Kitarat: kitarakamat ›

Eli jompaa kumpaa noista vahvistimista olen nyt ostamassa ja olisi kiva kuulla omistajilta arvosteluja, kokemuksia ja mielipiteitä ko styrkkareista.
 
Ja vielä sellaista, että jos joku tietää missä näitä kahta voitaisiin Suomessa myydä, niin ilmoittakaa toki! Pitäisi testaamaan päästä.
 
//EDIT:
 
Myös Fenderin Twin Reverbien eroista ('65, '72 ..) olisi kiva kuulla.

Twinissä on tiukka, ärhäkkä, treblevoittoinen ja iskevä soundi. Voxissa on pehmeämpi, keskiäänivoittoisempi, tasapaksumpi soundi. Ota se, joka sopii soundimaailmaasi paremmin. Kitarapajassa Helsingissä voisi olla molempia.

Hm. Saattaisin oikeastaan tarvita kumpaakin ominaisuutta, mutta ehkä enemmän noita, mitä Twin pitää sisässään. Indie/New-wave/Post-punkia, vaikuttavia bändejä mm. Joy Division, Interpol, Editors, The Orders, Franz Ferdinand, Morrisey, Placebo, The Cure, The Smiths.

Hm. Saattaisin oikeastaan tarvita kumpaakin ominaisuutta
 
Sehän on kyllä ihan klassinen yhdistelmä käyttää kumpaakin yhtaikaa tai vuorotellen. Ovat muuten molemmat aika äänekkäitä, kannattanee katsastaa molemmista merkeistä myös pienempitehoisia malleja, Voxilta AC15 ja Fenderiltä Pro Reverbejä, Deluxeja ja mitä niitä nyt onkaan.

Osta kummatkin! kalliikksi se saattaa tulla... Fenderillä kliinit saundit ja sit ku pitää saada säröä vaihtaa Voxille. Mutta kun katosn lempibändejäsi, niin tulee ajatus, että sinun täytyy ostaa Orange.

Ovat muuten molemmat aika äänekkäitä, kannattanee katsastaa molemmista merkeistä myös pienempitehoisia malleja.
 
Tämä on niin totta. AC30 on valtaisa mölyn lähde (joskin hyvä). Mulla oli muuten aikanaan VOX AC120 -combo... hehe - ääntä piisas juu.

Hm. Saattaisin oikeastaan tarvita kumpaakin ominaisuutta, mutta ehkä enemmän noita, mitä Twin pitää sisässään. Indie/New-wave/Post-punkia, vaikuttavia bändejä mm. Joy Division, Interpol, Editors, The Orders, Franz Ferdinand, Morrisey, Placebo, The Cure, The Smiths.
 
Noo, noita voi kyllä soittaa kummallakin, paitsi joku Franz on niin Fender kuin olla voi ;) Kantsii ehdottomasti itse testata kumpaakin, ero on kuitenkin kohtuullisen pieni.

Osta kummatkin! kalliikksi se saattaa tulla... Fenderillä kliinit saundit ja sit ku pitää saada säröä vaihtaa Voxille. Mutta kun katosn lempibändejäsi, niin tulee ajatus, että sinun täytyy ostaa Orange.
 
Riittäisivätpäkin rahani tuommoiseen, olisi upeaa. Mutta minkäs teet opiskelija budjetilla, tätäkin on nyt kerätty. Hei kertokaa minulle noista Orangeista, olen kuullut niiden olevan tosi erinomaisia jnejne hehkutusta. Mutta vähän tarkemmin, ja millainen Orange saattaisi vastata tarpeita*?
 
(* Mihin käyttöön? : Treenikämpälle ja keikoille, mahdollisesti aluksi myös hyvä saada pienemmilläkin volilla hyvän kuuloista kotona.
Kitarat? : Fender Telecaster Deluxe ja Tokai ALS-48
Millaiseen soittoon? : Indie rockia ja new-wave tyylistä.
Hinta haarukka? : Ei varsinaisesti ole. Tilanteen mukaan. Kattohintana pidän kuitenkin maxmax 1500e)

Tämä on niin totta. AC30 on valtaisa mölyn lähde (joskin hyvä). Mulla oli muuten aikanaan VOX AC120 -combo... hehe - ääntä piisas juu.
 
