Yleistä keskustelua musiikista ›

Meinasin pistää tän kirjoiuksen tuonne studiotyöskentelu palstalle mutta, huomasin että oiskohan sittenkin yleisempi aihe kyseessä.
 
Meillä on hirvittävä hinku viilata viilaamistaan omia tuotoksiamme paremmaksi ja paremmaksi meidän omasta mielestämme ja ehkä muusikkokavereiden mielestä, kun taas musiikin kuluttaja, normaali kuuntelija ei osaa erottaa onko tuotoksen äänittämiseen käytetty 30 vai 3000 Euroa. On kai olemassa joku ihanne mitä kohti pyrkiä, onko se sitten soveltuvuus soittolistalle, vaiko bändin tai artistin ikioma näkemys siitä, mille me kuulostetaan. Kukapa kertois sen?
 
Aikanaan Eput haastatteluissa kehuivat Rantalan henkeä ja sitä että, taustalta saattoi kuulua narinoita, ritinöitä ja linnunlaulua. Musan kuluttajat olivat että, "jee, ompa hienoa" ja ryntäsivät levykauppaan ostamaan levyn joka oli tehty "luonnonmukaisesti", "viimeinkin bändi joka kuulostaa itseltään".. Olin yksi heistä.
 
Kaikki aina haukkuu ylituotettua musaa, mutta kun mennään itse äänittämään, kaiken pitäisi olla viimosen päälle. Pitää olla kelluvat lattiat, akustointi viimesen päälle. Tietynlaiset mikit, tietynlaiset kaapelit, jne, jne..
 
Tuli vaan mieleen, kun viimeaikoina olen kuunneellut teostovapaata, hyvinkin vaihtelevissa oloshuhteissa tehtyä musaa. On eteisessä tehtyä, makuuhuoneessa tehtyä, kotistudiossa tehtyä ja niin etelleen. Yhteistä on että, yleensä soi helevetin hyvin jos tekijät osaavat asiansa, sekä soitto, laulu kuin äänityspuolellakin. Nyanssien määrä näissä omakustanteissa tai nettitekeleissä on moninkertainen, monet seulat läpäisseisiin radiohitteihin verrattuna.
 
Pistää väkisinkin kysymään, kenellekkäs me musaa tehdään? Toisillemmeko arvosteltavaksi vai kaikkien nautittavaksi. Oliskohan kohta Uudelle uudelle allolle tilausta?

tosi on, että ennemmin reipasta menoa kuin nypläystä
 
autossa kuuntelen kaikenlaisia koostamiani mikseri.net yms. mp3-levyjä - siellä välittyy tekemisen riemu ja toisaalta mukana on osaamattomuudesta johtuvaa hellyyttävää tahatonta huumoria -- aina niitä ennemmin kuuntelee kuin jotain radio Suomi-Poppia, joka on enimmäkseen täynnä hengettömäksi viilattua standardituotetta

Voin olla väärässäkin, mutta tuntuisi, että trendit ovat muuttumassa sellaiseksi, että "tekeminen" saa kuulua. Suuret massat ovat alkaneet kuluttaa musiikkia samaan tapaan kuin muutakin hömppää - kertakäyttöisesti. Tosi-tv ja juorujutut sekä kaikenlaiset tirkistely-elämykset tulenevat myös kertakäyttömusiikkiin. Loppuun asti "shopattu" musa ei jaksa kiinnostaa...

kun taas musiikin kuluttaja, normaali kuuntelija ei osaa erottaa onko tuotoksen äänittämiseen käytetty 30 vai 3000 Euroa.
 
Erottaa, mutta ei osaa perustellä, että piisi ei kuulosta hyvältä koska basarissa oli väärä mikki ja kompura, tai masteroijalla oli väärät housut.

Kaikki aina haukkuu ylituotettua musaa, mutta kun mennään itse äänittämään, kaiken pitäisi olla viimosen päälle. Pitää olla kelluvat lattiat, akustointi viimesen päälle. Tietynlaiset mikit, tietynlaiset kaapelit, jne, jne..
 
