Pukeutuminen ›

Mä oon 21 ja saatan ulkoiselta habitukselta muistuttaa juurikin sellaista wannabenuorirockstar- pertsakeski-ikäiseltä, joka on kuitenkin siinä hyväpalkkaisessa duunissa, omistaa talon vaimonsa kanssa ja perhettä on ja vaikka ties mitä pallogrilliä. Kovasti pertsa tahtoo olla rock ja groove, mut kauluspaita näykuu rottarotsin alta... Eli pukeudun siististi, tosin kuin muu bändi. Erotun siitä hippijoukosta, mutten ehkä edukseni. Vaikea sanoa.

Mä oon 21 ja saatan ulkoiselta habitukselta muistuttaa juurikin sellaista wannabenuorirockstar- pertsakeski-ikäiseltä, joka on kuitenkin siinä hyväpalkkaisessa duunissa, omistaa talon vaimonsa kanssa ja perhettä on ja vaikka ties mitä pallogrilliä. Kovasti pertsa tahtoo olla rock ja groove, mut kauluspaita näykuu rottarotsin alta... Eli pukeudun siististi, tosin kuin muu bändi. Erotun siitä hippijoukosta, mutten ehkä edukseni. Vaikea sanoa.
 
:D
 
Kun (liitukaudella) olin 18-20 käytin jakkupukuja ja korkokenkiä. 21-vuotiaana aloin sitten ottaa rennommin... ;)

:D
 
Kun (liitukaudella) olin 18-20 käytin jakkupukuja ja korkokenkiä. 21-vuotiaana aloin sitten ottaa rennommin... ;)
 
Aaaa.. eli mun pitäis nyt alkaa käyttää verkkareita ja jussipaitaa? Wittu, miksen ite hokannu aiemmin?

Neuvolassa kun ehdotettiin että äiskän masussa kasvavalle sikiölle soitettavan rauhoitettavaa musiikkia, jotta sitten syntymisen jälkeen piltti rauhottuisi saman musiikin tahdissa kysyin, että sopisiko tarkoitukseen paremmin Immortal vai Emperor.
 
Kyllähän tuo neuvolan täti katsoi aika oudosti. Ilmeisesti ei huumoria.

Olen reilusti yli 40 v, ja jonkinlainen rock-meininki alkoi n. v.-74 kun Ganes kolahti.
Olen kuunnellut paljon raskaampaa musiikkia, mutta myös muu laadukas kitaravetoinen ryminä kiinnostaa.( blues,rautalanka)
 
En ole koskaan pukeutumisellani hätkähdyttänyt enkä mitenkään korostanut mitään rock-asennetta,esim bändipaidoilla tms. Toisaalta moniin työkavereihini nähden pukeudun kyllä erilailla. Työpaikkani on pitkät perinteet omaava valtionhallinnon alan virasto. Joten ei täällä mitään kovin radikaalia voisi esittääkään.Muttei mulla kyllä koskaan normaali työpäivänä ole suoria housuja ja kauluspaitaa, vaan mustat farkut ja t-paita, partakin saatta olla pari viikkoa ajamatta.
 
Tapaan käydä ruokiksella musaostoksilla. Suunnilleen samanikäiset tiimikaverit ovat ihmetelleet ostoksiani: Queensryche,Rainbow, Queens of the Stoneage,Niskalaukaus, Viikate, Kotiteollisuus,Metallica ... Agents on heille ainoa tuttu...tanssilavalta!
Muutenkin kaikki koulutusreissut ovat meikäläiselle tuskaa. En jaksa olla kovin innostunut jonnekin Joensuuhun ja Kimmelin parketille pääsystä.
Yleensä liukenen kaupungille johonkin pubiin tai rokkibaariin, ja palan hotellille sitten joskus..
 
Olen kyllä huomannut, että jostain syystä minulla on enmmän mustia kuin sinisiä farkkuja. Vaatekaapista on vaikea löytää mitään, koska suurin osa t-paidoista ym pitkähihaisista ovat mustan,tummansinisen tai harmaan sävyisiä. Tai CCR-henkisiä ruutupaitoja....Kasikymppinen äitikin siitä mulle joskus huomautti, että on niin synkän värisiä vaatteita. Sanoin , että tunnetusti musta hoikentaa....
Perheen pää tosin salakavalasti ostelee joskus vininpunaisia ja vaaleansinisiä vaatteita isänpäiväksi. Musiikkimakua ei yritä muuttaa, vaan hämmästyttää työkavereitansa kuuntelemalla jotain muuta kanavaa kuin radio-Suomea.

