Myyrmannin Dressmanista löysin mustat sammarit. 20 euroa kustans. "Farkkujen pitää lököttää. Niittivyö löysälle siis. Vertikaalihymy esiin, työmiehen hymystä te vitun pennut ette tiedä vielä mitään."
-Jouni Hynynen, Kotiteollisuus |
Muistoja sammaresta....aika leveät lahkeet, mutta pahin villitys oli jo kai ohi. Tapahtui ehkä noin vuonna 1975...Oltiin pelaamassa naapurin pellolla jalkapalloa. Meitsi maalivahtina. Venyin parhaimpaani, ja tein jalkatorjunnan alanurkasta. Housut eivät venyneet, vaan sauman viereen pitkä ratkeama: polven läheltä reiden sisäpintaa haarojen kautta vähän matkaa persvakoon. Tosin nuo rakkaimmat housuni olivat jo melkoisen kuluneet, sellaiset tumman vihreät samettifarkut. Peli loppui siihen koska paikalla oli tyttöjäkin, ja minä olin vaan n 10 vuotias.kotio lähtöhän siitä tuli äkkiä. Myös jalkapallo oli minun, joten otin sen mukaani kun lähdin. (Retu-kengät eivät muuten ole kovin hyviä jalkapalloon, tulee varpaat kipeäksi!) Ehkä sama vuosi -75 tai seuraava: Samanlaiset sammarifarkut, mutta tummansiniset, hajosivat suunnilleen 100m päässä edellisestä haaveripaikasta. Tällä kertaa piikkilanka-aitaa ylitettäessä lahje repesi pohkeen kohdalta melkein halki. Oltiin kaverin kanssa kalaan menossa, kumisaappaat jalassa,joten ruumiilliset vammat lieviä. Syksyllä -77 menin kouluun yläasteelle, ja tietystu uusia vaatteita oli pitänyt saada.Ykköshousut olivat punaruskeat sammettifarkut, aika pillit lahkeet. Epäilen että merkki oli Mic Mac, tahi sitten joku Beavers( Hurriganes mainosti, eli oli kova merkki siihen aikaan). Allekirjoitus_____________
nimen selvennys |