Kitarat: kitarakamat ›

Martin Berka pisteli uudessa Riffissä melko kitkerää kommenttia Gibson ES-175:n viimeistelystä, tai pikemminkin sen puutteesta. Saas nähdä vieläkö saavat Gibsoneita testiin.. ;)
 
Rupee näyttämään siltä että Gibsonin laatuongelmat aletaan huomata vähän laajemmaltikin. Millään muulla valmistajalla ei tunnu olevan yhtä suurta vapautta lykätä maailmalle sutta ja sekundaa. Kuvittelenko mä vaan, vai onko vallitseva mentaliteetti todellakin se, että kitara saa olla kuinka huono hyvänsä, kunhan lavassa lukee Gibson? Eli toisinsanoen: ylittääkö statusarvo käyttöarvon?
 
Ja tää ei sitten ole mikään "mun Tokai on vittu ainaki ziljoona kertaa parempi ku Kipsoni" -vuodatus, vaan mua alkaa ottaa oikeesti kuuppaan se että kunnianarvoisa valmistaja myy ihmisille paskaa. Monet munkin suurimmista suosikkikitaristeistani on tunnettu nimenomaan Gibsonin käyttäjinä. Allen Collins, Johnny Winter, Tony Iommi ja Marc Bolan nyt esimerkiksi. Mun mielestäni tommosella toiminnalla kustaan niidenkin musiikillisen perinnön päälle.
 
Edit: Oon ittekkin harkinnut taas Gibsonin ostoa. En uuden mutta käytetyn. Nyt täytyy miettiä ihan tosissaan, haluanko mä ylipäänsä tulla nähdyksi ja kuulluksi Gibsonin soittajana, vai pitääkö hankkia Les Paulit Heritage -tehtaan versioina ja Flying V:t ja Explorerit Hamer- tai Dean -merkillä varustettuna. Tai vaikka Epiphoneina sitten.

Osta se käytetty. Uudet kipparit, mitä olen kaupassa hiplannut, on olleet kolhoja. Ihan eri maata kuin wanhat ja hywät Gibsonit. Ja toiseksi wanhassa ei hinta enää alene, päinvastoin.

Ei saa unohtaa ko. merkkiin kohdistuvia odotuksia. Jos vähän halvemmissa kitaroissa on pieniä viimeistelyvirheitä, niin ne annetaan anteeksi. Jos taas kitaran lavassa lukee "Gibson", niin pienemmistäkin virheistä sakotetaan. Varsinkin nyt kun Gibsoneiden laatuun on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Mä luulen, että ongelma ei ole sekundakitarat tai ontuva laaduntarkkailu (joita Gibsonilla ei mun havaintojen mukaan ole sen enempää kuin esim. Fenderillä), vaan hinta. Mä en voi väittää olevani mikään Gibson-asiantuntija, mutta uuden Stankun hinta/laatu-suhde on aika alhaalla verrattuna Fenderin Stankku Stratoihin joita saa uutena alle tonnilla.
 
Ylipäätään nykyään on enemmän valinnanvaraa ja kilpailua, mun mielestä Gibson ei ole pystynyt uudistumaan siinä suhteessa tarpeeksi nopeasti. Hyvä viimeistely takaa jo positiiviset ennakko-odotukset soittimesta, ja se voi vaikuttaa soundiinkin. Taas kerran se psykoakustiikka...

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=86835&o=0
 
Tuossa paljon hyvää keskustelua Gibsoneista parin kuukauden takaa...
EDIT: Itsekin olen ostamassa Gibsonia, mutta tällä kertaa vanhempaa Deluxe tai vuosituhannen vaihteen reissueta...

Sama itseänikin korpeaa. Vaikka allekirjoittanut kyllä osaa tässä vaiheessa jo erottaa huonot skebat hyvistä, moni varmasti hommaa Gibsonin silmät välkehtien lapaan tuijottaen - olettaen, että parilla tonnilla saa huippuluokan kitaran tunnetulta, historialliselta merkiltä. Näinhän homman pitäisikin mennä, valitaan vain se mikä näyttää makeimmalta ja soi kaikkein parhaiten, ilman että tarvii pohtia onko nauhatyö priimaa, kaula asennettu oikeaan kulmaan, reunalistat raaputettu kunnolla tai maalipinta tehty siististi. Hinta on tosiaan juurikin se tekijä - jos Gibsoneista saisi pulittaa tonnin, niin pieniä yksityiskohtia voisi antaa anteeksi, mutta paha mennä selittelemään lepsuilua, kun kyseessä on korkean luokan kitarana myytävä useamman tuhannen euron hintainen vekotin.
 
