia jne., joissa olevista virheistä tulee helposti sanomista.

Kenties Gibson on siirtynyt takaisin "perinteisiin", eli aikaan jolloin soittajat SOITTIVAT oli alla mikä halko ja rautalangat tahansa :) Ei ne bluesmiähet silloin 50-60 vuotta sitten osannut edes ajatella, että jossain reunalistassa on läikkä jotain väriä tai että mikki on millin vinossa... tai joku muovikehys irvistää hieman jostain. Muut seikat olivat (ja ovat vieläkin) tärkeitä. Gibson on alusta alkaen ollut työmiehen työkalu, ei mikään kermaperseiden vitriinikoriste.
 
Se että puu materiaalina elää (muistakaa myös että se materiaali elää senkin jälkeen kun kannatte soittimen kaupasta kotiin), on "valitettava" tosiasia ja sen kanssa pitää vain elää, etenkin jos haluaa puusta tehdyn soittimen. Tuota puun elämistä tapahtuu meillä täällä pohjolassa todella paljon, sillä ilmasto muuttuu ääripäästä toiseen. Talvella kylmää ja kuivaa, kesällä kuumaa ja välillä kosteaakin, sekä kaikki tuolta väliltä. Ei ole kaikista "ideaalisin" ilmasto puusoittimille. Siispä, hyvästäkin soittimesta saattaa tulla vastenmielinen muutamassa päivässä väärien olosuhteiden ansiosta. Esim. tänä keväänä kitarahuoltajien pajat täyttyivät säätöhommista kun alkukesän lämpö yllätti.
 
En siis pidä yhtään mahdottomana sitä, etteikö nuo vaikutukset olisi varastoissa ja logistiikkakeskuksissakin, joissa kitaroita säilytetään ennenkö lähtevät jälleenmyyjille. Voisiko Riffissä mainitun soittimen "ketju" mennä vaikka näin:
 
1. Kitara valmistuu tehtaalta ja käy läpi viimeisen tsekkauksen ennenkö laukku suljetaan ja pakataan se kohti Hollannin satamaa.
2. Kitara majailee tuolla tuulessa ja myrskyssä Atlantilla ja ensimmäiset silikonigeeli-pussit pääsevät töihin.
3. Kitara puretaan laivasta logistiikkakeskuksen varastoon jossa se siirretään lähteväksi kohti Ruotsia, Luthmanin logistiikkakeskusta kohti. Kitara on nyt kolmannen kerran eri ilmastossa Hollannissa kuivalla maalla, kunnes ottaa neljännen muutoksen matkalla kohti Ruotsia ja viidennen sitten Ruotsin keväässä.
4. Kitara saapuu Ruotsiin ja Luthmanin varastolla joku Per Yngve Pärsson tsekkaa kitaran säädöt kohdalleen ja liittää mukaan lapun että se on tsekattu Luthmanin toimesta. Kitara jää hyllyyn majailemaan kunnes vähittäismyyjä tilaa sen. (saattaa kulua pitkäkin tovi ennenkö peräpohjolan pienet firmat ottavat myymäläänsä 3800e soittimen). Samaan aikaan ilmasto muuttuu taas.
5. Kuukausia myöhemmin keskikesällä kitara ottaa ja lähtee Ruotsista kohti Helsinkiä ja Helsingistä kitara kuskataan liikkeeseen X. Liikkeessä X, asiakas jo innokkaana odottaa ja avaa laukun. Vau Gibson... mukana on laput että "tsekattu on Jenkeissä" ja "tsekattu on Ruotsissa". Ei muuta kuin rahat tiskiin ja soittelemaan. (Tässä vaiheessa pitäisi asiakkaan kellot soida, että tarkistaa tuotteen huolellisesti ennenkö sijoittaa säästönsä.)
6. Sitten kotona huomataankin, että voi vitalis kun nauhanpäät törröttää, kaula on vähän kierossa ja sitten vielä viimeistelyssä on pari pientä vikaa kun väriainetta on lipsahtanut bindaukseen. (Kenties inlayt ovat rahdissa ottaneet osumaa myös, sillä otelauta elää myös muiden puiden mukana. Kenties sitä on yritetty Ruotsissa Per Yngven toimesta vähän liimalla fiksailla... kun oishan se kova tikki Luthmanille odotella peräpohjolaan toista ES175:sta vuoden päivät kun ei tänne muutenkaan suuria määriä toimitella. Hän päättää että pienet fiksauset riittää ja soitin vaan myyntiin.)
7. Kitara soi ja toimii moitteetta, mutta kosmetiikka on jäänyt häiritsemään. Pitää siis kirjoittaa artikkeli lehteen.