Fenderistä ainakin olen kuullut, että hyvät saundit myös pienemmillä volilla. AC-15, ei taida olla fulltube :// Jos nyt ymmärsin noista englanninkielisistä seloista oikein, niin etuasteputken vain löytyy.
 
Nuo pienemmät vahvistimet. Löytyyköhän tarpeeksi ytyä keikalle. Tietysti ainahan sitä voi mikittää..

Kitarapajalla on tälläinen vuoden 1979 Fender Pro Reverb, 1150e. Vois olla varmaan kokeilemisen arvoinen, jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla.
 
http://www.kitarapaja.com/pics/ampfpr791.jpg

AC-15, ei taida olla fulltube :// Jos nyt ymmärsin noista englanninkielisistä seloista oikein, niin etuasteputken vain löytyy.
 
On se.
 
2 x EL84 ja 2 x 12AX7/ECC83

Myös Fenderin Twin Reverbien eroista ('65, '72 ..) olisi kiva kuulla.
 
'65: Nykyään tällä useimmiten tarkoitetaan reissue-mallia, joka on piirilevypeli mutta tietääkseni hyvin valmistettu sellainen. 85 W. Aito vuoden '65 blackface on arvopeli, mutta varmastikin hyvä ;-)
 
'72: silverface-kautta, valmistettu eyelet-kytkentälevylle: jotkut kutsuvat tuotakin point-to-pointiksi, jotkut eivät - joka tapauksessa erittäin hyvälaatuinen vahvistin joka on helppo korjata tarvittaessa. 100 W. Tässä vuosimallissa käsittääkseni on mastervolume.
 
Kummastakin tarkemmat tekniset speksit löytyvät täältä: http://www.ampwares.com/ffg/
 
Reissuet ja silverface-ajan twinkut ovat pyörineet samassa hintaluokassa - kait vissiin vieläkin? Mun valintani noista olisi vanha silverface, mutta kukin tyylillään: toisaalta yksi hienoimmista ikinä kuulemistani kitarasoundeista tuli reissue-twinistä kun Hank Marvin soitti viimevuotisen The Shadowsin Tsadin-keikan sellaisella.
 
Twinit kuulostavat hyvältä hiljempaakin soitettuna, eli mielestäni tuolta kantilta ajateltuna ei kannata valita pienempää vahvistinta, jos muita syitä ei ole. Eikä noista yleensä muutenkaan haeta hulvattomia pääteastesäröjä, vaan puhdasta - josta saa kylläkin oikein mukavia särösoundejakin, hyvien pedaalien kanssa.

Twinit kuulostavat hyvältä hiljempaakin soitettuna, eli mielestäni tuolta kantilta ajateltuna ei kannata valita pienempää vahvistinta, jos muita syitä ei ole. Eikä noista yleensä muutenkaan haeta hulvattomia pääteastesäröjä, vaan puhdasta - josta saa kylläkin oikein mukavia särösoundejakin, hyvien pedaalien kanssa.
 
Kuulostaa se toki hyvältä hiljempaakin ja twinin ominaispiirre onkin se, että soundi ei juurikaan säröydy kovempaakaan soitettaessa - ennenkuin soitetaan jo helvetillisen kovaa. Kantrikitaristi voi siis soittaa avaamatta PA-kanavaa isossakin paikassa.
 
Toisaalta taas Fendereistä haetaan useinkin sitä murahdusta (puolenvälin kieppeiltä à la Richards) tai ihan niitä ääriasentoja (Neil Young). Kun alla on twini, miksaaja huomauttaa erikseen asiasta, painokkaastikin. Näistä pienemmistäkin huomautetaan...

