Laulaminen ›

Heips.
 
Kokemuksia näkemyksiä ideoita? Ongelma tämä: Bändini laulaja vetäsee korkealta ja kovaa (no ainakin minulle korkealta). Hän pääsee suht luonnollisesti korkealle, minun äänialani taas on baritoni. Musiikillisena tyylilajina on perus retrorock hengessä Bruce springsteen, The Eagles yms yms.. Elikkä, mitä hittoa sitä laulaisi taustalle? Laulumelodian tuplaaminen oktaavia alempaa kuullostaa himppusenverran typerältä (kertsissä siis), toisaalta oikein yrittämällä pääsen yhtä korkealle mutta se ei tule helposti, joten tuntuu vaikealta ajatella että laulaisi jotain tuplausääntä sieltä korkealtakaan. Mitään ideoita miten tämmöisessä tilantessa kannattaisi tehdä? Toki ymmärrän että ratkaisut tehdää biisikohtaisesti, mutta tällähetkellä olen senvertaa hukassa että en osaa oikein edes ajatella että mitä sitä laulaisi.

Harvemmin taustoja laulaessa (livenä) tuplataan melodiaa, ainakaan kovin paljoa. Vedä vaikka terssiä tai sekstiä alempaa kuin päämelodia (tietysti suhteuttaen äänet sointuihin, biisistä riippuen). Toinen ihan hyvä vaihtoehto on laulaa stemmat falsetissa, jos se osasto on hallinnassa. Niin ne tekee muutkin äijät, myös sellaisissa bändeissä joissa on nainen solistina. Ei se äänen soundi oo ihan niin just taustalaulussa, kun se kuitenkin sekoittuu aika hyvin siihen muuhun musiikkiin (tai näin se ainakin pitäis säätää mikseristä, ettei pauku yhtä lujaa kuin lead laulu tms.).

...
 
^5
 
Sinäkin brutukseni :)

Mä tarjoan mielelläni falsettia näissä tilanteissa, mutta se vaatii että solisti laulaa tarpeeksi timmisti.
 
Toisaalta, jos kuuntelee jotain Eppu Normaalin stemmalaulua, niin välillä se on aika huvittavaa ulinaa, mutta toimivaa sellaista.

Laula normaalisti alastemaa kvintissä sointuja ja melodiaa mukaillen. Aika luontevasti se löytyy. Ei sen kummempaa kuin terssissä ylästemmankaan laulaminen. Kolmisointuun stemmalaulu pääosin perustuu (perus/terssi/kvintti)
 
Jos vieläkin tuntuu korkealta niin laula terssi-ylästemma oktaavia alempaa.
 
Joskin on sanottava, että rokkitouhuissa ylästemma on kyllä purevamman kuuloinen.

Mä tarjoan mielelläni falsettia näissä tilanteissa, mutta se vaatii että solisti laulaa tarpeeksi timmisti.
 
Toisaalta, jos kuuntelee jotain Eppu Normaalin stemmalaulua, niin välillä se on aika huvittavaa ulinaa, mutta toimivaa sellaista.
 
Noi Eppujen äänet on aika innovaatiivista stemmaa. Usein menee erilailla mitä itse vetäisin, mutta ne toimii ihan hyvin. Stemmoissa voi tosiaan käyttää mielikuvitusta, aina ei ole pakko vetää terssiä, siihen voi keksiä mitä vaan, kunhan pysyy soinnuissa. Jos ei pääse ylös, niin menee alas.

Stemmat niinkuin tässä jo aiemmin on mainittu, niin toimivat varmasti, mutta jos ei ole liiemmin laulanut, voi olla vähän vaikea toteuttaa (vaatii totuttelua). Edellisistä eroten sanoisin, että oktaavia alempaa melodiaa mukaileva stemmalaulu ei ole kirosana. Esim. HIMillä toimii levyllä mahtavasti (Valo tosin hoitaa kummatkin). Kokeilemalla se selviää. Nauhoitus hyvä keino saada tietoa, miltä stemma oikeasti kuulostaa.

Toisaalta, jos kuuntelee jotain Eppu Normaalin stemmalaulua, niin välillä se on aika huvittavaa ulinaa, mutta toimivaa sellaista.
 
Jos laulaa aikoo niin ei kannata kuunnella tuollaista.. juu justiin "ulinaa". 8))

Itse sävellän biiseihin stemmat yleensä lähtien kvartin lead-laulun alapuolelta. Sekstiä kokeilen joskus mutta se kuulostaa yleensä liian "kipparikvartetilta". Mulla toi proseduuri menee yleensä näin (meidän lead laulaja siis laulaa nää ainakin levylle minä vain suunnittelen noi stemmat).
 
