Kitarat: kitarakamat ›

Kävin tuossa Thomannin sivuilla ja silmiini osui mukavan näköinen sekä halpa Peavey Valve King 50 wattinen combo. Onkos kellään mitään tietoa tästä suhteellisen uudesta poppikoneesta? Ei taida olla vielä maahantuojaa tällä koneella vai kuinka?

kyllähän peaveyllä on maahantuoja, kysy sieltä saako kyseistä laitetta heidän kauttaan.

Ei tuo ole käsittääkseni vielä tullut missään päin maailmaa markkinoille. Muistelin, että Summer NAMMin jälkeen pitäisi alkaa näkyä tms.

Tuota vahvaria olisi kiva kuulla käytännössä. Hinta on ainakin edullinen. Mikä toisaalta laittaa miettimään, että saakohan tuosta edes kunnon rytkettä ulos, kun etuasteputkiakin on vaan 3.
 
Toivottavasti ovat saaneet samoihin kuoriin myös Peaveyn higain osastoa.. aina parempi jos saa edes melkein 5150/XXX tyylistä rynkytystä tuutattua. Vaan hieman epäilyttää, pakko päästä testaamaan.

etuasteputkiakin on vaan 3.
 
3 etuasteputkea = 6 eri vahvistusastetta (mikäli kyseessä 12AX7 tai sen johdannainen), jos kaikki ovat signaaliketjussa. Tuohon päälle vielä pääteputkista tuleva särö niin jo on kumma jos ei särö riitä. Ainahan eteen voi vielä heittää jonkun putkisäröpedaalin, mutta yleensä tuommoisille särömäärille ei ole käyttöä muussa kuin norjahevissä ja muussa epämusiikissa.

yleensä tuommoisille särömäärille ei ole käyttöä muussa kuin norjahevissä ja muussa epämusiikissa.
 
Pitäis vissiin perustaa epämuusikoiden.net tai jotain.. :)
 
Mietin vaan tuota putkien määrää, kun 5150:ssa ( ja aika monessa muussa higain-jenkkivehkeessä ) on 5 , 5150 II:ssa peräti 6 etuastetuubia. Jos saavat saman turinan ulos vähemmällä putkimäärällä niin kyllä kelpaa.
 
Sitten taas jos vahvarista töky loppuu kesken ja pitää alkaa Metal Zonella vielä avittamaan niin itku pääsee.

3 etuasteputkea = 6 eri vahvistusastetta (mikäli kyseessä 12AX7 tai sen johdannainen), jos kaikki ovat signaaliketjussa. Tuohon päälle vielä pääteputkista tuleva särö niin jo on kumma jos ei särö riitä. Ainahan eteen voi vielä heittää jonkun putkisäröpedaalin, mutta yleensä tuommoisille särömäärille ei ole käyttöä muussa kuin norjahevissä ja muussa epämusiikissa.
 
Jos koneessa on kolme ECC83:sta, niin niistä yhtä käytetään vaiheenkääntäjänä eli vahvistusasteita tulee tasan tarkkaan 2*2 == 4, tai toisenlaisella vaiheenkääntäjällä 5.No ok, saa siitä vaiheenkääntäjästäkin jonkin verran vahvistusta mutta ei kovin runsaasti kuitenkaan.
 
Oli miten oli, neljällä vahvistusasteella saa jo todella rankat säröt aikaan, kun sopivalla tavalla ne konfiguroi. Tällöin tosin ei enää kovin kaksisia cleaneja taasen kannata odottaa, vaan clean-kanavaa varten tarttis mielellään yhden putken lisää.
 
Mitä tulee noihin 5150:iin jne. niin niiden särökanavien design ei kyllä mielestäni ole kovinkaan fiksu... Vaan soundihan se loppupeleissä ratkaisee. Itse anyway lähtisin hieman pienemmällä putkimäärällä kuitenkin liikenteeseen.

Oli miten oli, neljällä vahvistusasteella saa jo todella rankat säröt aikaan, kun sopivalla tavalla ne konfiguroi. Tällöin tosin ei enää kovin kaksisia cleaneja taasen kannata odottaa..
 
..varsinkaan kun kyseessä on Peavey. Säröhommat niillä on hanskassa kohtalaisesti, mutta Peaveyn puhdas on ollut aika likainen vaikkapa Fenderin puhtaisiin verrattuna. Tai tämänhetkisen Carvin Quad X:n ykköskanavan heleään jylhyyteen.
 
Mitä tulee noihin 5150:iin jne. niin niiden särökanavien design ei kyllä mielestäni ole kovinkaan fiksu...
 
Sähköteknisesti vai muuten ? Mitä parantaisit, miten tekisit sen, ja kuinka kalliiksi fiksumpi design tulisi?
 
Vaan soundihan se loppupeleissä ratkaisee.
 
Aamen. Vaikka viilipurkista sen murhasärön repisivät niin se on aivan se ja sama, kunhan sen jostain repivät.

..varsinkaan kun kyseessä on Peavey. Säröhommat niillä on hanskassa kohtalaisesti, mutta Peaveyn puhdas on ollut aika likainen vaikkapa Fenderin puhtaisiin verrattuna. Tai tämänhetkisen Carvin Quad X:n ykköskanavan heleään jylhyyteen.
 
