Kitarat: soittaminen ›

Soita aluksi yksinkertaista kamaa niin alkaa helpottumaan. Esm Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus.

Ostakaa trollitunnistin.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Musiikkiopistossa muinoin opeteltiin intervallit tuttujen kappaleiden ensimmäisten kahden sävelen avulla. Esim. suuri terssi on "Hämä-hämä-häkki", kvintti on "Koska meitä käsketään", pieni seksti on "Jo Karjalan kunnailla" jne. Tämä tietysti edellyttää, että sävelien "välimatkan" tunnistaa korvalla ja pystyy "kuulemaan" mielessään.
 
Homma taitaa kuitenkin olla niin, että jos intervallin säveliä ei pysty laulamaan (mielessään tai ääneen) oikein, ei sen löytäminen otelaudaltakaan oikein onnistu. Jos pystyt laulamaan soittamasi yksittäisen nuotin, mahdollisuuksia korvakuulon kehittämiseen on. Jos et tiedä, onko laulamasi nuotti sama kuin soittamasi, voi tulla vaikeuksia. Soittamaanhan voi oppia ihan vain nuoteista/tabeista, jos vain on jonkinlaista ryhtmitajua.
 
Korvaa voi harjoittaa niin, että ottaa perussävelen, vaikkapa A:n ja yrittää laulaa halutun intervallin toisen sävelen sen kanssa, tsekaten lopulta kitarasta, menikö oikein. Noiden yllämainittujen esimerkkibiisien muistaminen helpottaa kummasti.
 
Itselläni on melko hyvin kehittynyt suhteellinen sävelkorva (absoluuttista en edes haluaisi), joten pystyn kuvittelemaan annetun pohjasävelen ylä- tai alapuolelle minkä tahansa intervallin helposti. Intervallien tunnistamiseen perustuu sitten myös sointujen tunnistaminen korvakuulolta.
 
Korvakuuloa voi kehittää sinnikkäästi harjoittelemalla; itselläni oli pakko saada tietää, miten Kissin biisejä soitetaan, ja ainoa keino oli oikeastaan blokata vinyyliltä. Nettiä ei tuolloin ollut, eikä nuottikirjoihin ollut varaa jne. Onneksi.

ja minä kun edes saa plogattua noit sointuja Hectorin-Piironkinjalkaan??

ja minä kun edes saa plogattua noit sointuja Hectorin-Piironkinjalkaan??
 
Yritä kuunnella, mitä nuottia basso soittaa missäkin kohdassa. Sitten vaikka vain kokeilet, mikä sointu "voisi sopia" ko. kohtaan biisiä. Aloita esim. duurisoinnusta, jonka perussävel basson soittama sävel on, sitten kokeile mollia jne. Korva kyllä harjaantuu kuulemaan, onko kokeiltava sointu lähellä vai kaukana oikeasta... Näin minä ainakin aikoinani aloitin. Tärkeintä on yleensä siis löytää basson soittama soinnun perussävel kussakin kohdassa biisiä. Biisit monasti myös loppuvat käytettävän sävellajin perussäveleen.
 
Oman soittimen vire vs. biisi täytyisi myös tarkistaa, eli onko yleensä mahdollista soittaa biisin sointuja, vai ollaanko vajaan puolisävelaskeleen pielessä. Tämä pitäisi kyllä kuulla melko helposti, jos yleensä on nuottikorvaa.
 
"Vaikeampaan" musaan tällainen metodi ei välttämättä päde, mutta peruspoppista ja rockia pitäisi pystyä blokkailemaan, jos vain kärsivällisyys riittää. Sointujen soundin oppii kuulemaan; kyllähän esim. duuriseiskasointu erottuu molliseiskasta omalla soundillaan, sus9-sointu sus4-soinnusta jne. Eroja voi oppia kuulemaan soittamalla esim. duurisointua ja vastaavaa duuriseiskasointua vuorotellen, ja yrittää kuunnella, mikä siinä soinnun soundissa muuttuu.

Tärkeintä on yleensä siis löytää basson soittama soinnun perussävel kussakin kohdassa biisiä. Biisit monasti myös loppuvat käytettävän sävellajin perussäveleen.
 
Totta...on vaan kovin yleistä, että biiseissä käytetään käänteisointua. Silloinhan basso ei mene soinnun perusäänen mukaan.
 
Käänteissoinnun käyttö on paljon yleisempää, kun esim. eksoottisten/"monimutkaisempien" sointujen käyttö.
 
Itse alotin kanss tällä basson tunnistus metodilla. Käänteisjutut selvis sillain, että kun löysi bassosävelen ja kyseisen perusäänen mukaan nimetty molli tai duuri sointu kuulosti ihan väärältä tuohon kohtaan, niin pysty olettamaan, että kyseessä saattas olla käänteissointu.
 
Yks tapa kans, millä itse aikoinani onnistuin selvittämään näitä vaikeita sointuja oli se, että yksinkertaisesti yritin keksiä soinnun sävel kerrallaan. Etsin sävelen, mikä käy soinnun kanssa. Sitten etsin toisen sävelen, mikä käy soinnun päälle ja näppäilin sitä tuo ensimmäisen kanssa...ett toimiiko. Tällain se sitt sieltä pikkuhiljaa hahmottu. Kun sitä jakso aikoinaan hangata, niin nykyään se on huomattavasti helpompaa.

