Lyriikka ›

Ja mä innoissani hoen tota "Siinähän on ideaa"...
*heho*
Mulla ne oli kyllä (alku-aikoina tehdyt sanoitukset) sellasta
kunnon iskelmää...
Mihin te muuten kirjottelette lyriikoita?
Tyyliin tietokoneelle, johonkin vihkoon tms.
 
Aika paljon a4-ruutupaperi ku aina koulussa mukana... sitten niitä papereita katoaa kyllä välillä mutta ei se mitää ku saa kunnon idean ni sit sitä kyllä suoltaa ison kasan tekstiä :P

ja siitä "lokki-biisistä" ni jossai vaihees siitä sitten kehitty lokki & mä tamppaan mattoja medley joissa ne lokit sitte vääns tarpeensa just tampattujen mattojen päälle...

A4 paperi rocks.
 
No, tulikos sille Lokki-laululle keksittyä säveltä? :D

A4 paperi rocks.
No, tulikos sille Lokki-laululle keksittyä säveltä? :D
 
jotain me siinä hoilattiin epävireisesti duettona, mutta on kyllä pahasti päässyt karkaamaan päästä... mä tamppaan mattoja sen sijaan muistuu jotenkin :D ja se on mun kertsiä ei voi unohtaa xD

Vähän ennen viime joulua.

Ensimmäiset kunnolliset tarinat alkoivat syntyä, kun sain opettajani uskomaan, ettei minulla ole mitään kerrottavaa kesä-/joululomasta ja sain vapaasti valita aineeni nimen: Kun pimeys saapui sai 10+ ja se luettiin koko koululle. Olin silloin 15 tai 16-vuotias.
 
Sanoituksia aloin tehdä 17-vuotiaana, kun perustimme bändin ja tein niitä muutaman vuoden, useimmat englanniksi.
 
Sitten tuli avioliitto, lapset, ura ja sellaista ja kirjoittaminen jäi vuosiksi. Aloitin uudelleen 2000-luvulla, n. 4kymppisenä, kun olin muuttanut maalle ja purin ahdistustani. Nyt olen muutamat sanat laittanut tänne virtuaalimaailmaan muiden iloksi/kiusaksi. En ole kovinkaan aktiivinen kirjoittaja, vaan kirjoitan hetken mielijohteesta ja joskus vahvoista tunteista, esim. nuo sanani vaimolleni, jonka kanssa minut vihittiin 10.6.
 
Voipi olla, että kirjoitan enempi nyt, kun ei ole hääjuhlien järjestely stressaamassa.

Siinä 7 vuoden iässä kun opiin koulussa kunnolla kirjoittamaan aloitin jo kirjoittamaan kaikkia korttien tekstejä/runoja, siitä alko kaiken maailman tarinoiden kirjoittelu. Mutta sanoituksia olen aloittanut kirjoittamaan noin 10-vuotiaana ja ensimmäinen säestyksen saanut n. 12 vuotiaana (piru enkelin vaatteissa- omistettuna eräälle henkilölle josta en pitänyt ;D )
päivittäin olen lyriikoita aloittanut kirjoittamaan vasta 14-vuotiaana.
=)

Heti kun aloin puhuun ja laulaan, mutta varsinaisesti kun olin 10-vuotias.

17-vuotiaana kun keksin, että osaan tehdä biisejä ja sitten tajusin että pitäähän niissä olla sanatkin kun eivät kerta instrumentaaleja ole.

mulla on aina ollut kirjoittaminen sellainen tärkeä juttu jonka avulla ilmaista itseä..
en osaa sanoa selvää aloitus ajankohtaa mutta KAUAN!!! oon hommaa tehty ja voin nyt
itsekin sanoa että aivan hyviä jakeita saan aikaan "vaikka itse sanonkin" ..klisee..

Lukemaan opin 5-6 -vuotiaana ja kirjoittamaan joskus eka luokalla. Siitä lähtien olen tehnyt kaiken maailma runoja ja tarinoita sekä käyttänyt kirjoittamista varoventtiilinä. Lyriikoita aloin ensin tehdä valmiiden biisien uudelleen sanoittamisella muiden iloksi (tai kauhuksi). Ja kun mukulat oli ihan pieniä, tein heille omia lauluja sanoineen ja sävelineen. Ekan oman sanoituksen esitin julisesti noin 10 vuotta sitten.
 