Viimestään ne hyvin hiotut otokset lyö kuluttaja lyttyyn siirtämällä musiikin mp3 muotoon... Koskahan studiot keksii säästää laitehankinnoissaan ja ruvetaan äänittämään materiaali suoraan mp3 formaattiin...

Viimestään ne hyvin hiotut otokset lyö kuluttaja lyttyyn siirtämällä musiikin mp3 muotoon... Koskahan studiot keksii säästää laitehankinnoissaan ja ruvetaan äänittämään materiaali suoraan mp3 formaattiin...
 
behringerit ei paljoa maksa ja kun säästetään studiohenkilökunnan aikaa & jakelu vielä netin kautta niin luulisi musiikin halpenevan --> myydään enemmän --> musiikintekijöille enemmän rahnaa
 
jos on hyvä biisi niin sen kyllä huomaa heikomminkin tehtynä - onko niin, että, että kuorrutuksella yritetään peittaas sitä sisällä olevaa shittiä (eipä silti, etteikö hyviäkin biisejä olisi - ne vaan ovat samassa mössössä tyhjänpäiväisyyksien seassa)

Sanotaan että erot tulee lähinnä siitä kuka tekee. Kyllä ns. huipputuottajien saundin kuulee jo aika selvästi. Mutta omaperäiset saundiratkaisut on kyllä harvinaista herkkua. Ja vielä se että yleensä levyttävän artistin levy-yhtiö haluaa biisin soimaan radioon joten saundikin yleensä on aika "radioystävällistä".
 
Sorry jos tämä on jo ollut... Menee vähän ohi aiheesta mutta periaatteessa ei kuitenkaan...
 
http://www.thewebshite.net/nickelback.htm
 
Aika härskiä toimintaa... mielestäni

Minä tykkään hirveän kliinisistä soundeista ja huippuun hiotusta soitosta LEVYLLÄ. Treenit ja keikat pitäis vetää aina sillä meiningillä että kaikilla on hauskaa, mutta levyllä pitää keskittyä jo kunnolla siihen soittamiseen. Esim vanha trash ei kolahda kun sieltä löytyy niitä kitaran rahinoita, kompinkiihdytyksiä yms.

Kliininen tuotanto nyt harvoin lämmittää ketään, mutta mun mielestä pienistä asioista koostuu se, että levy kuulostaa siltä miltä sen pitäis. Kyllä se voi olla jostain rumpujen äänitystilasta aika paljonkin kiinni. Jos lähtee hällävälilä-asenteella tekemään niin ei tuu kyllä kliinisen kuulonen, mutta ei välttämättä tule senkään kuuloinen mitä on ajanut takaa.
 
Monet ns. raa'an ja autotallisoundeilla tehdyt maailman parhaat levytkin on varmasti tarkkaan harkittuja. Tietysti kaikista hauskinta on jos levytyssessiossa tulee "vahingossa" esim. jotain häiriöääntä joka sopii keitokseen.

http://www.thewebshite.net/nickelback.htm
 
Aika härskiä toimintaa... mielestäni
 
Hoho! Aika kova. Kertosäkeen särökitarat täsmälleen samaan aikaan.

jos on hyvä biisi niin sen kyllä huomaa heikomminkin tehtynä - onko niin, että, että kuorrutuksella yritetään peittaas sitä sisällä olevaa shittiä (eipä silti, etteikö hyviäkin biisejä olisi - ne vaan ovat samassa mössössä tyhjänpäiväisyyksien seassa)
 
Näinhän se on, ja toisaalta tuo heikompikin tekeminen on vähän suhteellinen homma. Kyllähän väljempi tai "luomumpikin" meininki voi olla harkittua - tahallaan haettu virheellisyys olisi myös kornia, vähän kuten valmiiksi kulutetut farkut.
 
Olen kyllä toisaalta sitä mieltä, että tuotantoon käytetty vaivannäkö kuuluu varmasti myönteisesti lopputuloksessa. Vaivannäkö ei vaan ole välttämättä sama asia kuin pyrkimys kliiniseen perfektionismiin. Taustahuminat ja muut "virheet" muodostuvat usein kuuntelujen myötä välttämättömiksi osaksi biisejä. Tuskinpa näissä on kysymys siitä, että huminoita ei huomattu vaan pikemmin siitä, että tekijät eivät pitäneet niitä haittaavina elementteinä.