Taidan olla yksistään sitten sitä mieltä että Peaveyssä on montaa Fenkkua pehmeämpi clean-saundi. Onko tuo sitten "likainen" niin ehkä sopivampi sana olisi tunkkainen/ympäripyöreä :) Minulle Fenderit tarjosivat liian kirkasta "kolinaa", toimii sekin mutta vähän eri musiikissa.

..varsinkaan kun kyseessä on Peavey. Säröhommat niillä on hanskassa kohtalaisesti, mutta Peaveyn puhdas on ollut aika likainen vaikkapa Fenderin puhtaisiin verrattuna. Tai tämänhetkisen Carvin Quad X:n ykköskanavan heleään jylhyyteen.
 
Tossa 5150:ssahan on tehty se clean todella daijusti, eli muistaakseni signaali kulkee joka ainoan gainstagen läpi joka tapauksessa -> kohinaa perkeleesti, ja taajuusvaste luonnoton.
 
Sähköteknisesti vai muuten ? Mitä parantaisit, miten tekisit sen, ja kuinka kalliiksi fiksumpi design tulisi?
 
Tämä nyt on vain mutua mutta mun mielestä siellä on turhan paljon putkia lisäämässä kohinaa. Fiksumpi tapa olis ottaa vähän enemmän gainia pienemmästä putkimäärästä irti, ja tarvittaessa lisätä vaikka zenereillä tehty diodiklippaus, jos ns. vitusti liikaa säröä ei ole tarpeeksi. ;) (Klippauksen vois tietty laittaa kytkimen taakse, niin ei puristitkaan suutu). Sitä tässä lähinnä ihmettelenkin, että miksi toi on toteutettu siten kuten on, koska mainitsemani tapa olis paljon taloudellisempikin.

Nostelen nyt vanhaa ketjua, kun on tuo ruvennut mietityttämään tuo VK. Pistäkääs kokemuksia laadusta ja saundista yms.

Uusimmassa Riffissä on tuo 100w Valveking-combo arvostelussa. Kannattaa lukaista, jos tuo vahvistin kiinnostaa.

Uusimmassa Riffissä on tuo 100w Valveking-combo arvostelussa. Kannattaa lukaista, jos tuo vahvistin kiinnostaa.
 
Tuotahan taidettiin jopa hieman kehua. Se kyllä tuntuu olevan se yleisin linja noissa arvioissa :)

Täällä Valve King 1x12 vs Mesa Boogie F-50 -vertailua, ääninäytteiden kera:
http://acapella.harmony-central.com … 5e8dba9c532c3b&threadid=1204202
 
Mun mielestä VK kuulostaa tuossa(kin) hyvältä, itse asiassa tykkään useimmissa klipeissä sen soundista enemmän kuin Mesasta, vaikka laitteiden välillä on hintaeroa ihan kiitettävästi. Viimeinen junttausklippi on tosin kyllä kunnon puuroa, kaipaisi EQ:n säätöä.

Täällä Valve King 1x12 vs Mesa Boogie F-50 -vertailua, ääninäytteiden kera:
http://acapella.harmony-central.com … 5e8dba9c532c3b&threadid=1204202
 
Mun mielestä VK kuulostaa tuossa(kin) hyvältä, itse asiassa tykkään useimmissa klipeissä sen soundista enemmän kuin Mesasta, vaikka laitteiden välillä on hintaeroa ihan kiitettävästi. Viimeinen junttausklippi on tosin kyllä kunnon puuroa, kaipaisi EQ:n säätöä.
 
Pieni alustus tähän kirjoitukseen:
 
Ensinnäkään mä en kuunnellut noita klippejä. Toisekseen, Mesa on ylihintainen laite mun mielestä. Kolmanneksi: *hik* =)
 
Muutama ajatus tuosta testistä tuon testin tekijän ensimmäisen postin perusteella....
 
1) siinä mainitaan VK:n paremmasta kliinistä, mikä ei vain tarttunut narulle. ???
2) Kivasti kerrottiin, millä kitaralla homma oli hoidettu, jotta jokainen saa muodostaa oman mielipiteen soundista. Tosin vahvistimien EQ-asetuksia siitä viestistä ei löytynyt. Johonkin klippiin kuitenkin mainittiin basson tiputtamisesta. Tarkoittaakohan tuo, että testi yleisesti tehtiin namikat klo 12 asennossa?
 
Kuitenkin tuo posti varsinkin loppulauseiltaan sinänsä saa mut (ainakin tässä vaiheessa iltaa) vähän kahden vaiheille. Siinä kerrotaan VK:n hyvät puolet, mutta mainitaan samalla myös huonoja puolia.

Muuten aika hyvän kuuloinen tuo nuppi. Yllättyin, positiivisesti. Ensimmäinen kokeilemani yksilö ei soundannut alkuunkaan niin hyvältä. Mutta en tiedä sitten kuinka paljon meni kaapin piikkiin. Hakkaa soundillisesti sen pienimmän 112 combon mennen tullen.

