Kitarat: kitarakamat ›

Eli lukijan on oltava kriittinen mutta kirjottajan ei? Sähän nyt sälli olet.
 
Toki kirjoittajakin saa olla kriittinen. Voinhan minäkin tässä haukkua esim. ESP:n kitarat täysin kelvottomiksi ja olla kriittinen vaikka minne suuntaan. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin oikeassa/väärässä. Jokaisen lukijan on oltava kriittinen lukemaansa kohtaan, oli kirjoittaja kirjoittanut mitä vain.
 
Tietääkseni en missään vaiheessa ilmoittanut että kirjoittaja ei saisi olla kriittinen. Olet varmasti sovittaja, sillä jatkuvasti pyrit sovittamaan suuhuni sanoja joita en ole lausunut. Harmi ettei se nyt oikein onnistunut.
 
Ja syy siihen miksi tää threadi käsittelee Gibsonia oli se, että se artikkeli sattu olemaan Gibsonista kirjotettu. Siis ei esim. Fenderistä, Gretschistä tai Rickenbackerista.
 
Juu, ei minua se artikkeli nyt hämää lainkaan. Siinähän Gibsonia ylistettiin muilta osin, paitsi viimeistelyn pienten lapsusten osalta.
 
Vielä kertauksena kun näyttää olevan lukutaito hukassa. Miksi ainoastaan Gibson on se merkki täällä m.netissä joka kerää kasaan kaiken maailman äbröt sitä arvostelemaan? Miksei esim. Fenkku-threadeissa ilmene samoja hörhöjä ränttäämässä? Enkä edelleenkään tarkoita tätä seikkaa koskien tätä threadia, vaan yleisesti.

Siis ei esim. Fenderistä, Gretschistä tai Rickenbackerista.
 
Jotka ovatkin niitä laatusoittimia, kuten tuolla tuli todisteltua. Samoin kuin PRS, joissa ei moitteen sijaa löydy. 8)
Jotenkin tää on ns. "elämää suurempi" juttu, kun ns.kosmeettisista vioista saadaan aikaan puolentoistasataa postausta, samaan aikaan kun ESP-LTD:n toimimattomasta vibratallasta tulee kolmisenkymmentä, ja jonkun kopiofirman "paremman" mallin kaulaongelmista tuli viitisenkymmentä? Suuria tunteita... 8)
Noo, vaikka varmaan minut voidaan luokitella "typeräks Gibson-fanipojaksi" ja ihan varmasti wannabe-muusikoks niin olen kuitenkin muunmerkkisiäkin kitaroita ihan pikkusen laitellu ja katsellu. =)

Tottakai tallan pitää olla suorassa. Mutta sen tallan ei tartte olla sellanen tune-o-matikki joka jo yksinään maksaa Into-Luthmanilla 220 euroa, vaan toimiva ja asiallinen vastine.
 
Nussitaan vähän välimerkkiä. Tune-o-matic:in ei tietääkseni pidä koskaan olla suorassa vaan alakielten puolelta lähempänä stopbar:ia. ;)

Nussitaan vähän välimerkkiä. Tune-o-matic:in ei tietääkseni pidä koskaan olla suorassa vaan alakielten puolelta lähempänä stopbar:ia. ;)
 
Riippuu mistä roikkuu. Intonaatioparannustahan tuolla vain haetaan, että säätövara riittää paksummillakin kielillä. Tietääkseni siihen ei kuitenkaan ole mitään pakkoa että ABR-1 on "vinossa". Joissain kun näkee sen olevan lähes suorassa, joissain se on huomattavasti kenossa.

Tietääkseni en missään vaiheessa ilmoittanut että kirjoittaja ei saisi olla kriittinen. Olet varmasti sovittaja, sillä jatkuvasti pyrit sovittamaan suuhuni sanoja joita en ole lausunut. Harmi ettei se nyt oikein onnistunut.
 
