Kitarat: soittaminen ›

Tuossa taas pähkäilin tuon Goodrickin kirjan kanssa (Advancing Guitarist) ja aloin käydä läpi erilaisia "triad-row"-juttuja, joista on aika paljon asiaa kirjassa. Nyt näin alkuun koko homma tuntuu puuduttavan vaikealta: joudun kirjoittamaan kaikki kolmisoinnut nuoteiksi ennen kuin saan "voice-leading"in toimimaan. Totta, Goodrick itsekin suosittelee kirjoittamaan käännökset paperille, mutta sanoo kuitenkin, että pian pitäisi homman kyllä alkaa luistamaan muutenkin. Onko se aina näin hankalaa? Ja onko koko hommasta todella hyötyä? Kokemuksia tästä harjoituksesta?

mikä se on?

Kun osaat hyvin kolmisoinnut, osaat hyvin kolmisoinnut.
 
Myöskin, kun osaat hyvin kolmisoinnut, osaat valmiiksi hyvin 75% nelisoinnuista.
 
Kyllä kolmisointujen osaaminen on korvaamaton taito esimerkiksi sointumelodioissa, jolloin kolmisoinnusta valitaan kulloinkin sopiva käännös siten, että melodiaääni kulkee ylimpänä (tai sitten keskimmäisenä tai alimmaisena).
 
Nuoteiksi kirjoittaminen ei ehkä kehitä korvaa, mutta auttaa musiikin hahmottamista: nuoteista saa hyvän "kokonaiskuvan" siitä, miten vaikkapa kappaleen melodialinja kulkee. Nuoteista on helppo myös katsoa uuden biisin korkein ja matalin ääni ja valita sen perusteella esimerkiksi se, mistä kohtaa kitaran kaulaa biisiä kannattaa lähteä soittamaan. Tämä ei kylläkään tarkoita sitä, että valittaisiin yksi asema ja pysyttäisiin siinä, kuten harmittavan monilla aloittelevilla soittajilla on tapana tehdä. Kitaran kaula on tehty käytettäväksi kokonaan: pystysuunnassa, vaakasuunnassa ja vinottain. Yhdessä asemassa soittaminen ei edistä "korkeiden nauhojen kammosta" eroon pääsyä.
 
Tässä omia ja Goodrickin ajatuksia sulassa sovussa sekaisin. :)

Juu, näinhän se on. Jotenkin arvasin, että sain, Jucciz, Sinun vastauksesesi tähän. ;)

Kertoisiko joku ystävällisesti, mitä aihepiirejä ja minkätyylistä juttua tossa Goodrickin Advanced Guitarist kirjassa on?

Kertoisiko joku ystävällisesti, mitä aihepiirejä ja minkätyylistä juttua tossa Goodrickin Advanced Guitarist kirjassa on?
 
Goodrick esittelee ajatuksia kitarasta ja sen mahdollisuuksista hyvin filosofisesti, jopa zeniläisesti, ja juuri tämä on minusta kirjan ehdoton vahvuus. Kysymyksiin vastataan usein toisella kysymyksellä ja koko homman pointti on laittaa lukija ja soittaja ajattelemaan tekemisiään ja tekemättömyksiään. Goodrick ei komenna eikä määrää, antaa vain suuntaa-antavia vinkkejä ja "oletkos ajatellut tätä"-tyyppisiä neuvoja. Kirjassa ei missään vaiheessa sitouduta eikä juuri edes viitata mihinkään tiettyyn genreen tai aikakauteen, vaan sisältö on täysin yleispätevää aivan kenelle tahansa kitaransoittajalle.
 
Teoreettista asiaa on sen verran ja se on sen verran perusteellista, että perusjuttujen (sointutyypit, asteikot) on hyvä olla hallussa. Samoin nuotinluvun perusteet: tabulatuureja ei käytetä lainkaan, ja se sopiikin kirjan henkeen -- sävelet on kyettävä ymmärtämään sävelinä, ei "oksankohtina" otelaudalla.
 
Itse en vielä omista kirjaa ja kirjaston kappale on palautettu, muuten laittaisin tähän hakemiston otsikot esimerkiksi sisällöstä. Muistini mukaan kirjassa käydään läpi asteikoiden, kolmi- ja nelisointujen lisäksi kvarttiharmoniaa, improvisointia, joitain tekniikkavinkkejä ja niin edelleen.
 
Hyvin vähän olen kitara-aiheisia kirjoja lukenut koska ne harvoin jaksavat kiinnostaa lainkaan, mutta tämä meni kyllä välittömästi ostoslistalle. Sisältöä on useammaksi ihmiselämäksi.

Kiitos vaivannäöstä, tuo selvittikin jo asiaa paljon. Mielenkiintoiselta kuulostaa, otankin asiakseni tutustua kyseiseen kirjaa pikemmiten.

Tarkennetaan vielä, että kirja on siis "The Advancing Guitarist". Goodrick on kyllä Advanced, mutta itse edustan vasta tuota Advancing-porukkaa. Eteenpäin, Hitachi mutta varmasti.

Tarkennetaan vielä, että kirja on siis "The Advancing Guitarist". Goodrick on kyllä Advanced, mutta itse edustan vasta tuota Advancing-porukkaa. Eteenpäin, Hitachi mutta varmasti.
 
Paras tapa kehittyä on pitää itseään aina aloittelijana...

Paras tapa kehittyä on pitää itseään aina aloittelijana...
 
Ei tuota ongelmia.

Paras tapa kehittyä on pitää itseään aina aloittelijana...
 
Toisaalta ja toisaalta. Tiettyyn pisteeseen asti terve nöyryys on hyvä asia, mutta ei liiallisuuksiin. Minusta kehittymiseen kuuluu kuitenkin myös se jonkinlaisen edistymisen tiedostaminen. Pitää osata myöntää itselleen ne asiat mitkä osaa ja hallitsee jotakuinkin kelvollisesti tai hyvin, aivan yhtä lailla kuin pitää kyetä tunnistamaan ne alueet jotka eivät vielä ole näpeissä.
 
"Valmis" ei soittajana tietysti ole koskaan, ei edes yhdellä pienellä alueella.

Eteenpäin, Hitachi mutta varmasti.
 
Pakko on nostaa vanha ketju. Projektiksi otin muutama viikko sitten noiden kolmisointujen (kaikkien mahdollisesten siis C-duurissa) "voice-liidaamisen", ja kaiken tuskailun jälkeen alkoi tuloksiakin tulla. Alun tuskailun jälkeen homma alkoikin rullata yllättävän nopeasti, ja pähkäilystä tulikin mukavaa. Parin kuukauden päästä ehkä sitten nelisointujen kimppuun...