Pääsin vihdoin soittelemaan ValveKing 112 combolla hyvän tovin, sekä omalla että F-musiikin kitaroilla. Tässä referaattia:
 
Potikat, kytkimet, ja yleinen tuntu mm stand-by -kytkimen käyttämisestä toi tunteen että kaikkihan toimivat juuri kuten toivottua. Ei poksumisia tai mitään muutakaan yllättävää. Oikein siististi käyttäytyvä kokonaisuus. Potikat on jännän muotoiset mutta niitä on hyvä käyttää. Potikoiden alla olevia tekstejä on vaikea lukea yläviistosta, mutta niitä ei toisaalta tarttenutkaan katsoa kuin kerran, ovat loogisessa järjestyksessä.
 
EQ keskelle ja menoksi. Aluksi clean-kanava kuulosti hieman kolkolta ja nuhaiselta, ei kuitenkaan onneksi yhtä hurjasti mitä hevivahvistimien cleanit monesti tuppaa tekemään. Pian takaa löytyi resonance-kytkin (loose=Fender, tight=moderni), ja edestä bright-kytkin. Bright päälläollessaan tekee diskantista todella yliampuvan, mutta treblen vähentäminen klo 9:än sai puhtaasta kanavasta oikein erityisen hyvänkuuloisen. Se toisti kitarani (stratotyylinen) vallan sellaisena kuin olin tottunut, ja soundi oli riittävän syvä myös kauempana. Suuri iloinen yllätys, soundi tuntui bluesmiehelle hyvin kotoisalta.
 
Särökanava oli aika pehmeäsoundinen, etenkin ihan pienellä murosäröllä. Särökanavan treblehanikka kuitenkin toimii vallan fiksusti, ja vaikkei se yliohjatulta Bassmanilta toki kuulostakaan, bluesia löytyi kovasti myös tuolta. Ja sellaista paksua SRV-johdannaistakin oli ihan ilo soitella. Löysin soundin joka oli ihan pykälän verran F-tyylisiä soundeja tummempi, mutta hirvittävän herkullinen, juuri sellainen kuin juuri säröytyneen laadukkaan putkivahvistimen toivoo olevan.
Säröä lisää kääntäessä soundi pysyy tuhtina, ja reunaa tulee hieman lisää. Laulaa, ja nätisti laulaakin. Mutta soundi ei ollut yhtä sirisevänrajunrankkaverideath mitä jostain syystä luulin, vaan enemmänkin siistintyylikäs, mutta modernilla selkeydellä. Rankimmat soundit löytyi gain-potikan puolestavälistä, ja se oli juuri sellainen ylpeästi muriseva keskiäänivoittoinen soundi minkä kuvittelen löytävän paljon enemmän faneja kuin kulunut skuupattu sirinä. Ja eq-säätimet toimivat molemmilla kanavilla esimerkillisen tyylikkäästi, jos niitä olisi tarvinnut käyttää, sen olisi tehnyt hyvin mielellään. Kyllä sen soundin sai skuupattuakin, mutta ei siitä sellaista rumaa sirinää saanut... :o) Erittäin tyylikäs. Ja taas ohikulkijat jäivät kuuntelemaan.
 
Ai niin, meinasin unohtaa kaikua kokeillakin, sitä ei tän vahvistimen kanssa osannut kaivata. Joka on erittäin hyvä merkki. Siinä oli vähän tylsä sävy, josta mulle tulee mieleen sana "Bandit", vaikken ko mallin kaiun soundia muistakaan. Sellaisena pienenä taustasävyttimenä se kuitenkin toimi mainiosti, eikä pistänyt korvaan lainkaan. Luulen ettei ole kuitenkaan surffaajien.net-hyväksytty.
 
Mainostermi vahvistimen takapaneelissa sijaitsevien säätimien suuresta vaikutuksesta pitää paikkansa, mutta vähän eri tavalla kuin mainittua. Tuo A-AB-potikka ei ainakaan näillä hiljaisilla volyymeilla tehnyt erityisen suurta soundieroa, mutta resonance-nappi sen sijaan vaihtoi soundia välillä tylsä(tight)-ihana(loose).
 
Koko testi suoritettiin siis musakaupassa erittäin inhimillisillä soittovolyymeilla. Sitä suuremmalla syyllä, kokemus oli hyvin suuresti positiivinen yllätys. En vielä itselleni tilannut, mutta tuolla kapistuksella soittaisi kaltaiseni nirsoilijakin kyllä keikan kuin keikan ihan koska vain.
 
Toisin sanoen, BILEET!! Peavey Classic 30 voi vihdoin kokonaisuudessaan poistua maailmasta!! Ei enään niitä kymmenenkin vuoden päästä kummittelevia helinöitä, rutinoita, ja kolkkoakin kolkompaa soundia!
 
We have a winner.

Pääsin vihdoin soittelemaan ValveKing 112 combolla hyvän tovin, sekä omalla että F-musiikin kitaroilla. Tässä referaattia:
 
Nyt vois jo uskaltaa laittaa 212:n tilaukseen tompalta, kunhan rahatilannen sallisi.
 
We have a winner.
 
Kyllä!