Joo, pystyn sujuvasti säveltämään ties mitä ja vielä sovittamaankin sen. Mutta meitä näkyy nyt olevan kaks samanlaista liikenteessä.
 
Vielä kertauksena kun näyttää olevan lukutaito hukassa. Miksi ainoastaan Gibson on se merkki täällä m.netissä joka kerää kasaan kaiken maailman äbröt sitä arvostelemaan? Miksei esim. Fenkku-threadeissa ilmene samoja hörhöjä ränttäämässä? Enkä edelleenkään tarkoita tätä seikkaa koskien tätä threadia, vaan yleisesti.
 
Voinpa iloksesi vastata tähän omalta kohdaltani. Gibson sattuu olemaan sellanen merkki josta mulla sattuu olemaan melko paljon omakohtaisia negatiivisia kokemuksia. Niin se asia vaan on. Ja jep, mä olen nähny jokusen Gibsonin muuallakin kuin katalogissa. Ja jokusen muunkinmerkkisen kitaran myös. Mutta edelleen: Siitä huolimatta olen valmis ostamaan Gibsonin jos sopiva ja hyvä yksilö osuu kohdalle. Samaa en välttämättä sano esim. senmerkkisistä kitaroista kuin Ashton, Marina, Davis, Cadenza ja Applause.

Mainittakoon tässä, että munkin mielestä 400 euron kitaran tulee olla viimeistelyltään likimain täydellinen. Samoin 200 euron jne. Jos se on inhimillinen mahdottomuus, niin olkoon vaan. Ainakin ostajalla on oltava oikeus saada odottaa sitä. Käytetyt puumateriaalit, mikit ja muu hardware on sitten asia erikseen.
 
No tätä minäkin tarkoitin. No ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu. Sitten toisaalta on varaa vaatia näiltä kalliilta länsimaisilta soittimilta samaa laatua jopa pintakäsittelyssä kuin halpiskiinalaisilta. Ja kyllä, minulla on kitaroita 150e-4300e.
 
Cepare framför.

Mun pointti ei ollut tuo. Tottakai tallan pitää olla suorassa. Mutta sen tallan ei tartte olla sellanen tune-o-matikki joka jo yksinään maksaa Into-Luthmanilla 220 euroa, vaan toimiva ja asiallinen vastine.
 
Ne vastineet vaan ei ole sitte "laatua".. Ostinpa kerran jonkun Sun-Jat-Senin tms. tallan josta ei ne palat irronnu lain..että olis voinu vaihtaa edes ne parempiin. Viittaan täs sun ansiokkaaseen työkalu-vertaukseen jota muistan ennenkin näissä yhteyksissä käytetyn.. Toki ammattimies ottaa sen Bahcon tahi Hazetin ennenku jonkun taiwaanpoikien joulutinasta puserteleman Always-avaimen. Soittimien rautaosat noudattelee hyvinkin pitkälti tuota samaa kaavaa. Vain hyvistä osista voidaan saada aikaan toimiva kokonaisuus, ja ei tosiaan sillä kympillä saada satasen vehjettä.

Vielä kertauksena kun näyttää olevan lukutaito hukassa. Miksi ainoastaan Gibson on se merkki täällä m.netissä joka kerää kasaan kaiken maailman äbröt sitä arvostelemaan? Miksei esim. Fenkku-threadeissa ilmene samoja hörhöjä ränttäämässä? Enkä edelleenkään tarkoita tätä seikkaa koskien tätä threadia, vaan yleisesti.
 
Minä, Gibson ja ikuinen itku. Siinäpä aihetta kirjan nimeksi.
 
Itse amerikkalaisen Fender Stratocasterin omistajana olen saanut lukea täältä useita kertoja omistavani todella huonon hinta-laatusuhteen omaavan soittimen, ja että sillä rahalla olis saanu sitä ja tätä. Silti olen ollut hankintaani tyytyväinen.