Kitarapajalla on tälläinen vuoden 1979 Fender Pro Reverb, 1150e. Vois olla varmaan kokeilemisen arvoinen, jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla.
 
http://www.kitarapaja.com/pics/ampfpr791.jpg
 
Se on kyllä hyvä vahvistin. Ja tehoa on siinäkin aika lailla, kun on noita 70-luvun loppupuolen mastervolallisia malleja.
 
Ja siellähän on pari 60-luvun AC-10:ä reiluun pariin tonniin jos haluaa budjettinsa tyystin romuttaa.

Toisaalta taas Fendereistä haetaan useinkin sitä murahdusta (puolenvälin kieppeiltä à la Richards) tai ihan niitä ääriasentoja (Neil Young). Kun alla on twini, miksaaja huomauttaa erikseen asiasta, painokkaastikin. Näistä pienemmistäkin huomautetaan...
 
Kannattaa muistaa, että näitä soundeja saadaan aivan eri Fenderin koneista!
 
Twinistä tulee niin puhdasta soundia kuin olla voi.
Richardsin 70-lukuiset murinat on useimmiten
pikku-Champista ja Neil Young taas käyttää 50-luvun Deluxea.
 
Kytkennöiltään, kaiuttimiltaan ja soundeiltaan eri laitteista on kysymys.

Kannattaa muistaa, että näitä soundeja saadaan aivan eri Fenderin koneista!
 
Twinistä tulee niin puhdasta soundia kuin olla voi.
Richardsin 70-lukuiset murinat on useimmiten
pikku-Champista ja Neil Young taas käyttää 50-luvun Deluxea.
 
Tuokin on totta, mutta näistä pienemmistä fenkuista irtoaa pienemmillä volumeilla se tyypillinen twinillekin ominainen fenkku-kliini. Twinistä ei sitten kohtuullisilla äänepaineilla saa irti oikein muuta, minkä vuoksi ehdotin katsastamaan muitakin, pienempitehoisia Fender-vaihtoehtoja.
 
Pro Reverbistäni* esimerkiksi irtoaa kaikki mainitut maailmat volumen asennosta riippuen (on syytetty sekä huoltoasemarautalangasta, keeffismeistä että niilon apinoinnista.)
 
Varsinkin Fendermäinen puoliroso irtoaa lähes mistä tahansa 60-70-luvun Fenderistä ja otaksuttavasti myös re-issueista.
 
*74, black face -modattu

... tai polkaisee päälle twinin eteen kytketyn overdrivepedaalin. Twin Reverb nimittäin toimii erittäin hyvin mitä erilaisempien säröpedaalien kanssa. Jos laittaa peräkkäin kaksi overdriveä, saa twinillä kauniiden kliinien lisäksi säröäkin moneen lähtöön.
 
Ja varsinkin Ts-9:llä eli Ibanez Tube screamerilla. Mulla ainakin ;)

näistä pienemmistä fenkuista irtoaa pienemmillä volumeilla se tyypillinen twinillekin ominainen fenkku-kliini. Twinistä ei sitten kohtuullisilla äänepaineilla saa irti oikein muuta
 
Toi toka virke on varsin yleinen harhaluulo. Viittaan edellisessä tekstissäni mainittuun toimivuuteen säröpedaalien kanssa. Twinissä on se etu esim. pro reverbiin verrattuna, että puhtaat soundit pysyy paremmin kasassa kaikilla volumetasoilla. Esim. rautakitaralankamusiikki kuulostaa hyvältä ihan backline-pohjalta, vaikka sali olisi vähän isompikin.
Ja tosiaan overdrive- ja muut pedaalit toimii twinin edessä hyvin. Pro reverb on kyllä ihan toimiva peli, sitäkin tulee välillä käytettyä keikoilla.

Tää on varsin yleinen harhaluulo. Viittaan edelliseen tekstiini vähän ylempänä.
 
Ei se mikään harhaluulo ole. Vääntämällä volumepotikasta twini ei säröydy kuin vasta aivan liian myöhään. Eikä se ole missään ristiriidassa säröpedaali-ideasi kanssa.
 
Tai siis kumpi oli yleinen harhaluulo? Ei kai nyt se, että pienempi tehoisista fendereistä saa fendermäisen kliinin?