Gibsonilla on mielestäni ongelmana, että he rakentavat kitaroita käsityönä vain sen takia, että ne olisivat jossain määrin käsityötä. Jotain aika käsittämättömiä vetoja noissa tehdasvideoissa ja kuvissa mitä netissä pyörii. Miksi kaulojen kiinnitysosat ("tenon" på engelska) veistellään käsin, miksei niitä tehdä valmiiksi aina oikeanlaisiksi koneella? Miksi satula asennetaan kitaraan ennen maalausta? Miksi otelautoihin laitetaan nauhat ennen kuin otelauta on kiinnitetty kaulaan? Miksi nauhat asennetaan käsin tehtaassa, joka valmistaa satoja kitaroita kuukaudessa?
 
Mielestäni pääsisivät parempiin tuloksiin, jos käyttäisivät koneita siellä missä tarvitaan taatusti tasalaatuista jälkeä (esim. juuri nuo kaulan liitokset) ja pistäisivät enemmän ihmisiä hommiin laaduntarkkailuun. Voisivat sieltä Custom Shopin puolelta pihistää myös kaulan kulman tsekkaamisen tarkoitetun työkalun, käytännössä pitkä L:n muotoinen kepukka, joka näyttää kaulan oikean kulman suhteessa lähellä kitaran pintaa olevaan tune-o-maticiin (eli TOM asennettuna niin kuin alunperin oli tarkoitettu). Ei pääse niitä Gibsonin johtajan jossain haastettelussa mainitsemia 1.5 asteen heittoja (kaulan kulma ei saisi heittää kitaralle sopivasta alle astettakaan, sanoopi mm. "Make Your Own Electric Guitar" soitinrakennusopus) tapahtumaan.
 
Tuossa +/- 2000€ hintaluokassa en itse ainakaan ole muiden merkkien kohdalla törmännyt vastaavanlaisiin ongelmiin. Hamerin jenkeissä valmistetut kitarat ovat moitteettomia, Fenderin Custom Shopin tuotteissa en ole myöskään ongelmia nähnyt, Yamahan SG:t ovat aika pirun tarkkaa työtä ja PRS:sta ei myöskään ole pahaa sanottavaa.

Perkule kun ei ole uutta riffiä vielä tullut tänne kauppoihin myyntiin. Stana... Millos tuo uusin riffi on ilmestynyt?

Perkule kun ei ole uutta riffiä vielä tullut tänne kauppoihin myyntiin. Stana... Millos tuo uusin riffi on ilmestynyt?
 
Suosittelen tilaamista. saat lehden ennen kuin sitä näkee lehtipisteissä.

En ehtinyt kuin vilkaisemaan Riffiä kaupassa, mitäs se Berka sanoi siitä?
ES-175:n hinnan näin jutun lopussa, hiukan alle 4000€, huh huh.

En ehtinyt kuin vilkaisemaan Riffiä kaupassa, mitäs se Berka sanoi siitä?
ES-175:n hinnan näin jutun lopussa, hiukan alle 4000€, huh huh.
 
En pysty nyt tarkistamaan kun lehti on frendillä lainassa, mutta viesti oli jotakuinkin se että vastaavaa viimeistelyn "tasoa" ei Riffin olemassaolon aikana oo nähty minkään hintaluokan soittimessa. Korjatkaa jos meni väärin tai överiksi.

En pysty nyt tarkistamaan kun lehti on frendillä lainassa, mutta viesti oli jotakuinkin se että vastaavaa viimeistelyn "tasoa" ei Riffin olemassaolon aikana oo nähty minkään hintaluokan soittimessa. Korjatkaa jos meni väärin tai överiksi.
 
Loppu teksti koskien viimeistelyyn liittyvää artikkelia:
Soittimen korkeaan hintaan nähden nämä mainitut seikat ovat käsittämättömiä ja samalla Riffin julkaisuhistorian mittaisessa tarkastelussa poikkeuksellisia. Vastaavanlaiseen suuripiirteisyyteen emme ole törmänneet aiemmin. jos kysymys on tietoisista valinnoista, ihmettelemme. jos kyse on hutiloinnista, paheksumme.

Edit: Oon ittekkin harkinnut taas Gibsonin ostoa. En uuden mutta käytetyn. Nyt täytyy miettiä ihan tosissaan, haluanko mä ylipäänsä tulla nähdyksi ja kuulluksi Gibsonin soittajana, vai pitääkö hankkia Les Paulit Heritage -tehtaan versioina ja Flying V:t ja Explorerit Hamer- tai Dean -merkillä varustettuna. Tai vaikka Epiphoneina sitten.
 