Joo, pystyn sujuvasti säveltämään ties mitä ja vielä sovittamaankin sen. Mutta meitä näkyy nyt olevan kaks samanlaista liikenteessä.
 
Kaksin "ei niin aina" kaunihimpi :)
 
Voinpa iloksesi vastata tähän omalta kohdaltani. Gibson sattuu olemaan sellanen merkki josta mulla sattuu olemaan melko paljon omakohtaisia negatiivisia kokemuksia. Niin se asia vaan on. Ja jep, mä olen nähny jokusen Gibsonin muuallakin kuin katalogissa. Ja jokusen muunkinmerkkisen kitaran myös. Mutta edelleen: Siitä huolimatta olen valmis ostamaan Gibsonin jos sopiva ja hyvä yksilö osuu kohdalle. Samaa en välttämättä sano esim. senmerkkisistä kitaroista kuin Ashton, Marina, Davis, Cadenza ja Applause.
 
Ehket Gibsonin tuotteet eivät ole sitä mitä etsit. Ei ehkä huonoja soittimia mutta vääränlaisia. Monesti vain ihmiset yleistävät mielipiteensä siten, että jollei joku sovellu heidän käyttöön tai ajatusmaailmaan, niin se todetaan automaattisesti huonoksi. "Kun minä en tykkää, sen täytyy olla huono" vaikka kyseessä on vain sopimaton, ei välttämättä huono :)
 
En halua kyseenalaistaa sitä, ettetkö osaisi erottaa hyvää soitinta huonosta (siis ihan laadullisesti ja soinnillisesti). Täällä on varmasti useita minua kokeneempia Gibson-luukuttajia, sillä itselläni ei ole kokemusta kuin noin 30 Gibsonin soittimesta, joista vain kaksi ovat olleet akustisia.
 
Jos noiden 30 pohjalta lähtisin arvioimaan, niin antaisin Gibsonille arvosanaksi 8½ tai 9- pienellä varauksella. 30kpl soiteltuja yksilöitä n. 5 kitaraa ovat olleet sellaisia joista olen sanonut että eivät olleet ko. rahasumman väärtejä. Kuitenkin 25/30 on ihan hyvä prosentti (~83% jos nyt oikein laskin). Itse henkilökohtaisesti en pidä suuremmin Gibsonin uudesta tuotannosta. Tai no, minulle on ainakin jäänyt sellainen kuva että parin viimeisen vuoden aika on taas tullut ihan laatukamaa, mutta ne 90-luvun lopun ja 2000-alun pelit joita on räveltänyt, ovat olleet heikompaa Gibson-osastoa. Ei huonoja mutta ei kyllä parhaitakaan.
 
Parhaimmat joita on osunut kohdalle, on tietysti oma '85 Custom ja sitten pari 60-luvun lopun ja 70-luvun alun Deluxea, joissa niissäkin oli kyllä ajan saatossa suoritettu fiksauksia + että ulkoisesti niissä oli tinttejä ja kolhuja, joten mistään "priimasta viimeistelystä" ei voinut puhua :) Soittimina kuitenkin ovat ehdotonta eliittiä.
 
Itselläni on pari n. 400e arvoista Charvelia ja mulla ei tulis edes mieleen vaihtaa niitä esim. USA Jackson Dinkyihin. Yksinkertaisesti hinta ei vain aina kerro soittimen koko kuvaa. Siinä mielessä tuo sinun antama Applause-esimerkki on aika hyvä. Tuossa TV-Sävelessä on nyt n. 6-7kk majaillut Applausen akustinen (siis sellainen Ovation-tyylinen tottakai) ja sen kanssa ei ole lainkaan ongelmia. Samanhintaisten Ibanezien kaularautaa saa olla kääntämässä kerran kuussa ja etenkin näin kun talvi vaihtui kesään niin nauhojen päitä sai olla viilaamassa. Applause on seisonut siinä testikitarana tyylikkäänä ilman mitään ongelmia. Nauhat on pysyneet kunnossa, kaula on pysynyt suorana jne.
 