Nykyään teen lyriikoita pääsääntöisesti englanniksi ja oman bändin käyttöön. Joitakin suomenkielisiäkin on tullut väännettyä, mutta se on aika paljon vaativampaa kuin lontoonkielinen lyriikka.

Joskus kolmisen vuotta sitten kai tuli ekat sanotukset rustailtua..Saatto olla sitä ennenki jotain, mut niistä ei ees puhuta :D... Runoja sun muuta on sitte tullukki kirjoteltua jostain kaheksanvuotiaasta asti.

Hmm, leimaidunkohan nyt lyyrikoksi? Silläkin uhalla:
 
Itseasiassa tein ensimmäisen "biisini" ja sitä myöten myös sanoitukseni arviolta 5-6 -vuotiaana. Enhän minä soittaa osannut (silloinkaan), mutta biisi on edelleenkin muistissa yksinkertaisuutensa ansiosta.
 
Kipaleessa oli yksi ainoa värssy, jota toistettiin loputtomia kertoja:
"Mä soitan neljää pianoa, da da da dai dai dai dai dai".
 
Voisi kyllä tuonkin komeuden pistää ihan äänitykseen...
 
Varsinaisesti "jouduin" sanoituspuuhiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun minun piti tehdä sanoituksia kaverini biiseihin. Tai siis minä tein ensin jotain riimityssontaa ja hän teki niihin sitten biisin.

ÖÖh... Tässä jokin aikaa stten kun bändi alkoi tarvta sanoituksia, joten minä niitä aloin ruustaa.

Kai sitä ihan pienenä jotain lauleli. Ensimmäiset "oikeet" tekstit tuli varmaan sillon, kun alotin soittamisenkin, eli joskus yläasteelle mentäessä.

Bändissä kun olin hetken soitellut, niin jossain vaiheessa sitten aloin hieman sanoituksiakin rustaamaan.. Varmaan about 10-vuotta sitten. Eikä siitä hommasta vieläkään mittään tule :)

Sanoittamisen aloitin samoihin aikoihin kun aloin tehdä biisejä, eli siinä 15-16-kesäisenä. Viime keväänä laajensin runoihin, jotka tuntuvat ehkä jollain tapaa luontevammalta kanavalta ilmaista itseä sanallisesti.

Runoile en, ilmaisen sanoittaen
Runoillen sanoittaen
 
Ekan "vakavasti otettavan" sanoituksen rustasin
joskus 5-6 vuotta sitten - englanniksi. Ekan suomenkielisen pyöräytin
vasta jokin aika sitten... Molemmat kyllä sujuu, mutta lontoolla mennään
bändissäkin, joten pakostakin tulee englanniksi kirjoiteltua.
Itseäni yhtään kehumatta voin sanoa että alusta saakka olen tiennyt
että sanoittaminen on se mun hommani - myös kaikki yhteistyökumppanini
ovat sen tunnustaneet antamalla homman hoitooni ;)
 
-Phasisti / Stigmatize-

Liitteenä ainoa suomenkielinen luomukseni:
 
Edes jotain muistettavaa
 
Ehkä joskus tunnen olevani niin kuin muut
Kuulen taivaan mua kutsuvan
En kai toivoisi olevani kukaan muu
En voita kuolemaa
Ehkä vielä joskus onnistun
kaiken kokoon haalimaan
Kunnes avaan silmäni taas
Ja unelmat katoaa
 
kerto
Anna mulle jotain mistä pitää kii
Kun tuuli riepottaa
Anna mulle jotain
Edes jotain muistettavaa
Poista kaikki tuska mihin vajoaa
Kun varjotkin katoaa
Poista ne hetket kun elämä kiusaa ansoillaan
 
Huomaan olevani kauniimpi
mitä veden pinta väittää
Aina auringon paistaessa minä rakastan elämää
Ei kai se turhaa ollutkaan
huoliaan hukuttaa
Helposti niitä silti en
hengiltä mä saa
 
-
 
Tuohon sävelsin sitte bassolla ihan toimivan
kompin... Kertokaa ihmiset mielipiteitänne jutun jatkoksi!