Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olen harkinnut vaihtaa Gibsoniini luusatulan alkuperäisen muovisen tilalle. Tiedän että aihioita voi ostaa, mutta mitäs siinä loppujen lopuksi jää itselle tekemistä ?
 
Onko luusatula oleellisesti parempi kuin tuollainen muovinen, vai olisiko joku materiaali vieläkin parempi ?

Olen harkinnut vaihtaa Gibsoniini luusatulan alkuperäisen muovisen tilalle. Tiedän että aihioita voi ostaa, mutta mitäs siinä loppujen lopuksi jää itselle tekemistä ?
 
1. Vanha pitää irrottaa. Muovisatulaa en itse ole irrottanut, joten suhtaudu tietyllä varauksella seuraavaan:
En suosittele lämmön käyttämistä liimauksen avaamiseen, muovit kun sulavat aika helposti. Tietysti kaikkea voi kokeilla ja jos keksit hyvän keinon lämmittämiseen sulattamatta muovia, niin kerro mullekin. Itse sahaisin esim. rautasahalla ensin suurimman osan satulasta pois, jonka jälkeen loput voi rapsuttaa vaikka pienen taltan/viilan avulla pois.
 
2. Kolo tasoitetaan ja vanhan satulan sekä liiman jämät puhdistetaan.
 
3. Satula-aihio työstetään oikeaan leveyteensä niin, että se sopii jämptisti paikalleen (vaihtoehtoisesti kolon voi työstää aihion mukaan). Myös pituuden voi (siis otelaudan leveyden suuntaan, menee itekkin josekaisin kuinkatästävoikukaanmuumitäänymmärtää) työstää suhtkoht kohdalleen, älä kuitenkaan ota liikaa.
 
4. Luupala liimataan paikalleen vaikka epoksilla (joskin tavallinen yleisliimakin taitaa riittää).
 
5. Pala viilatahan muotoonsa (ota varovasti korkeuden suhteen; pois saa myöhemminkin mutta luuta on pikkuisen hankala lisätä (nimim. Tietäämistäpuhuu;))
 
6. Kieliurat työstetään. En ota kantaa siihen kuinka syviä urien pitäisi olla. Työstössä voi käyttää rautasahaa ja vanhoja kielenpätkiä (tai voi hankkia kalliita, oikean kokoisia viiloja).
 
Onko luusatula oleellisesti parempi kuin tuollainen muovinen, vai olisiko joku materiaali vieläkin parempi ?
 
Graphtech (http://www.graphtech.bc.ca/) ainakin valmistaa monen mielestä parempia, tai ainakin hyviä korvaajia luulle. Hinnoissaan nuo kyllä ovat enkä tiedä kuinka helposti niitä on esim. soitinkauppojen hyllyissä. Uljaan pääkaupunkimme mahtavien kitaratavaratalojen valtaisista varastoista niitä varmasti saa.

Onko Gibsoneissa tosiaan muovisatula?
 
4. Luupala liimataan paikalleen vaikka epoksilla (joskin tavallinen yleisliimakin taitaa riittää).
 
Ei ehkä kannattane ihan noin lujasti laittaa, kielten jännitys kyllä pitää satulan hyvin paikoillaan, joten tippa, kaksi pikaliimaakin riittää ensiksi satulan saamiseksi "valeeseen". On satula sitten joskus, jos tarpeen, mukavampi irroittaakin, kun lähtee kopsuttelemalla irti.
 
6. Kieliurat työstetään. En ota kantaa siihen kuinka syviä urien pitäisi olla.
 
Kitara, jossa urat on liian matalat, on harvinaisen veemäinen soittaa ja vireessä se ei soi, ainakaan barre- tms. otteilla. Kannattaa vertailla vaikka jostakin tehdaskepistä, kuinka syvät urat onkaan vaikkapa tällä metodilla:
Frettaa kieli toiselta nauhalta, ja katso kuinka paljon happea jää kielen ja ensimmäisen nauha väliin (todennäköisesti välissä on lähes hapeton tila ;o). Sitten vaan viilaamana omia uria saman syvyiseksi, tällä tavalla voi siis uran syvyyden tarkistaa ihan kielikohtaisesti.
 
Luusatula ei varmaan kiinteätallaisissa kitaroissa aiheuttane mitään ongelmia vireen kanssa. Tremolon kanssa grafiitti- tms. satulat ajaa kyllä asiansa, kun kielen tarvitsee luistaa paljon paremmin satulan urissa. Näinpä arvelisin omalla massiivisella kokemuksellani (=sarkasmia).

Onko Gibsoneissa tosiaan muovisatula?
 
Coriania satulat yleensä kaiketi keskivertokitaroissa/bassoissa nykyään on. Voihan sitä muoviksikin nimittää.
 
On satula sitten joskus, jos tarpeen, mukavampi irroittaakin, kun lähtee kopsuttelemalla irti.
 
Tämä on huomionarvoinen pointti, hyvät kitaranrakentajat ynnä tee-se-itsekorjaajat. Ei remonttimiestä ilahduta mikään enempää kuin se, että tulevassa satulanvaihdossa lähtee koko lapa...
 

 
Luusatula ei varmaan kiinteätallaisissa kitaroissa aiheuttane mitään ongelmia vireen kanssa. Tremolon kanssa grafiitti- tms. satulat ajaa kyllä asiansa, kun kielen tarvitsee luistaa paljon paremmin satulan urissa. Näinpä arvelisin omalla massiivisella kokemuksellani (=sarkasmia).
 
Tuon allekirjoitan. Messinkisatulat on kanssa hauskoja! !(Tuulahdus 70-80 luvuilta)

Luupala liimataan paikalleen vaikka epoksilla (joskin tavallinen yleisliimakin taitaa riittää
 
Ei satulaa tarvitse normaalisti laittaa kiinni kun tipalla, parilla pikaliimaa. Kyllä se pysyy siinä aivan muilla avuilla. Epoksin käyttö kitararakentamisessa pitäisi kyllä minun mielestä välttää viimeiseen asti varsinkin kun kyseessä on n.s. kuluvien osien kiinnittäminen, satulat, nauhat j.ne. Kitara ei ole mikään kertakäyttö soitin. Säästetään tulevia korjaajia.

Tämä on tietysti jälkiviisautta, mutta en tarkoittanut mitään uittamista sen epoksin kanssa. Jos sitä (epoksia) laittaa tipan satulan kumpaankin päähän, niin se pitää satulan paikallaan ja estää kosteuden pääsemisen luun ja puun väliin.
 
Myös epoksiliima pehmenee lämmittämällä satulaa kolvilla (luu kyllä sietää lämpöä), joten runsaskin liimaus pitäisi saada avattua vahingoittamatta kaulaa tai aiheuttamatta häkämyrkytystä.
 
Pikaliimana käyttäisin geelityyppistä tavaraa. Tavallinenkin käy jos puuta kostuttaa ensin. Muuten puu voi imaista sisälleen kaiken liiman.

Tavallinenkin käy jos puuta kostuttaa ensin. Muuten puu voi imaista sisälleen kaiken liiman.
 
Tuota keinoa käyttäessä kannattanee liimatipat laittaa luuhun koska kostutettu puu saattaa kovettaa liiman ennenkuin ehtii siihen mitään päälle laittaa. Huom. saattaa.