Studiotyöskentely ›

Tätä mä olen aina ihmetellyt rumpaleissa. Miten tää yksi lajiryhmä on sellainen joka ei kykene muistamaan biisien osia ja niiden järjestyksiä ilman apuja? Kyllä mä pystyn "kuuntelemaan" biisin mielessäni läpi vaikken edes soittaisi tai laulaisi mukana.
 
Tähän on helppo vastata: sä soitat sovitusta etkä biisiä, sä et ole varsinainen bändisoittaja.
 
Rumpalit ovat järjestään bändisoittajia, mikä tarkoittaa sitä että heille lasku alkaa siitä kun laulu lähtee, olipa säkeistön alussa 1 tai 16 tyhjää, samoin säkeistö loppuu kun se on saatu laulettua ...ja sama muiden osian kanssa. Jos hommat vielä jakautuvat 4:llä, 8:lla tai 16:lla, aina vain parempi.
 
Parittomat määrät kiertoja ovat varsin tavallinen tapa kikkailla sovituksen kanssa, lähinnä siksi että niitä ei tajua olevan ennen kuin erikseen laskee.
 
Ja tietysti on kuten Mikael sanoi, soittaessa on kiva keskityä soittamaan biisiä, ei laskemaan numeroita mielessä.

Tähän on helppo vastata: sä soitat sovitusta etkä biisiä, sä et ole varsinainen bändisoittaja.
 
Noh noh! Mä olen soittanut 25 vuotta erilaisissa bändeissä joissa enimmäkseen on vedetty jonkun toisen jäsenen tekemiä biisejä. Kyllä mä koen olevani nimenomaan bändisoittaja. Vai onko oikea bändisoittaja sitten se joka soittelee eri projekteissa siellä sun täällä, eikä vaivaudu perehtymään biisien rakenteisiin?

Noh noh! Mä olen soittanut 25 vuotta erilaisissa bändeissä joissa enimmäkseen on vedetty jonkun toisen jäsenen tekemiä biisejä. Kyllä mä koen olevani nimenomaan bändisoittaja. Vai onko oikea bändisoittaja sitten se joka soittelee eri projekteissa siellä sun täällä, eikä vaivaudu perehtymään biisien rakenteisiin?
 
En mä tarkoittanut tuota epäkohteliaisuudeksi, tai ettetkö sä osaisi sopeutua jos biisi meneekin vähän eri tavalla kuin sovittiin.
 
Mulle vain jäi tällainen tunne, ja kuunneltuani biisinäytteesi tuolla työnäyteketjussa kulutin varmaan tunnin yrittäen sorvata mielipidettä siitä, miten kappaleissasi varsinkin osien vaihtuessa taimaus menee - loppujen lopuksi heitin roskiin koko analyysin sillä mielellä että "menee miten menee, se on tietoinen valinta".
 
Kyllä ihmisellä saa olla järjestelmällinen ja analyyttinen suhde musiikkiin:-D

Vai onko oikea bändisoittaja sitten se joka soittelee eri projekteissa siellä sun täällä, eikä vaivaudu perehtymään biisien rakenteisiin?
 
Tässä sä nyt yhdistelet kiven ja mun tekstejä snadisti oman maun mukaan. Mä en puhunut bändisoittajista mitään.
 
Vähän ikävä sävy tossa "vaivaudu" -kohdassa. Aika monesti tilanne levyä/demoa tehtäessä on se, että johonkin biisiin halutaan joku ylimääräinen soundi/soitin jota sitten pyydetään joku osaava tuttu vetämään. Aina ei ole aikaa ja mahdollisuutta järkkäillä etukäteen treenejä tai olettaa, että kyseinen soittaja ehtis treenailla tai perehtyä rakenteisiin (varsinkaan kavereita käytettäessä silloin kun ei ole rahaa maksaa suorituksista). Mulle jo pelkästään siinä että joku saapuu studiolle soittamaan työn alla olevaan teokseen on soittajan puolelta kylliksi vaivautumista. Tällöin ei mulle ole kovin iso vaiva duuntata merkit soittajan hommaa helpottamaan - eikä se vaiva nyt ole niin iso muutenkaan, että sen takia kandeis kenenkään fiiliksiä pilata edes leikkimielisellä vinoilulla muistin toimivuudesta.

Keith Moonilla oli Who's Nextillä (ja kaikilla levyillä siitä eteenpäin) klikki tms. -raita jossa Townsend huuteli tyyliin "half-tempo middle eight... one, two, three, four.." ja sit vaihtui osa. Ei tarvinu miettiä liikaa, senkun kolasi menemään.
 