1. Opettelen melodian (laulu on yleensä otettu fraasin mittaisissa pätkissä nauhalla eli yksi pätkä on 2-4 tahtia)
2. Kelaan kolmisointua leadista alaspäin ja maistelen miten eri sävelistä se stemma lähtisi. Yleensä noudatan ihan 1/1 lead laulun kuvaa eli kun melodia menee ylös niin stemmakin menee ylös seuraavaan soinnun säveleen ja toisinpäin.
3. Jos tämä ei toimi niin sitten yritetään yleensä yhden äänen stemmaa eli lauletaan biisin (kertsin) sanoja yhdestä soinnun sävelestä. Ehkä yhden sävelaskeleen heittoja voi tulla jos soinnut niin vaativat. Tämä yleensä luonnistuu aika helposti.
4. Sitten kokeillaan jotain muuta tai ollaan ilman. Toistoihin ollaan aika usein päädytty.
 
Näillä on siis tehty nauhoituksia. Livenä me ei yleensä stemmoja käytetä kun ne tuppaa haittaamaan enemmän kuin hyödyttämään kokonaisuutta kun useampien laulujen balanssit on aina mitä sattuu (eli stemmat on liian kovalla). Meillä ainakin toi stemmojen suunnittelu yleensä jää studioon kun niitä ei treeneissä vedetä ja yleensä ne on viiminen asia mitä äänitetään niin noiden suunnitteluun ei kauheesti kerkeä panostamaan vaan ne käytännössä yleensä tehdään "lennosta" ja toivotaan että nauhalle tarttuu jotain käyttökelpoista tai korjattavissa olevaa...
 
Näin meillä...mites muualla?

Näin meillä...mites muualla?
 
Riippuu ihan tilanteesta. Kun oli laulututkinto, tein hyvinkin tarkkaa työtä ja raapustelin stemmoja kolmelle taustalaulajalle ottaen huomioon biisien harmoniat, eri instrumenttien kuviot, musiikkityylin, jokaisen stemmalaulajan ominaisen soundin... ihan teoreettisesti siis sävelsin.
 
Omiin biiseihin tulee tehtyä stemmat korvakuulolta biisin tunnelman mukaan. Äänitän ensin kappaleen (esim. piano ja lead-laulu) ja sitten alan vaan lauleskelemaan mukana stemmaääniä. Yleensä korvakuulolta tulee parhaat jutut... Jotain peruskikkoja on tietysti jo oppinut hyödyntämään: jos tarvii synkempää tunnelmaa tai terävämpää sointiväriä, niin alapuolelta (joskus yläpuolelta) menevät kvintit/kvartit toimii, joskus on kiva tehdä lead-laululle vastauksia, joihinkin paikkoihin sopii oktaavituplaukset, joskus taas käy sellainen kolmiääninen perussatsi. Yhteen biisiin kokeilin jopa kaanonia, ja sekin toimi aika makeesti.
 
Uusimman hevibändiviritelmän kans oon todennut, että parhaalta kuulostaa kun kiskaisen korkeelta ja kovaa laulavalle lead-hevitenorillemme stemmat päämelodian yläpuolelta, noin terssin tai kvartin päästä. Tulee sopivan kireen ja raikkaan kuuloista, kun on oman äänen ylärajoilla. Joskus linjat tulee luontevasti myös vähän keyboard-linjoja noudatellen (näin on helpompi keikoilla laulaa samalla kun soitan...). Treeneissä laulan vaan biisin mukana, soitetaan vaikka kertsiä monta kertaa peräkkäin, ja aina sinne on jotain sopivaa laulettavaa löytynyt ihan hatusta tempaisten. Sitten kun sitä toistaa muutaman kerran, niin kyllä se jää mieleen. Muutenkin mulla on tuon bändin kans se meininki, että mitään en laita paperille, vaan mennään täysin korvakuulolta ja muistin varassa. On muuten erittäin tehokasta, kun on tottunut siihen ainaiseen nuottien kanssa nyhräämiseen...
 
Ennen studioon menoa tiedän kyllä itse ihan tarkkaan mitä teen, olipa kyseessä mikä projekti vaan. Oon oppinu sen, että sillä ihan oikeesti säästää aikaa ja hermoja. Ja eihän se kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että jos tulee hyviä ideoita nauhan jo pyöriessä, niin aina voi muuttaa suunnitelmaa.

Jos puhutaan ihan siitä, että miten stemmat suunnitellaan, niin tästä oli taannoin keskustelu:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=37&t=114776

pieni sekunti toimii stemmalaulannassa kuin homejuusto piparin päällä :)