Kitarat: soittaminen ›

Ehkä. Siinä jonkin verran intervalli-oppituntia. Siis, ettei "paina sieltä edelliseltä kieleltä siitä paikasta että se on seuraavan kielen kanssa sama", vaan myös että "jos tämä kieli soi näin, niin tämän kielen pitäisi soida *kuulee äänen valmiiksi päässä suhteuttaen edelliseen ääneen* näin. Aha, eipä soikaan, vaan on ala/ylävireinen *virittää*---ok, nyt se on hyvä".

Ei kai kukaan oikeasti näin toimi, mutta tuleepahan kvartit ja se yksi terssinpoikanen tutuksi. Paitsi jos idoliseeraat Stanley Jordania...
 
No ei kyllä toimikkaan. Lähes kaikista intervalleista kuulee aika helposti, ovatko ne puhtaita, kun ne äänet soittaa yhtä aikaa.

Se on helppoa kuin kaurapuuron syönti. Itselläni ei ole nuoteista minkäänlaista käsitystä ja sointupuoltakin olisi varaa tsempata reippaasti. Nuotinlukutaito oisi hienoa osata, mutta olen kai liian laiska siihen.

Kaikki semmoset jotka pystyt omalla korvalla opettelemaan.
 
Ihme kyselyjä tämmöset missä toisten pitäisi kertoa mitä pitäisi soittaa / opetella. Ilman omaa motivaatiota tai kiinnostusta et opi koskaan mitään.
 
Tässä hyvä pointti. 10-vuotiaana sain ensimmäisen sähkökitarani. Aikani sitä ihmeteltyäni ja "tapailtua" eri ääniä totesin, ettei tästä tule yhtään mitään. Siihen maailman aikaan ei ollut siinä määrin opettajia tai teoriaopetusta, että oisi edes alkeita oppinut. Oma kitaristin ura tyssäsi siihen. Siksipä aloin soittaa bassoa 16-vuotiaana. Tämä ei ole basisteille ilkkumista. :) Soitin jokusen vuoden bassoa bändissä. Bändi lopetti toimintansa ja kaverin kanssa perustimme uuden bändin jossa aloin rämpyttämään kitaraa. Pikkuhiljaa alkoi tapahtua erittäin lievää kehitystä, jolla tiellä olen edelleen. Nykyään tuo motivaatio-/kiinnostus puolikin on eri tasolla. Anteeksi tämä ohi aiheenkin sivuava vuodatus. Kait nuoruudesta on jäänyt traumoja ja oli pakko purkaa niitä. :) Mutta hyvät Jussit kuitenkin kaikille!!

Anteeksi vaan, mutta kitaransoittoon liittyy myös sellainen vähäpätöinen asia kuin musikaalisuus. Musikaalinen ihminen kuulee/kuuntelee intervalleja ja oppiii niitä, halusi tai ei. Musikaalinen ihminen löytää haluamansa sävelet soittimella kuin soittimella, olettaen että hän pystyy fyysisesti tuottamaan ko. sävelet. Musikaalisuutta on monenlaista, ja aina sitä pystyy kehittämään jos vain haluaa. Jos ei pysty ukkonoaa soittamaan ilman tabulatuuria niin ehkäpä kannattaisi opetella laulamaan se kappale ja sen jälkeen hakea korvakuulolta oikeat sävelet kitaran kaulalta. Jos lastenlaulut eivät motivoi niin sitten vaan rohkeasti sen oman lempparimusan pariin, levy soimaan ja toistoja vaan niin paljon, että biisin osaa ulkoa.

Haluaisin oppia improvisoimaan melodiaa.
Soinnuista tunnistan korvalla: E, C, G, F, ja ehkä H
 
Osaan C-duuri, ja C-molliasteikot, mutta eipä paljoa auta.