Siispä, aina ei pidä tuijottaa pelkkää hintalappua. Ja se summa mikä siinä lapussa lukee, ei aina kerro kitarasta kaikkea. Siksipä tässäkin threadissa käyty "kyllä 4000e soittimen kuuluu olla loistava" ei välttämättä aina toteudukaan. Puu on elävä materiaali ja joskus voi vaan olla niin, kun skeboja tehdään tuhansia ja ne tottakai hinnoitellaan listan mukaan, ei yksilöittäin... niin välillä näitä erheitä tulee.
 
Se olisikin hienoa jos jokainen kitara hinnoiteltaisiin erikseen. Eli laadunvalvonnalla olisi suora suhde hinnoitteluun. Mint-vermeet sillä optimaalisella hinnalla, near mintit sitten hieman edukkaammin :)

Minä, Gibson ja ikuinen itku. Siinäpä aihetta kirjan nimeksi.
 
Itse amerikkalaisen Fender Stratocasterin omistajana olen saanut lukea täältä useita kertoja omistavani todella huonon hinta-laatusuhteen omaavan soittimen, ja että sillä rahalla olis saanu sitä ja tätä. Silti olen ollut hankintaani tyytyväinen.
 
Juu, en minäkään ole lainkaan pettynyt hankintoihini. 2000e olen sijoittanut ja kaksi loistavaa työkalua olen itselleni G-brändiltä saanut. Tyytyväisyydestä ei tuossa kirjoituksessani ollut kyse.
 
Mutta kuten fox tuossa sanoi, täällä on keskusteltu nyt esim. LTD:n viallisesta tallasta. Miksei sinne threadiin ole Anti-Laihot jo käyneet kuittaamassa että "LTD suoltaa ihan kuraa" tms.? Mutta annas olla kun topikissa seisoo "Gibson". Silloin näitä "kriitikoita" tupsahtelee kuin sieniä syyssateella. Ehkä m.netin hienoin ilmiö!

Juu, en minäkään ole lainkaan pettynyt hankintoihini. 2000e olen sijoittanut ja kaksi loistavaa työkalua olen itselleni G-brändiltä saanut. Tyytyväisyydestä ei tuossa kirjoituksessani ollut kyse.
 
Mutta kuten fox tuossa sanoi, täällä on keskusteltu nyt esim. LTD:n viallisesta tallasta. Miksei sinne threadiin ole Anti-Laihot jo käyneet kuittaamassa että "LTD suoltaa ihan kuraa" tms.? Mutta annas olla kun topikissa seisoo "Gibson". Silloin näitä "kriitikoita" tupsahtelee kuin sieniä syyssateella. Ehkä m.netin hienoin ilmiö!
 
nyt mä olen sanaton.

Juu, en minäkään ole lainkaan pettynyt hankintoihini. 2000e olen sijoittanut ja kaksi loistavaa työkalua olen itselleni G-brändiltä saanut. Tyytyväisyydestä ei tuossa kirjoituksessani ollut kyse.
 
Mutta kuten fox tuossa sanoi, täällä on keskusteltu nyt esim. LTD:n viallisesta tallasta. Miksei sinne threadiin ole Anti-Laihot jo käyneet kuittaamassa että "LTD suoltaa ihan kuraa" tms.? Mutta annas olla kun topikissa seisoo "Gibson". Silloin näitä "kriitikoita" tupsahtelee kuin sieniä syyssateella. Ehkä m.netin hienoin ilmiö!
 
