Lyriikka ›

Hmm, eikö se ole monesti niin, että sama mistä kirjoitetaan, kunhan ilmaisussa on jotain persoonallista, ajatuksia herättävää ja parhaassa tapauksessa kiinnostavaa? Toisaalta uskonnon ja politiikan kysymyksistä on vaativa tehdä laulua, sillä ne ovat monesti etenkin protestibiiseissä käytettyjä ja herättävät intohimoja, voivat myös loukata jotakuta. Ja hyvät melodiat sekä sovitukset lauluista puhuttaessa eivät ole merkitysettömiä. Voihan sitä laulaa esm. kuolleesta lemmikistä, yksinhuoltajan arjesta tai purkkiruoan mausta, jos sillä on merkitystä. :D
 
Mutta myönnän, itsekin sorrun joten kuten fraasimaisiin melodioihin ja aiheisiin esm. sota ja rakkaus. Toisaalta niistä on vaikea kirjoittaa jotain uutta.

Ja voithan toki kirjoittaa aikanasi ylioppilasaineisiin tyyliin "sensorit on sikoja", mutta joudut perustelemaan mahdolliset väitteesi. ;)

En ymmärrä miksi mikään aihe olisi tabu. Suomessa on sananvapaus.

Topi Kärki sanoi aikoinaan Vexille ja Irwinille, että kaikkee muuta saa pilkata, mutta ei Kekkosta eikä Jumalaa. Kun Vexi perusti oman levy-yhtiön, se teki Irwinille heti levyllisen pilkkalauluja (Keisari Irwin) jossa mm. Irwinin pää oli ajeltu Kekkosen lailla kaljuksi. Kaikki lienee luvallista, oma pokka lienee ainoa rajoitus. Itse en kykene laulaan mistä tahansa. Rajojen kokeileminen on toisaalta mukavaa.

Kuten mainittua, oma pokka on rajana. Itse pystyn kirjoittamaan mistä tahansa aiheesta, mutta mieluiten pyrin kuitenkin sellaisiin, joiden takana voin ns. seisoa. Pedofiilin näkökulmasta kirjoitettu teksti lienee tähän mennessä rohkein tällainen (joskaan se ei ollut pedofiilejä ylistävä, mutta joka tapauksessa). Olen tehnyt myös näitä "Saatana nousee 666 kristittyjen tapa pappi veriplasma virtaa ravenfrost palaneessa örgh maassa" -tyylisiäkin, mutta ne ovat melko pitkälti vitsejä, joita tuskin tullaan koskaan käyttämään, koska a) en usko tuollaisiin julistukseen... tai siinähän se olikin.
 
Piiloviestit olen huomannut surkeiksi. Tein aikoinaan melkoisen kasan "kätkettyjä" julistuksia, ja naamioin ne niin taitavasti, etten enää tiedä mitä noissa lauluissa alunperin oli aiheena! Lisäksi ne ymmärrettävätkin ovat merkitykseltään niin tulkinnanvaraisia eri ihmisten silmissä, että ihan pahaa tekee.
 
Toisaalta, eihän musiikissa tarvitse olla mitään sanomaa tai julistusta, mutta jos sellaisia tykkää tehdä, antaa palaa vain. Sana on vapaa - minun puolestani.

mistä vain voi kirjoittaa jos siitä on jotain kirjoitettavaa...mutta liian julistava teksti kääntyy kyllä loppujen lopuksi vain itseään vastaan.

mutta ovatko uskontoihin, poliittisiin tai millään tavalla kantaaottavat aiheet todella tabuja?
 
eivät ole, onhan noita vaikka miten. tunnetuimpia lajeja on varmaan kantaaottava punk ja hiphop, ja gospel. niin ja true seitanik örörr bläkk metall.
 
mutta jos haluaa radioon niin silloin täytyy laulaa arkirealistisnaiivisti rakkaudesta.

mutta jos haluaa radioon niin silloin täytyy laulaa arkirealistisnaiivisti rakkaudesta.
 
Joo ja muistaa laskea niitä tavuja että menee varmasti oikeen. Hoho! B)
 
Enpä osaa miettiä sellasta aihetta josta ei vois biisiä tehdä. Nuorempana oli hirvee tarve hätkähdyttää ja tehdä toinen toistaan "rankempia" tekstejä. Vanhemmiten on alkanu hakea sitä rankkuutta vähän eri aineksista.
 
Sellasta biisiä en ehkä tekis, jonka tekstistä vois selkeesti tunnistaa jonkun omaan elämään liittyvän ei-julkisuuden henkilön. Enkä omalle rakkaalle omistettua ylistyslaulua, jos sellanen olis. Ei kuulu tyyliin ja inhoan sellasia biisejä ylipäätään.

Ehkä yksityisen henkilön loukkaaminen tai mollaaminen menisi hyvän maun rajan yli, mutta muuten sana on vapaa. Jos uskonto tai politiikka vituttaa, siitä vaan kirjoittamaan. Itse ainakin toivon, että mnet. on puolueetonta maata, ja niin myös oletan.
Perusteltu tai järkevästi asetettu kritiikki on mielestäni jopa tarpeellista. Se on tietenkin eri asia jos alkaa tulemaan jotain uskomattoman järkevää, esim "politiikka on perseestä ja sillä hyvä." (no niinhän se vähän onkin, mutta joku roti kuitenkin)