Kyllähän tuo neuvolan täti...
 
Pyörii muuten jonkin verran jengiä tuolla "porvarillisissa" ympyröissä jotka antaa ymmärtää olevansa rock, vaikka omasta näkökulmastani ;+) ovat vain korkeintaan pop... kun piitlesiä ja herman&hermitsiä diggailevat. Mistähän johtuu? Oisko niin että ne on 50 ja mä oon 40 v? Vastaavasti voin kuvitella minkälaisena fossiilina kolmekymppiset meikäläistä pitää.
 
Suora lainaus m.net-ketjusta Mistä-muistat-edellisen-foorumistin: "rheinone on joku rock-patu". I'll drink for that!

Oisko niin että ne on 50 ja mä oon 40 v? Vastaavasti voin kuvitella minkälaisena fossiilina kolmekymppiset meikäläistä pitää.
 
Itselläni ikää 31v. ja kyllä 70-luvun meno on eniten sydäntä lähellä: Black Sabbath, 70-luvun AC/DC, Deep Purple ja vastaavat. Sitä tulee myös itse soitettua lähinnä niin soittimessa kuin kitaralla. Mutta moderni metalli uppoaa myös. Eli varmaan riippuu siitä, miten tuo musiikkipreferenssi menee itse kullakin.

Rock`n roll on ikunen nuoruudenlähde.

Mullakin on nyt ikää semmonen 28 vuotta, ja olen töissä hieman konservatiivisemmassa akateemisessa ympäristössä. Vaikka miten tekisi mieli mennä palavereihin ja muihin muodollisiin tilaisuuksiin täysi rokkimeininki päällä, ei se loppujen lopuksi olisi viisasta. Pakko vetää vähän ns. roolia, eikä liikeneuvotteluissa vastailla "Miten meni viikonloppu?" -kysymyksiin tyyliin "No wattu, kävin kuuntelee Slayeriä ja vedin perseet. Oli muuten vitun kova keikka. Olitkos kuule paikalla?"
 
Eipä tuo minua juurikaan kyllä haittaa, kun ei ole mitään tarvetta korostaa kenellekään "rokkiuttani". Ne ihmiset, jotka tuntee minut, tietää missä mennään, ja vain sillä on väliä.

:D
 
Kun (liitukaudella) olin 18-20 käytin jakkupukuja ja korkokenkiä. 21-vuotiaana aloin sitten ottaa rennommin... ;)
 
Meikällä vähän samansuuntaista, tosin vieläkin vanhempana (27 v.) kääntyi kelkka.
 
Olin jo kovasti insinööriytymässä n. seitsemän vuotta takaperin, mutta sitten tietynlainen elämäntilanteen muutos vienosti alkoi ehdotella sitä sun tätä, ja totesin jotta jopas, tämähän tuntuu kivalta.
 
En mä nytkään toki ole mikään ändi tai maik, mutta niittivyötä ja avainketjua löytyy, just nyt noiden lisäksi päällä farkut ja bändipaita. Ei nyt ehkä ihan normivaatetus tänne rakennesuunnittelutoimistoon... =)
 
Toisaalta, on tilaisuuksia, jolloin en näin voi töihin pukeutua, esim. uusien asiakkaiden tapaaminen tms. Silloinkin kuitenkin voi sitä rokkia ujuttaa messiin, esim. pukeutumalla mustiin suoriin housuihin, mustaan paitaan ja mustaan solmioon... =) Tai solmion (yäk) voi korvata vaikka jollain tyylikkäällä kaulakorulla, esim. Kalevalakorun Ratsumies...
 
Mummon hautajaisissakin tumman puvun alta pilkotti tuo avainketju (noh, kirkossa piilotin). Ei sitä kukaan kummastellut, onhan ihmisillä taskukellojakin.
 
Paavilla oli oiva kirjoitus aiemmin. On se fiksu miäs, basistiksi. =)
 
JuSu

Emmä tiijä, mä oon ollu rokkireleissäni joka paikassa lääninhallituksia ja eduskuntia myöten eikä ikinä oo mistään pois ajettu. Ja nää siis ihan työhommissa.