Kyllähän se hommaa aika lailla vaikeuttaa, jollei oo luonnostaan hyvää sävelkorvaa. Itellä ei kovin hävi ollu, mutta pienessä ajassa se on kehittynyt suhkot paljon. Jos ei omaa luonnostaan hyvää sävelkorvaa, voi olla parasta ensin soittaa nuoteista(tai tabeista), ja myös ihan kokeilemalla kitaralla eri säveliä. Mutta itsellänikin on myös se ongelma, etten osaa oikein erottaa sitä, mistä esim. melodia lähtee liikkeelle. Voin soittaa sen vaikka C:stä ja saada sen kuulostamaan muuten oikealta, mutta sävellaji on väärä. Ja usein olen huomannut nähdessäni jonkun biisin nuotit, kun ensin olen korvalla yrittänyt, että olen lähtenyt soittamaan sitä alkuperäisen nuotin kvintistä tai muusta vastaavasta. Ja soinnut ovat minulle aikas pahoja korvalla soitettavaksi. Varsinkin kaikki käännökset hirvittävät..

Ostakaa trollitunnistin.
Komppaan.
 
Asia-vastaus:
Jos melodiaa yrität opetella, vaihtoehtona on vain 12 nuottia.
Oikean oktaavin kyllä löytää.

Asia-vastaus:
Jos melodiaa yrität opetella, vaihtoehtona on vain 12 nuottia.
Oikean oktaavin kyllä löytää.
 
Vaikka en teoriasta tiedä mitään, niin eikös bassosävelessäkään ole vain 12 mahdollisuutta. Sen pohjalta sitten vaan etsimään sopivaa sointua (duuri, molli, septimi, jne.)
 
EDIT: Itse aina plokkaan biisin ensiksi vitossoinnulla, ja siitä sitten alan etsimään muita "hienouksia".

Vaikka en teoriasta tiedä mitään, niin eikös bassosävelessäkään ole vain 12 mahdollisuutta. Sen pohjalta sitten vaan etsimään sopivaa sointua (duuri, molli, septimi, jne.)
 
Oikeassa olet, en tahtonut sekoittaa ihme-sointu erikoisuuksilla :-)
Oikeastaan hyvä kun lisäsit. Rok on!

Komppaan.
 
Asia-vastaus:
Jos melodiaa yrität opetella, vaihtoehtona on vain 12 nuottia.
Oikean oktaavin kyllä löytää.
 
No nyt on unohtuneet sitten mikrosävelaskelet aivan tyystin.

Nyt niitä helposti korvakuulolla opeteltavia biisejä kehiin!

niin ja kertokaa nyt ne piironkinjalan soinnut te kaikki jotka pystytte, Bliiiis
ku en mie ehi opettelemaan tätä jaloa taitoa tähän hätään.

Nyt niitä helposti korvakuulolla opeteltavia biisejä kehiin!
 
Onhan niitä jo lueteltu vaikka missä threadeissa. Luulisi löytyvän.

Nyt niitä helposti korvakuulolla opeteltavia biisejä kehiin!
 
Kaikki semmoset jotka pystyt omalla korvalla opettelemaan.
 
Ihme kyselyjä tämmöset missä toisten pitäisi kertoa mitä pitäisi soittaa / opetella. Ilman omaa motivaatiota tai kiinnostusta et opi koskaan mitään.

Kaikki semmoset jotka pystyt omalla korvalla opettelemaan.
 
Ihme kyselyjä tämmöset missä toisten pitäisi kertoa mitä pitäisi soittaa / opetella. Ilman omaa motivaatiota tai kiinnostusta et opi koskaan mitään.
 
Tähän mä voisin päräyttää plussan. Niin tiukkaa tekstiä.

Nyt niitä helposti korvakuulolla opeteltavia biisejä kehiin!
 
Bo Diddley - Who do you love

korva kehittyy kyllä ajan saatossa. kun vaan rämpyttää stereoiden tahdissa.

Kaikki semmoset jotka pystyt omalla korvalla opettelemaan.
 
Ihme kyselyjä tämmöset missä toisten pitäisi kertoa mitä pitäisi soittaa / opetella. Ilman omaa motivaatiota tai kiinnostusta et opi koskaan mitään.
 
Totta turiset! Kyllähän biisin opettelu yleensä lähtee siitä, että on PAKKO saada jokin kipale haltuun, tavalla tai toisella. Näin keski-ikää pikku hiljaa lähestyvänä soittelijana on lähinnä iloinen siitä, ettei nettiä ollut joskus 80-kuvun alkupuolella. Oli pakko ns. "sahata itse pitkästä tavarasta". Se vaatii työtä ja motivaatiota, mutta töitä oli valmis tekemään, koska kyse oli ja on maailman siisteimmästä asiasta.
 
Sinnikkyys on avainsana. Nykyään kaikki pitää saada valmiina tai ainakin helposti vähällä työllä. Musisoimisen kunnolla oppimiseen (enkä väitä että itse olisin alkuunkaan hyvä) vaaditaan paljon duunia ja omistautumista. Paljon.
 
Toki soittelemisen ja musiikin kokonaisvaltaisen harrastamisen välillä on eroa. Aina on niitä, jotka ostaa veneen valmiina ja toisaalta myös niitä, jotka veistää itse ludoista alkaen. Kyse on lopulta intohimosta ja asenteesta.