http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=22080&o=0 Siinä on jossain määrin aiheeseen liittyvää keskustelua.
Ettekö? Siis, täytyykö soolon sävelten olla jotenkin sidoksissa niiden alla soiviin sointuihin, vai onko kappaleen sävellaji ainoa merkityksellinen asia? Otetaan esimerkkiprogressioksi vanha tuttu C-Am-Dm-G7.
Tuota voi lähestyä joko sävellajin (C-duuri) kautta, tai sitten yksittäisten sointujen kautta. Jos soitat pelkästään C-duuriasteikkoa, ei melodialinja (välttämättä) sinällään vielä viittaa progression sointuihin, vaikka periaatteessa niihin sopiikin. Tämä on varsinkin alkuvaiheessa helpompi tapa aloittaa improvisointi.
Jos sen sijaan soitat jokaisen soinnun erikseen (ym. progressiossa ajattelet kullekin soinnulle oman asteikkonsa), voivat lopulta nuottivalinnat olla melko samanlaiset kuin vain sävellajin pohjalta soitettaessa, mutta periaatteessa valinnan vapautta on enemmän.
Karkeasti ottaen jazzin puolella voidaan jaotella bebop vedenjakajaksi, jota ennen sointuja lähestyttiin sävellajin näkökulmasta ja jonka seurauksena & jälkeen alettiin soittaa soinnut "yksitellen".
Sointua kohden asteikon sävelet voidaan jaotella soinnun säveliin, lisäsäveliin ja asteikon ulkopuolisiin säveliin. Esimerkiksi Cmaj7:n kohdalla soinnunsäveliä ovat C E G B, lisäsäveliä ovat D F A (mennään C-duurissa). Yhdessä nämä sävelet muodostavat C-duuriasteikon. Asteikon ulkopuolisia säveliä ovat sitten C#, D#, F#, G# ja A#. Jos haluaa soittaa täysin soinnun "sisällä", se onnistuu soittamalla vain soinnun säveliä. Jos soinnun säveliin yhdistetään lisäsävelet, tulee mahdolliseksi viitata myös muihin sointuihin kuin vain siihen, mikä esim. kompin puolesta soitetaan. Soittaja voisi päättää esimerkiksi soittaa Cmaj7:n päälle sävelet D F A C, jolloin hän soittaisi Cmaj7:n päälle Dm7:n. Kuitenkin koko ajan oltaisiin C-duurin sisällä.
Asiaa voi katsoa myös jännityksen näkökulmasta. Jos soittaa soinnun päälle vain soinnun omia säveliä, kuulostaa lopputulos hyvin konsonoivalta. Sävelet eivät ole missään jännitteessä suhteessa sointuun. Pidemmän päälle tällainen kuulostaa melkoisen tylsältä. Lisäsävelien käyttö lisää jännitettä melodialinjaan suhteessa sointuun, vaikka kuitenkin pysytään sävellajin sisällä. Eli lopputulos ei ole hirveän dissonoiva. Asteikon ulkopuolisten sävelien käyttö sitten lisää sitten kaikkein eniten jännitettä. Nämä ovat kaikkein dissonoivimpia säveliä. Sävelvalinnoilla sooloon voi siis rakentaa enemmän tai vähemmän jännitettä, jonka sitten puolestaan voi purkaa halutessaan palaamalla takaisin soinnun säveliin.
Lyhyesti sanottuna soolon sävelet ovat siis yleensä jollain tapaa sidoksissa pohjalla olevaan sointuprogressioon.
Kärpäsruoska
Vilppu
blastoff
KanZuu