Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ihan lähiaikoina: Helloween - Keeper Of The Seven Keys

Ozzy Osbourne - Paranoid(live with Rhandy Rhoads)
Siitä se touhu meikäläisellä alko.

Metallica - Master of Puppets hevikappaleista. Latasin kappaleen netistä ihan vitsillä ("rölölöö, jotai hevii eisssäääh.. kummiskin jotain örinää ja rölölölölöl tästä saa hyvät naurut"), mutta sitten kun kuuntelin sen pari kertaa niin jokin siinä iski. Sitten kuuntelin lisää kappaleita ja ostin Master of Puppetsin ja..

In Flamesin uuden levyn biiseistä moni, fleeces ja se missä laulaa Lisa Micowski(tai jotain sinne päin)
Tuo fleeces on oikeasti Leeches, ja se missä Lisa Miskovsky laulaa on Dead End.
Ei mulla muuta :P

Aika paha mennä sanomaan, kun se kaikki sattui kuin varkain.
 
Sentencedin ekat iski aika lujaa. Siitä taisi lähteä hevi-diggailu alulle.
 
Steve Vai - Passion & Warfare levy kokonaisuudessaan sai tarttumaan kitaraan.
 
Noista se lähti, eikä ole pois mennyt.

Matt Uelmenin säveltämä "Tristram", joka löytyy kummastakin Diablo-pelistä (joskin erilaisina versioina). Juuri sellaista musaa mitä haluaisin itse osata soittaa ja säveltää.

Holy warssi ja puppets.

Deathin Spirit crusher. Siitä ei ottanut aluksi selkoa yhtään mutta pakko oli vaan soittaa.

Master of puppets siitä lähti koko hevi homma kun olin noin 8 vuotias. mutta tässä viime aikoina suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti bls:n in this river

Master of puppets siitä lähti koko hevi homma kun olin noin 8 vuotias. mutta tässä viime aikoina suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti bls:n in this river
 
Hevimusiikkiin ohjasti Ozzy.Joskun 1 luokalla kaverilla oli randyn Blizzard of Ozz ja sen kun kuulin niin tärähti pahasti päässä.Sivuvaikutukset näky edelleen :D
Rankempaan musiikkiin veti sitten Pantera.

Ensimmäisiä oikeasti vaikuttaneita, mitä kuunteli vuosia ja vuosia ja varmaan vieläkin... Hmm. Sanoisin, että jokin Nightwishin kipale. Varmaan joku Sacrament of Wilderness. Omaan kitaransoittoon eniten kannusti Nightwishin väännös Crimson Tide / Deep Blue Sea -leffamusiikeista.
 
Samoin yksi taisi olla Sonata Arctican Silence-levyn loppukipaleita. Varmaan The Power of One.
 
Nykyään on tullut itseasiassa hyvin harvoin mitään todella pitkään vaikuttavaa kappaletta. Ehkä joku Finntrollin Trollhammaren (heh, tiedän...) tai tai tai no onhan noita. Paha nimetä yhtä kappaletta, kukin menee fiiliksen mukaan. Sellaista todella todella vaikuttavaa en ole vielä kohdannut. Toivon löytäväni sen bluesin/progen maailmasta.

kyllä se paranoid oli joka minut muutti "hopparista" hevimieheksi.. aluksi oli vain paranoid ja iron man ja kaikki muut olivat mielestäni "humppaa" kun iskä kuuntelutti mulla muita sabbathin biisejä, mutta siitä se sitten lähti.. sitten tuli maiden, megadeth ja muut.. ja alkoi myös oma bänditoiminta ja huipulla ollaan XD

Stam1na - Paha Arkkitehti
 
Tää ei oo mun mielestä se paras ikinä biisi.
 
Tää ei oo mulla kestokuuntelussa.
 
Mut tää biisi oli se biisi joka sai mut ajattelemaan "Tätä mä haluun soittaa. Tää on mua varten."

Scorpions - Blackout
 
Kaverin kanssa(jonka kanssa myöhemmin perustimme Garden Of Fear -nimisen melodista death metallia soittavan bändin) ala-asteella ollessamme kuunneltiin Scorpareita vinyyliltä ja jääpallomailat kitaroina riehuttiin ja hypittiin tämän biisin tahdissa. Oi niitä aikoja :D

COBin Silent Night, Bodom Night. Sen kuuleminen muutti elämäni.

Sepulturan Mass hypnosis ja Chillareiden In the shadows ja hate me.

Norther: Nothing
kuuntelen sitä aina, kun masentaa ja itken sitten laulun ajan. Sen jälkeen yleensä tuntuu paremmalta.
 
Pantera: Walk
Juu, hyvä aggression purkulaulu, mutta se on myös ensimmäinen laulu, jonka lauloin tuntemattomalle yleisölle. Hevi Cornerissa esiinnyin ja yksi tyyppi putosi penkiltä, toinen moshasi ja kaverit oli shokissa, kun hento, lyhyt tyttönen karjui mikkiin.
 
Metallica: Master of Puppets
 
Viimeisin laulu, jonka olen Hevi Cornerissa laulanut. Olen ujo, herkkä ja jännitän esiintymistä ja lisäksi minulla on ollut epäilyjä laulajan/esiityjän taidoistani.
 
Koko baari jorasi mukana ja aika suuri osa tuli seisomaan lavan eteen fanittamaan...Ja eräs englantilainen herra tuli onnittelemaan ja puhui jotain "erikoisesta naisen äänestä" en paljoa erottanut muusikin takia, mutta tohkeissaan oli.
 
Ei ole enää niin paljoa jännitystä :)

Impaled Nazarene - Condemned to hell (Shemhamforah -demoversio)
 
Kaverilla oli Decade of Decadence kokoelma ja kuunnellutti minulla muutamia biisejä. Sitä ennen rankinta kuulemani musiikki oli varmaan Nirvana tai satunnaiset Metallican biisit. Mutta tuo biisi iski tajuntaan kuin Lokomon 60 kilon alasin. Voiko näin rankasti ja räkäisesti soittaa? Siitä alkoi ko. bändin diggailu ja samalla laajensin musiikkimakuani enemmän metallin suuntaan. Ja samalla tiellä ollaan edelleen.
 
Tämä siis vain raskaamman musiikin saralla.

Raskaamman musiikin pariin ohjasi Cowboys from hell ja nyt viimeaikoina Metallican One on ohjannut mieltymyksiä hieman progressiivisempaan suuntaan.
 
E: Vai lasketaanko One progressiivisemmaksi?