Humm..ei se ollutkaan viallinen se talla. Se on ominaisuus. 8) Toki yhteen suuntaan vibrattava floikkavibratin olis toki kustannustehokkaammin saatu esim. jollain perinne-veivillä. No, en oo kovin noihin perehtyny ettei siitä enempää.
Tosiaan, jo kauan-pitkään täällä seikkailleena olen ollu huomoovinani moista "negatiivis-sävytteistä" pohjavirettä, kun kyseessä on tuo vanhimpiin kuuluva firma, joka on antanut meille säädettävän kaularaudan, T-O-M -tallan ja humpukker-mikin. Ja part-kolt muutakin kitarajuttua.
"hii! Ruuvitki ihan RUOSTEESSA!" (ei liity Gibsonin laaduntarkkailuun, vaan yhteen muuhun juttuun tämä) 8)

Kaksin "ei niin aina" kaunihimpi :)
 
Ei aina eikä edes joka kerta. 8)
 
Ehket Gibsonin tuotteet eivät ole sitä mitä etsit. Ei ehkä huonoja soittimia mutta vääränlaisia. Monesti vain ihmiset yleistävät mielipiteensä siten, että jollei joku sovellu heidän käyttöön tai ajatusmaailmaan, niin se todetaan automaattisesti huonoksi. "Kun minä en tykkää, sen täytyy olla huono" vaikka kyseessä on vain sopimaton, ei välttämättä huono :)
 
Niin... Mieltymykset ja tarpeet on muuttuneet vuosien myötä, mutta edelleenkin monet Gibsonin mallit on siellä want listin kärkipäässä. Kopioita on mennyt käsien läpi, jos kohta aitoakin tavaraa... Kaikista noista vaan Epiphonen Firebird on tullut jäädäkseen. Täytyy myöntää että jotenkin ottaa hiukka pattiin testata Gibsonin Firebird ja hoksata että enpä vaihtais Epiä tähän, vaikka lavassa lukis mitä... Hyvähän se toisaalta on että säästyy rahaa, mutta kun kyseessä pitäs olla eri laatuluokan instrumentti. Vaan niin on siinäkin mikit vinossa ja sitä rataa. Ja se kaikkista pahin downeri on mulle se kaamean hailakan värinen ja rutikuiva otelauta - syndrooma joka jostain syystä on tuntunut vaivaavan montaakin uutta Gibsonia.
 
Vaan yksilöitähän ne kaikki kitarat on, kummiskin. Ja käytettyjen joukosta ne parhaat löydöt yleensä tehdään. Hinta/laatusuhde saattaa napsahtaa kohdalleen peräti yli odotusten, jos ja kun viittii metsästellä.

Customshopin gibsonit on erimaata ,kannattaa katsastaa ne myös.
 
Ööh, eikös noi 137:t ole nykyään vallankin Custom Shopin tekeleitä?
 
Itse en ole yhtään Gibsonia omistanut, johdannaisia useammankin. Tässä tovi sitten olin lähellä ostaa Gibsonin, mutta haluamani yksilön ehti joku muu ostaa. Joten enpä sitten ostakaan Gibsonia, ainakaan vielä. Diggaan kyllä Gibsoneista ns. ihan homona, ainakin ajatuksen tasolla, mutta tuota yhtä lukuunottamatta en ole käytännön tasolla toiseen yksilöön varsinaisesti ihastunut.

Mun pointti ei ollut tuo. Tottakai tallan pitää olla suorassa. Mutta sen tallan ei tartte olla sellanen tune-o-matikki joka jo yksinään maksaa Into-Luthmanilla 220 euroa, vaan toimiva ja asiallinen vastine.
 
Ihan överiksi tää on tietty mennyt, mut pysytään nyt edes hiukan reaalimailmassa. Edes http://www.intoluthman.fi ei pyydä tuollaisia tallasta 93e maksaa varaosatalla kaikkine kilkkeineen (Valmistaja: Gibson S & A Luthman-artikkelinumero: 101965) Omassa '72 Lepassa on alkuperäinen talla joten ei se hintalaatusuhde ihan järjetön ole. Olisi kiva jos noissa dissauksissa käytettäisiin myös faktatietoa, linkkejä ym. Tuppaa olemaan aina vaan "En nyt muista linkkiä tms." Kiinnostaisi lukea.