Ja se muuten on tieto, että ilmasto ei aiheuta virheitä pintakäsittelyyn. Se voi kyllä rikkoa pintakäsittelyn, mutta ei esim. jätä tekemättä kunnollista pohjatyötä tai kiillotusta. Eikä myöskään levittele väriä reunalistoille. Ne tekee huolimaton rakentaja. Se jos lakkaus on halkeillut esim. pakkasessa on eri asia.
 
Ja miten perustelet sen väittämän, ettei 50-luvun bluesmiehetkin olisi halunneet virheettömän kauniita työkaluja itselleen? Se kaunis ulkonäkö kun ei ole soundista pois.

Ja se muuten on tieto, että ilmasto ei aiheuta virheitä pintakäsittelyyn...
 
...Se jos lakaus on halkeillut esim. pakkasessa on eri asia.
 
Sinun ensimmäisen ja viimeisen lauseen välillä tuossa on nyt hienoinen ristiriita.
 
Se voi kyllä rikkoa pintakäsittelyn, mutta ei esim. jätä tekemättä kunnollista pohatyötä tai kiillotusta. Eikä myöskään levittele väriä reunalistoille. Ne tekee huolimaton rakentaja.
 
Juu, virhehän se on jos sinne lakan alle on jäänyt väriainetta. Inhimillinen virhe eikä mielestäni kaiken tämän ränttätäntät arvoista.
 
Ja miten perustelet sen väittämän, ettei 50-luvun bluesmiehetkin olisi halunneet virheettömän kauniita työkaluja itselleen?
 
Soittimia kuljetettiin ilman laukkuja, jossain satunnaisissa pusseissa, edelleen niillä kuitenkin soiteltiin klubeilla. En tietääkseni sanonut etteivät he olisi halunneet, mutta heille se oli täysin toissijaista. Tässä kun on musakaupoissa kuullut vanhempien (70-90 vuotiaiden) muusikoiden kertomaa, niin kovin kummoisia kapistuksia ei ennen ollut. Osaksi ehkä jopa siksi ettei ollut kaikkia laitteita apuna.
 
Esim. Les Paulien kannet tehtiin käsin taltalla, ei millään jyrsimellä. Ei se kansi ollut lähellekään identtinen seuraavan yksilön kanssa. (kaulakulmat heitteli, eli samassa action vaihteli ja tallojen sijainti) Kosmeettisia eroja oli huomattavasti enemmän saman valmistajan samoissa malleissa kuin nykyään. Silloin siitä ei nipotettu ja kirjoiteltu lehtiin, vaan sillä soitettiin omaksi ja muiden iloksi.
 
Nykymaailmassa vaan kun pitää kilpailla naapurin kanssa kummalla on isommat vehkeet, nätimmät vehkeet ja kumman vehkeillä saa enemmän naista, niin myös soittimien kohdalla unohdetaan todelliset seikat ja keskitytään toissijaisiin asioihin entistä enemmän (siis oikeasti aivan turhan paljon). Kitara valitaan statuksen ja oman egon pönkittämisen vuoksi ja että saisi muut kateellisiksi, kuin siksi että sillä soitettaisiin ja tienattaisiin leipää pöytään. Jos tuossa Riffissäkin oltaisiin keskitytty soittimen todelliseen laatuun eikä jääty nysvään estetiikan kanssa, olisi se artikkeli ollut täysin toisenlainen. 1½ sivua olisi käsitellyt hyvää sointia ja soundia ja sivun lopussa olisi kenties mainittu sitten toissijaisista seikoista.
 
