jos tätä ajattelee vähän syvällisemmin eikä vain pintapuolisesti, niin mielestäni tästä saa ihan hyvin irti jotain.. =)
I saw you once with that look in your eyes
the way you stared at me,
I knew you knew my demise.
I never saw you again
but I felt we would meet once more
I wasn't wrong,
you came and took me along.
You showed me what it was to be dead
You said: "Living life is nothing and you were misled.
The greatest gift you could get
is to learn how to respect
the beauty of crying
and the art of dying."
So you encouraged me to try
and I cried as I replied:
"I don't know how, for I have too long been blind!"
I asked for one last wish silently
"please, make death love me.." Is Death Another Birthday? |
"The beauty of crying and the art of dying". Quite cool, vaikka tämä onkin taas tätä ei-niin-hauskaa kuolemaosastoa. Jotain tällaista olisi voinut vaikka Clive Barker päästää kynästään (ja se ei ole haukkumista se)! Helvetti kun tulee aina näitä kirjailijavertauksia mieleen ihan kutsumatta... Vampyyri- yms. living dead -fiilistä oli meikäläisen makuun riittävästi. Standardilovemetal -ähkynänä toteutettuna tämä menisi jotenkin hukkaan. Butcher baby - they`re gonna put you away! |
millainen olisi paras sovitus sitten? ja kiitos kommentista! =) yksi harvoista kun se oli.. ;)
Tulisi mieleen tommonen Demons are a girl`s best friend -levyn aikainen Nekromantix -meininki. Eli pirunmoista kitaravallia, mutta pehmeällä soundilla eikä millään triple rectifier -kirskunalla. Hitaahko biitti, muttei ihan balladiosastoa kuitenkaan. Ja oikeasti laulettuna, eikä millään 69 Eyes -tyylillä, josta tulee mieleen kärsällään perunoita laarista hamuileva sianporsas.
Tai sitten tämä voisi toimia tollaiseen 80-luvun alun britti-gootti -tyyliinkin. Mutta jotenkin tämä kaipaa kyllä seurakseen raskaampaa kitaraa. Butcher baby - they`re gonna put you away! |
A Fiend
Jani The Rock