Yleistä keskustelua musiikista ›

Fareri - Suspension ahdistaa.

Neurosis - Through The Silver in Blood
 
Kuuntelin tätä levyä joskus helvetillisessä hammassäryssä ja jossain vaiheessa oli pakko lopettaa, kun kipu tuntui "sykkivän" musiikin tahtiin, ehkä siitä on jäänyt jotain traumoja. :P

Swallow the sunin biisit Out of this gloomy light & The morning never came saavat allekirjoittaneelle ainakin varsin depressiivisen olotilan.
 
Jostain kumman syystä Pink Floydin Hey You kuulostaa aivan sairaalta. En tajua miksi.

Paradise Lostin Rotting Misery (In Dub) on kyllä semmoinen pläjäys, etten laittaisi pimeällä soimaan. Toinen mikä tulee mieleen on Tori Amoksen Raining Blood.

Hans Zimmerin Ring 1 ja 2 tekemää soundtrackkia en rupeisi keskellä yötä kuuntelemaan. Hrr.. hyytävää.

Dian - Sincerely Yours
Älkää pojat nyt suuttuko mutta tuo biisi on jotenkin oudon kiehtovalla tavalla ahdistava -varsinkin se alku! Sitä on vaikea selittää :)! Erittäin hyvä biisi!

Stam1na - Likainen parketti on pelottava ja ahdistava. Vielä kun lukee lyriikat samalla niin karvat nousee pystyyn. Paitsi kertsissä joka onkin tunnelmaltaan suorastaan lempeä. Hieno biisi!

Billie Holidayn Strange Fruit on hurja kipale.
 
"Southern trees bear strange fruit,
Blood on the leaves and blood at the root,
Black bodies swinging in the southern breeze,
Strange fruit hanging from the poplar trees."

Opethin Demon of the fall on aika sairaan pelottava. Sol Niger Withinillä on aika ahdistavia tunnelmia ja SYL ahdistaa myös.

Black Sabbthilta kaks viisua: Black Sabbath andö Children of the Grave..
hmm..
 
Ihmetelkää, mutta mulla alko myös ahdistaan Black Sabbathin planet caravan..
Ehkä vaan pelotti, ku en ollu kuullu ennen vastaavaa Sabbathia. :D

Pelottavimmat ja ahdistavimmat ovat löytyneet ehkä hieman yllättäen taidemusiikin puolelta.
 
Esim. Gubaidulinan teoksessa Sieben Worte (Seven Words) loihditaan taitavasti hyvinkin ahdistunutta tunnelmaa (teoksen "tarina" pohjautuu Kristuksen kärsimyksiin). Myös Ligetin (R.I.P., man!) atmosfääriset ja intensiiviset äänikollaasit tuottavat välillä melkoisen ahdistavia säväreitä.

Huh, kaveri laittoi aamulla krapulamusiikiksi soimaan Swansin Children of God-levyn, sopii kyllä täydellisesti tähän topiciin. myös Today is the Dayn tuotosten kuunteleminen lienee itsemurhakandidaateille kohtalokasta.

Se on erittäin ahdistava biisi se Robbie Williamsin uuden levyn eka sinkkubiisi(?) se kun siinä videossa se pieni poika laulaa sitä kertsiä siellä autossa, ja siinä on niitä hämäriä rappusia jossa Robbie kävelee yms.
Se on todella "oksettava" kappale, ei siksi että se olisi huono tai mitään, se vaan on jotenkin ahdistava ja siitä tulee huono olo!

Kaikki huonot biisit ahdistavat, etenkin, jos niitä joutuu kuuntelemaan.

Kaikki huonot biisit ahdistavat, etenkin, jos niitä joutuu kuuntelemaan.
 
Tässä on totuuden siemen. Ollaan samixii.
Hermot menee joskus, ja silloin: *cartmanin äänellä* - "Screw you gyus, I'm going home"

Melvinsin Let It All Be on aika ahdistava, jostain kuudesta minuutista eteenpäin.

Kate Bush - Under Ice
 
Tuli juuri mieleen kun satuin kuuntelemaan Hounds of Lovea.
Aika outo biisi. Alla sanat.
 
It's wonderful
Everywhere, so white
The river has frozen over
Not a soul on the ice
Only me, skating fast
I'm speeding past trees leaving
Little lines in the ice
Cutting out little lines
In the ice, splitting, splitting sound
Silver heels spitting, spitting snow
There's something moving under
Under the ice
Moving under ice - through water
Trying to get out of the cold water
"It's me"
Something, someone - help them
"It's me"

Melkein kaikki biisit Pekka Pohjolan Everyman/Jokamies-levyllä. Ne synkät melodiat ja kylmät syntikkasoundit on varsin pelottava/ahdistava yhdistelmä.
 
Sammy Babitzinin Daada-daada on myös varsin ahdistava kappale. Ainakin minusta se on jotenkin epätoivoisen kuuloinen biisi, vähän niin kuin yritettäisiin väkisin hymyillä, vaikka todellisuudessa ollaan suuren murheen murtamia. Joistakin Irwinin 60/70-luvun biiseistä tulee vähän samanlainen fiilis.

Ruoska - Mies Yli Laidan