Moni näistä vanhemmista muusikoista on myös todennut musakaupassa kun ovat ottaneet kouraansa 140e Squierin että: "Tässä se on mainio peli... olisipa meilläkin ollut tällaiset 50 vuotta sitten". Pitää muistaa että Gibson on aina ollut "rivisoitin" samoin kuin Fenderikin, musiikin työmiehille!
 
Se kaunis ulkonäkö kun ei ole soundista pois.
 
Riippuu vähän kuinka pitkälle tuossakin mennään. Nätti fotoflame "kansi" ei korvaa kokopuista kantta, oli kokopuinen kansi kuinka ruma tahansa ja se fotoflame tai viilu kuinka nätti vaan. Eli pikemminkin niin päin että ulkonäkö ei aina paranna soundia ja voi välillä toimia päinvastoin.
 
Hyvä soitin on monesti omistajalleen muuta kuin pelkkää kromeluuria.
 
Tuo hintapyyntö on melko järjetön, koska saman kitaran saa tilattua esim. music123.com $2500 + rahdit päälle, eli tonnin halvemmalla.
 
Juu, tuo Into-Luthmanin hinnoittelu on järkyttävää. Mielestäni kahden hyvän merkin kitarat ja niiden menekki on pilattu hinnoittelulla.
 
PRS - Downtown Guitarsilta/Musamaailmalta ==> EM NORDIC
Gibson - Levytukku Oy:ltä ==> INTO-LUTHMAN
 
Tuossa on kaksi isoa miinusta näiden hienojen soitinten edustuksessa.

Samoilla linjoilla Bonecrusherin kanssa.
 
Lisäyksenä vielä, että melko hauskaa lukea m.netin ammattilaisten puulaatujen ja kuivuuksien ym vertailua. Ja tämä "ennen kaikki tehtiin paremmin" on myös jokseenkin huvittavaa. Vanha kitara ruvella on "maailmaa nähnyt ja elänyt laatusoitin", puolen mikrometrin rako uuden otelaudassa on täysin paska ja arvoton romu. Soundierot myös kuitataan tällä "persoonallisuudella" jota vain wanhoista löytyy, uusi erilainen on lähes aina vain virheellinen.

Jatkan vielä tuosta ilmaston vaikutuksista kitaraan (vaikka meneekin vähän otsikon ohitse) ja kerron omakohtaisista kokemuksistani. Täällä Taiwanissa ostamalleni ESP:lle tapahtui omituisuuksia viimeistelyn suhteen ja epäilen niiden johtuvan juuri ilmaston lämpötilan ja kosteuden muutoksista. Eli:
 
Ostin viime Lokakuussa itselleni ESP Eclipse II:sen ja sitä vielä musakaupassa (hyvin ilmastoitu) testaillessani huomasin kitaran pinnassa olevan muutamia harmahtavia jälkiä/tahroja mikinvalitsimen tienoilla. Niitä siinä yritettiin myyjän kanssa pyyhkiä putsausaineella pois ja jouduimme toteamaan, että lakkapinnan alla kyseiset penteleet olivat (saman totesi myös paikallinen kitarakorjaaja). No ei siinä mitään, sain moisesta viasta neuvoteltua 250e alennusta ja kitara oli muuten oikein hyvin soiva ja sopi käteen erinomaisesti, joten päätin sen itselleni lunastaa.
 
Kitaraa säilytin meidän dormissamme jossa ilmastointilaite piti lämpötilan jatkuvasti melko viileänä ja talven tullessa ilmasto täälläkin päin maailmaa vaihtoi talvivaihteelle ja lämpötilat ja kosteus tippuivat melkoisesti (talvella täällä on noin 10-15 astetta, kesän n.35 sijaan). Talvella vein kitaran tulevalle duunipaikalle jossa kitaraa myöskin säilöttiin todennäköisesti viileässä ilmantilassa (täällä lämmittimiä ei pahemmin tunneta) ja pysyi siellä sen ajan kun reissasin pari kuukautta ympäri Aasiaa. Palattuani takaisin totesin samojen pintavirheiden olevan vielä paikallaan ja kitara siis säilyi viileissä oloissa aina Huhtikuuhun saakka.
 