Henk.koht. diggaan demolaulua ja muutenkin kun opin muistamaan jostain uudesta biisistä miten laulu menee loppu on itsestäänselvää. Toisaalta se on oikeestaan ihan sama mikä vihjesoitin ohessa soi, aina pystyy vetämään.
 
Yritän kyl välttää tilanteita joissa pitäisi soittaa pelkkiä rumpuja yksinään. Ihme hommaa. :P

Henk.koht. diggaan demolaulua ja muutenkin kun opin muistamaan jostain uudesta biisistä miten laulu menee loppu on itsestäänselvää.
 
Sama juttu. Merkit onkin yleensä tarpeen vaan jos demolaulua ei ole jostain syystä saatavilla. Demolaulu on yleensä työlistalla ihan kärkipäässä. Mielellään demolaulu ja muutkin demoilusoittimet on mukavuutta jos niitä rumpuja on pakko yksinään ensin äänitellä.

Rumpalille klikkiraita (jossa on selkeästi merkattu tahdin ykköset, varsinkin jos kappaleessa tulee missään kohtaa tahtilajin vaihdoksia, esim. ylimääräinen 2/4 -tahti), johon päälle jotkut demokiipparit/kitara/bassolinja (synalla) ja mieluusti vielä demolaulu (laulua demottaessa klikin voi korvata jollain yksinkertaisella komppiloopilla). Jos demokiipparit/bassot vetää vielä MIDI:nä, niin rumpujen äänittämisen jälkeen sävellajinkin vaihtaminen käy todella helposti. Jos rumpali lukee lappuja ja tulee sessioon kylmiltään, rakennelappu/nuotti ei myöskään oo huono idea.
 
Pääasia on, että rumpali voi keskittyä soittoon ja toimivaan grooveen ja filleihin. On myös tärkeää, että rumpali ei soita biisiin sovituksen kannalta liikaa - tätä on välillä hankala todeta treenikämpällä, ja myös studiolla jos rumpujen träkkäyksen aikana mitään muita soittimia/laulua ei ole. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että rummut joudutaan soittamaan uusiksi kaikkien muiden instrumenttien jälkeen.

Tässä sä nyt yhdistelet kiven ja mun tekstejä snadisti oman maun mukaan. Mä en puhunut bändisoittajista mitään. Vähän ikävä sävy tossa "vaivaudu" -kohdassa.
 
Ei ollut tarkoitus olla tyly, enkä tehnyt tuota yhdistämistä ainakaan tietoisesti. Sessiosoitto on tietysti oma juttunsa ja silloin on varmasti ymmärrettävää, ettei biisin rakenne ole välttämättä hanskassa.
 
Musta bändisoittaja on se joka soittaa vakinaisesti bändissä ja sen tulisi osata oman yhtyeensä biisit ulkoa miten päin vaan. Varsinkin kun pop/rock musassa tänä päivänä kaikki on sen verran tiukasti sovitettua (ennalta sovittua), ettei biisin rakenteeseen vaikuttavaan improvisointiin ole juurikaan mahdollisuuksia - ainakaan silloin kun puhutaan levyn tekemisestä.
 
Omissa bändeissäni olen törmännyt monesti tilanteeseen missä rumpali ei hahmota biisin rakennetta ilman muiden osallistumista. Itse en ole koskaan suostunut ottamaan eteeni sointulappuja edes treeneissä uuden biisin kohdalla. (Silloinkaan kun soittelin jonkinlaisessa progebändissä.)
 
Mulle vain jäi tällainen tunne, ja kuunneltuani biisinäytteesi tuolla työnäyteketjussa kulutin varmaan tunnin yrittäen sorvata mielipidettä siitä, miten kappaleissasi varsinkin osien vaihtuessa taimaus menee - loppujen lopuksi heitin roskiin koko analyysin sillä mielellä että "menee miten menee, se on tietoinen valinta".
 
Öh, sori nyt meni kyllä vähän ohi. Taimaus? Olen kyllä otettu jos joku on uhrannut aikaansa jopa tunnin tekemisiini ;-)

Jos puhutaan perus rokkibändin äänittämisestä, eli 1-2 kitaraa, basso ja rummut, niin mielestäni pohjien träkkäämiseen on aina paras ratkaisu että mahdollisimman moni bändistä on paikalla.
 
Jos demolaulua ei saa järjestettyä, niin seuraavaksi paras vaihtoehto on että laulaja on ainakin samassa huoneessa rumpalin kanssa.
 
Yhdessä soitosta, kun kaikilla on näköyhteys toisiinsa, saa kuitenkin parhaan fiiliksen tarttumaan narulle, vaikka purkkiin menisikin pelkät rummut.