No tuskin ne vanhat Gibsonit mihinkään arvoaan menettää jos uudessa on ongelmia. Itselläni ei uusista ole laajempaa kokemusta, mut vanhoista hyvistä kyllä. Tuskimpa sinun täytyy hävetä kitaraasi jos käytetyn Giban ostat, mut jos siltä tuntuu niin ei kannata ostaa. Ei kai ne köppäsyydet sen puolusteltavampia ole missään merkissä, jos kitarassa on vikaa niin ei kannata sellaista hankkia. Itse en tunne yhtään sellaista Gibsonin ostajaa joka olisi lyönyt kasan seteleitä pöytään tutkimatta/välittämättä soittimensa laadusta.

Ei saa unohtaa ko. merkkiin kohdistuvia odotuksia. Jos vähän halvemmissa kitaroissa on pieniä viimeistelyvirheitä, niin ne annetaan anteeksi. Jos taas kitaran lavassa lukee "Gibson", niin pienemmistäkin virheistä sakotetaan.
 
No mutta tämä johtuu tietysti siitä, että ne Gibsonit on vaan niin kalliita. Halvempien kitaroiden viimeistelyvirheet annetaan anteeksi helpommin koska ne ovat halvempia. Ei se johdu merkistä.

No mutta tämä johtuu tietysti siitä, että ne Gibsonit on vaan niin kalliita. Halvempien kitaroiden viimeistelyvirheet annetaan anteeksi helpommin koska ne ovat halvempia. Ei se johdu merkistä.
 
Tästä mä olen samaa mieltä. Gibson rahastaa hyvällä maineella ja laadulla, joten on luonnollista, että siltä myös odotetaan laatua.

Tekeekö kukaan valmistaja muuten muotoilultaan klassista Flying V-kopiota Gibbonin speksein? Näyttäisi siltä että jos haluaa pyöreäkulmaisen mahonkiveen liimakaulalla niin Gibbon on halvin vaihtoehto, näinkö on?

Täytyy olla melkonen tapaus jos Riffi - josta yleensä saa lukea negatiiviset lausunnot mikroskoopilla ja hyvällä mielikuvituksella rivien välistä, sanoo jotain näin suoraan.

No mutta tämä johtuu tietysti siitä...
 
Enkös mä tuolla sanonutkin, että ongelma on ennemminkin hinta kuin ontuva laaduntarkkailu?

Tekeekö kukaan valmistaja muuten muotoilultaan klassista Flying V-kopiota Gibbonin speksein? Näyttäisi siltä että jos haluaa pyöreäkulmaisen mahonkiveen liimakaulalla niin Gibbon on halvin vaihtoehto, näinkö on?
 
Halvimmasta tiedä, mutta Deanilla on ainakin oma versionsa. Lapa ei kyllä ole sama. ESP/Edwardsilta löytyy kaksi kopiota, mutta niitä joutuu tilailemaan Japanista kun ei varsinaisesti Eurooppaan myydä.

Täytyy olla melkonen tapaus jos Riffi - josta yleensä saa lukea negatiiviset lausunnot mikroskoopilla ja hyvällä mielikuvituksella rivien välistä, sanoo jotain näin suoraan.
 
Riffi on Riffi. Eihän noita juttuja voi verrata esim ulkolaisiin lehtiin tai edes tekniikan maailmaan. Kotimaiset mainostajat yms. kun ei näytä kestävän pätkääkään kritiikkiä.

Gibsonilla on mielestäni ongelmana, että he rakentavat kitaroita käsityönä vain sen takia, että ne olisivat jossain määrin käsityötä. Jotain aika käsittämättömiä vetoja noissa tehdasvideoissa ja kuvissa mitä netissä pyörii. Miksi kaulojen kiinnitysosat ("tenon" på engelska) veistellään käsin, miksei niitä tehdä valmiiksi aina oikeanlaisiksi koneella? Miksi satula asennetaan kitaraan ennen maalausta? Miksi otelautoihin laitetaan nauhat ennen kuin otelauta on kiinnitetty kaulaan? Miksi nauhat asennetaan käsin tehtaassa, joka valmistaa satoja kitaroita kuukaudessa?
 
Olisiko syynä tuohon että tekevät käsin kun sillä voi sitten pistää hintaa lisää.