Huhtikuussa ilmasto täällä alkoi lämpenemään melko radikaalisti ja varsinkin keski Taiwanissa, jossa harjoitteluni vietin, ilmaston lämpötila nousi pian lähelle 30 celsius astetta. Huoneessani ei ollut kunnollista ilmastointia joten huoneeni lämpötila oli melko lähellä ulkolämpötilaa (aina yli 25 celsiusta). Tässä kohtaa tapahtui kummia: eräänä päivänä huomasin kyseisten pintavirheiden kadonneen mystisesti (kokeilin tarkastella eri valaistuksissa ja kuvakulmista, mutta kadonneet ne olivat). Tämä mystinen ilmiö jatkui siihen asti kunnes viime viikolla roudasin kitarani takaisin Taipeihin (lähden huomenna paluumatkalle Hong Kongin kautta Suomeen) ja kitaraa säilytettiin taas kunnolla ilmastoidussa ja viileässä tilassa. Ja yhden yön jälkeen huomasinkin samojen pintavirheiden jälleen ilmestyneen kitaraan pintaan.
 
Enpä oikein muuta selitystä moiselle keksinyt kuin tuon ilmaston lämpötilan muutoksen...

Sinun ensimmäisen ja viimeisen lauseen välillä tuossa on nyt hienoinen ristiriita.
 
määritellään kasitteet uusiksi sitten. Ilmasto ei aiheuta VALMISTUSvirheitä. Rikkoutumista kyllä.
 
Juu, virhehän se on jos sinne lakan alle on jäänyt väriainetta. Inhimillinen virhe eikä mielestäni kaiken tämän ränttätäntät arvoista.
 
Joo. Inhimillinen virhe, jonka vuoksi tavara pitäisi myydä kakkoslaatuisena tai pintakäsitellä uudestaan. Ja kuten on todettua näitä ihnimillisiä virheitä sattuu toisille enemmän.
 
Ja mitäköhän vit... ihmettä joku 50-luku liittyy ylipäätään tähän? Silloinhan oli moni muukin asia aivan sikana huonommin kuin nyt. Olihan 80-luvulla jengi iloista 2400 modeemeistakin... Sitäpaitsi käsityöläisen ylpeys kättentuotoksen virheettömyydestä on edelleen sama. Sitten joutuu juosten kusemaan kun on kiire ja maksimoidaan voittoa.
 
Riippuu vähän kuinka pitkälle tuossakin mennään. Nätti fotoflame "kansi" ei korvaa kokopuista kantta, oli kokopuinen kansi kuinka ruma tahansa ja se fotoflame tai viilu kuinka nätti vaan. Eli pikemminkin niin päin että ulkonäkö ei aina paranna soundia ja voi välillä toimia päinvastoin.
 
Väität sitten kuulevasi, että onko kitarassa viilu kannen päällä vai ei? Ei sillä, että tuommoista fotoflameosastoa kannattaisin. ja kuten joku jo totesi paskan käärimisestäpapereihin ei tässäkään tapauksessa se auta. mutta paskan ja konvehdin vertaaminen ei muutenkaan ole reilua. Tai riippuu mistä tykkää.
 
Edelleen kyllä väitän, että kun vähän etsii, niin löytää itselleen hyvän soittimen, joissa ei ole valmistusvirheitä. Oli soitin sitten uusi tai käytetty. Käytetyssä on sitten yleensä käytön jälkiä, mutta se on eri asia taas ja pitää jokaisen itse miettiä, että missä kunnossa olevan soittimen haluaa ostaa.
 
Hyvä soitin on monesti omistajalleen muuta kuin pelkkää kromeluuria.
 