Lisätään nyt tähän vielä, että normiduunipäivänä olomuoto voi kyllä olla rok, mutta sitten kun rahottajat astuu sisään, niin se on kyllä kraka pinnille. Ensivaikutelman kun voi tehdä vain kerran, ja valitettavan usein yritysrahoittajien kanssa se on juuri se vedenjakaja hommien läpimenemisen ja vituiksimenemisen välillä. Howie Jacobsin (ne jotka tietää, tietää) statuksen kun saisi.

Itse luotin omaan tyyliini ensimmäiset XX elinvuotta. Sitten annoin periksi YY elinvuodeksi sosiaalisen paineen vuoksi (Naisilta kun ei saa ikää kysyä, niin en sitä itsekään paljasta) ja elin "jakkupuku-elämää". Nyt en millään voi laittaa jakkupukua päälle, jos ei ole ihan väkisin pakko.
 
Työn vaatimiin asiakastapaamisiinkin menen farkuissa tms. , mutta "tyylikäästi Rockina". Kuten joku jo aiemmin totesi, tyyli pitää säilyttää, vaikka tilaisuutta ja sen järjestäjiä arvostaisikin. Sitä arvostavat myös muut, kun pitää omasta linjastaan kiinni.
 
Rock 'n Roll forever, vaikka hautahan asti.

Itse olen kolmekymppinen eikä ulkonäköni tule vastaisuudessakaan muuttumaan iän vuoksi. Korvakorut ja vähän pidempi tukka kuuluu olennaisena osana identiteettiini. Vaatetukseni puolesta en tosin ole kovin rock - t-paita-farkku-linja on mukava ja kätevä.
 
En ole huomannut pahemmin mitään ikärasismia näissä jutuissa. Ehkä jotkut kuitenkin olettavat, että aikuisen miehen pitäisi näyttää perusinsinööriltä, ja että "poikkeavan" näköiset eivät ole vielä päässeet ohi murrosiästään. Mutta eihän se niin mene.

Ei menekään. Siihen voi suhtautua vähän siten, että "Onneksi olen kymmenen vuoden välein muodissa." Suurin piirtein tuolla intervallilla itse kukin on muodin kuningas. Ehtiihän sitä sitten olla muotiguru hetken aikaa noin 6-9 kertaa elämässään. Ei paha.

Nuoret voi olla rock, mutta vanhuksille se ei sovi. Joittenkin mielestä. Itelleni on ihan sama miten jokainen pukeutuu.

oon 32-v. en pukeudu kovinkaan "rock"-henkisesti, mitä nyt joskus saattaa olla bändipaita. nuorempana ei uskaltanut, varsinkaan duunissa järkyttää ketään ulkoisella olemuksellaan, mut nyt en enää jaksa piitata paskan vertaa.
pidän duunissa lävistystä naamassa (piikki leuassa, jokseenkin tyly) ja näin kesäkuumalla annan tatskojen näkyä.
ja näin vanhalla iällä olen alkanut kasvattaa hevilettiä, mulla kun ei ole koskaan ollut kovin pitkä tukka. ihan vain vittuilun vuoksi, koska kaikki koko ajan kyselee, että milloin meinaan mennä parturiin.
- no, en vittu ikinä. enää. :D
ja milloin otan tän piikin pois leuasta?
- sit kun MUA itteeni sattuu huvittamaan, jos sattuu...
alkanut vain kyllästymään tähän yleiseen nyhvömeininkiin, prkl.

Vivienne Westwood (s.1941) on aika huuhkaja, mutta tinkimättömästi on tätsy pitänyt kiinni tyylistään... (VW:hän oli nainen Sex Pistolsien lookin takana.)
http://www.capital.de/static/bilder … /004-Kultur/Bild1_kk04_2006_510.jpg
http://www.capital.de/static/bilder … k/004-Kultur/Bild3_kk042006_190.jpg
tässä 1971
http://archives.arte-tv.com/static/ … /agendaexpos/westwood/westwood6.jpg
vuosimallia 1977
http://www.fashionlines.com/2005/ma … images/fashion/fashionWestwood1.jpg
ja 2005
http://news.softpedia.com/images/ne … ress-Chancellor-Angela-Merkel-2.jpg