Ei taas tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa...
Hauska lukea tätäki foorumia iha huumorimielessä. Ihmiset sättii toisen merkkisen kitaran ostaneita, että mitäs tuollaista roskaa kalliilla ostatte jne.
Mitä v*tun väliä sillä on millä muut soittaa ja onko se ylihintaista ja laadutonta kuraa?! Jos et tykkää, älä osta, ei varmaa kukaan tule pakottamaan. Saisko viel nimmarit kaikilta erittäin laadukkaiden aasiakitaroiden omistajilta ja vain huonoilla Gibsoneita soittaneilta. Voisin ottaa ne kultatussilla mun Gibson LP taakse ja eteen jos tila loppuu. Muistelen sitte teitä lämmöllä kun onnellisena soitan mahtavalla kitaralla johon olen enemmän kuin tyytyväinen jokaisen euron edestä jonka siihen olen sijoittanut.

Ei taas tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa...
 
Heh, mä taas näen ihan selvään mistä tää ketju kumpuaa. Kyseessä on rakenteellinen perusjuttu, jonka huomaa jokainen joka yrittää testata Gibsonia soitinkaupassa, ja jonka seurauksena useimmilla testaajilla on testin jälkeen aivan väärä kuva Nashvillen tai Kalamazoon peleistä.
 
Kas, Fenderit ja sen sukuiset kitarat, esim siis useimmat hevikitarat, soivat akustisesti verrattain samalla tavalla kuin sähköisestikin. Niiden soittaminen ilman sähköä on palkitsevaa, eikä juurikaan eroa vahvistimen kanssa soittamisesta.
 
Sen sijaan kaikki Gibsonit soivat aivan eri tavalla vahvistimessa kuin akustisesti. Vaikka akustinen sointi olisi hyväkin (ES175, ES335...) on se silti aivan eri luonteinen kuin vahvistettu ääni, ja pahimmillaan esim painavamman LesPaulin soittaminen ilman sähköä on kuin yrittäisi saada rautamöykyn laulamaan. Mutta laitapa vahvistimeen virta, niin jo alkaa enkelikuoro hiipiä kehiin.
 
Pakkaa sekoittaa vielä se, että vaikka mulla on ja on ollut tilaisuus soittaa varsin hyvillä Gibson-kopioilla, 80-luvun ihan ekoilla lawsuit-LoveRockeilla, käsintehdyillä Ghersoneilla, tsekki-Korinoilla, niin kaikista niistä jää jotain uupumaan verrattuna mun viiteen ihan aitoon Gibsoniini.
 
Eikä se oo vain se Mojo
;-)

Ihan överiksi tää on tietty mennyt, mut pysytään nyt edes hiukan reaalimailmassa. Edes http://www.intoluthman.fi ei pyydä tuollaisia tallasta 93e maksaa varaosatalla kaikkine kilkkeineen (Valmistaja: Gibson S & A Luthman-artikkelinumero: 101965) Omassa '72 Lepassa on alkuperäinen talla joten ei se hintalaatusuhde ihan järjetön ole. Olisi kiva jos noissa dissauksissa käytettäisiin myös faktatietoa, linkkejä ym. Tuppaa olemaan aina vaan "En nyt muista linkkiä tms." Kiinnostaisi lukea.
 
No joo, ei oo talla, mutta maksasitko 275 euroa tailpiecestä? Koodi TP-080, eikä oo netistä vaan uudesta Into-Luthmanin katalogista sivulta 22... Toi 45 euron hintanen kaularuuvin suojus on ehkä mun oma suosikki.

Ei taas tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa...
 
Onneks tää sun postaus pelasti paitsi tään threadin, myös koko m.netin keskustelun yleisen tason. Tuutko kirjottaan nimmarin mun Fenkkuun?