Älä? Kuka kerto vai keksitkö itse?

Edelleen kyllä väitän, että kun vähän etsii, niin löytää itselleen hyvän soittimen, joissa ei ole valmistusvirheitä. Oli soitin sitten uusi tai käytetty.
 
Kyllähän se näin on, eikä tästä kai kukaan ole erimieltä. Gibsoneille on ominaista se että ne eivät ole identtisiä pintakäsittelyltään (kokemuksia 70, 80 ja 90-luvun soittimista.) Tämä johtuu siittä että edelleen, kuten todettua, työvaiheista suuri osa tehdään käsin. Kyllä noita työvaiheita voisi koneelistaakkin, mutta mikä sen sitten enään erottaisi muista? Jos hinta pysyisi edelleen korkeana niin eikö se sitten olisi vanhalla maineella ratsastamista ja kusetusta? Kyllä niitä kauniimin viimeisteltyjä kitaroita löytyy, ostaa sit sellaisen jos se on tärkeää.
Mikä tässä niin suuresti ärsyttää? Gibsoni on pitänyt linjansa ja työskentelymenetelmänsä. Pitää katsoa mitä ostaa, eiköhän tämä päde kaikkeen kaupankäyntiin.

Kyllä niitä kauniimin viimeisteltyjä kitaroita löytyy, ostaa sit sellaisen jos se on tärkeää.
 
Polylakalla saa koneellisesti kaunista ja kiiltävää, nitro on sitte vähän hankalampaa..
Toki jotku on sitten sitä mieltä, että paksu polylakkaus syö sitä "puun sointia", josta taas nitrolakatut kitarat saavat pisteitä.. Taas toisaalta nitrolakka muuttuu aikojen myötä enemmän, kuin melko "muovisena" pysyvä polylakkaus.
 
Ja täällä jatketaan vaan laatukeskustelua... 8)

Polylakalla saa koneellisesti kaunista ja kiiltävää, nitro on sitte vähän hankalampaa..
Toki jotku on sitten sitä mieltä, että paksu polylakkaus syö sitä "puun sointia", josta taas nitrolakatut kitarat saavat pisteitä.. Taas toisaalta nitrolakka muuttuu aikojen myötä enemmän, kuin melko "muovisena" pysyvä polylakkaus.
 
Ja täällä jatketaan vaan laatukeskustelua... 8)
 
Tosin aika moni soitinrakentaja on todennut, että lakkapinnan paksuus on olennaisempi tekijä kuin käytetty lakka. Nykyään noita polyjotain lakkojakin pystytään käsittääkseni vetäisemään pintaan aika ohuesti. Toki näin ei aina tehdä halvemmissa soittimissa. Toisaalta jotkut, esim. ESP/Edwards ja Fender, ovat käyttäneet joissain malleissaan molempia: alle polya, päälle nitroa. Näin ilmeisesti saadaan kestävämpi, "best of both worlds" tyyppinen pinta. Allekirjoittanut on kyllä vähän sitä mieltä, että tuo lakkapintojen paksuuksien tsekkailu menee jo vähän sinne audiofiilipuolelle - se kuullaan mikä nähdään. Vaikka toki ohuempi lakkapinta useimmiten paremmalta näyttääkin.
 
The Gear Pagella oli muuten oiva threadi, jossa hemmo oli hommannut Gibson ES-333:n jossa on tuo Faded-viimeistely ja oli kiillottanut kitaran pinnan. Nerokasta, näinhän saadaan LP Standard Fadedista kätsysti non-Faded kun vaan jaksaa kiillotuskoneen kanssa peuhata. Tuolla säästäisi sen 200-300€ vai mitä noiden hintaero nyt on. :)
 
Ensin tosin pitää metsästää se hyvä yksilö, jossa ei muuten ole vikaa. Vaan niinhän se on kaikkien soittimien kanssa. Harmi vaan ettei täällä Suomessa ole tuohon juuri mahdollisuuksia, harvaa mallia on kaksi samanlaista ja -väristä näytillä soitinliikkeissä...