Hoho! Aika kova. Kertosäkeen särökitarat täsmälleen samaan aikaan.
 
Meleko paha. Hahahaa!!! Mahtaa jätkät olla ylpeitä tuotoksistaan jos sattuvat tälle sivulle törmäämään!

Meleko paha. Hahahaa!!! Mahtaa jätkät olla ylpeitä tuotoksistaan jos sattuvat tälle sivulle törmäämään!
 
Mun mielestä ne ei taas ole ollenkaan huonoja luomuksia. Ei sinänsä, että mä pitäisin kyseisen bändin tuotoksista, mutta ainakin ne on päässyt aika pitkälle noilla. Molemmat biisit on soinut aikanaan aika paljonkin radioissa ympäri maailmaa, ja se kai on pääasia. Vaikka tekisikin aina saman biisin uudestaan. Myyhän esim. Eagleskin koko ajan samaa levyä. Välillä live-versiona ja välillä studiovetona.
 
Näin mä ainakin asian näkisin, jos sillä on tarkoitus tienata....

http://www.thewebshite.net/nickelback.htm
 
Aika härskiä toimintaa... mielestäni
 
HOHO!!!
 
Ilmankos ne kuulostikin niin samalta, noi hitit..:) :)
 
Mut joo. Hiton hyvä triidi.
 
Mulle musa ei oo soundeista kiinn yhtään, eli mä voin kuunnella rahisevia demobändejä ihan samalla tavalla kuin tuotettuja huippujakin. Pääasia mulle on musan sisältö.
 
Joskus kyllä tympii liian tuotettu matsku, haluais sen elävän enemmän.

http://www.thewebshite.net/nickelback.htm
 
Ei oo totta...mutta on näköjään kumminkin = ) Mutta saahan sitä itseään plagioida, jos huvittaa...
 
Vois melkein väittää, että 2003 biisi on tehty samasta rumpupohjasta kuin vuoden 2001 biisi. Tuottaja on sanonu, että:" Nyt tarvitaan yhtä paska ja samantyyppinen hitti ku edellisellä levyllä..." Ja ei muuta ku copy/paste vanhasta sessiosta.

Minä muotoilisin näin että on parempi tehdä hyvin kuin paljon. Hifiin ja mkavan kuuloiseen lopputulokseen päästään kun koko äänitysketjussa on mahdollisimman vähän lenkkejä, mutta jokainen palikka on niin hyvä kuin vain on mahdollista. Esimerkkeinä vaikka joku Baddingin Agents-ajan levy taikka Rushin 80-luvun alun tuotanto.
 
EDIT: edelliseen postiin viitaten, myös tämä äänitystekniikan laatu erottaa demon ja levyn toisistaan. Vanhoilla rock-levyillä ei monesti ole muuta prosessointia kuin eq, kompura ja kaiku, mutta kun ne on viimeisen päälle hyvät niin niillä tekee ihmeitä.

Ei oo totta...mutta on näköjään kumminkin = ) Mutta saahan sitä itseään plagioida, jos huvittaa...
 
Eiks joku poppari ollut itsensä plagioimisesta syytetyn penkilläkin jossain vaiheessa?
 
Sointukiertoja ei muuten voi patentoida, ja "sound-alike" -sovitusratkaisujenkin kanssa on vähän niin ja näin. Eli jos tekee uudet melodiat vanhan biisin pohjiin, niin voi voi vähän hyvää huonommalla omallatunnolla sanoa luoneensa jotain uutta. Sorry off-topic, jatkakaa.
 
Mun mielestä hifistely on kivaa.

Eiks joku poppari ollut itsensä plagioimisesta syytetyn penkilläkin jossain vaiheessa?
 
Ainakin John Fogerty.
 
Mä näen tän topiikin itse asian jotakuinkin niin, että tuotanto on osa kokonaisuutta ja johonkin juttuun sopii hifistely ja johonkin taas lofistelu. Nykyään kuulee molempia - välillä onnistuu välillä ei.

Ainakin John Fogerty.
 
... joka vieläpä voitti juttunsa.