Musiikin teoria ja säveltäminen ›

En löytänyt vanhoista teoriavihkoista vastausta soinnutuksen ihmeelliseen maailmaan. Niissä hoetaan vaan sitä samaa peruskaavaa. Siis ykkös-nelos-vitos asteet.
No sekin voisi olla hyödyllinen, mutta..
 
Saako soittaja soittaa minkä vain soinnun, joka omasta mielestä sopii melodiaan vai voidaanko hänet tästä hyvästä kivittää?
Vaatiiko soinnuttaminen todella kaiken sen teoriatiedon omaksumista? Siis kvinttiympyrät, skaalat ym.?
Onko oikotietä onnistuneeseen sointuun?
 
En ole opiskellut niin paljon teoriaa jotta voisin puhua näistä asioista niiden oikeilla hienoilla nimillä, ja nimistö tosiaan saattaakin aiheuttaa vaan aiheetonta hämmennnystä.
Voisiko joku yksinkertaisesti selittää, millä löydän asiaan kuuluvan soinnun?

Voisiko joku yksinkertaisesti selittää, millä löydän asiaan kuuluvan soinnun?
 
Korvalla. Teorian omaksumisesta on apua, eikä siitä ole ainakaan haittaa, vaikka joku kohta asiaankuuluvasti heittääkin sen "teoria tappaa luovuuden" -kortin.

Itse olen katsellut Sten Ingelfin kirjoja "Praktisk harmonilära och ackordspel (visharmonik)" ja "Jazz- och popharmonik". Noissa käsitellään juuri melodian soinnutusta ja sointukulkuja, alkaen ihan juuri noista kolmesta asteesta siihen miten sointuja korvataan toisilla ja miten ne toimivat peräkkäin laitettuina.

1. Oppia on paljonkin saatavissa toimivista sointukierroista. Niitä voi käyttää, jollei muuta keksi.
2. Sointukierrot voi vetää myös hatusta, jos kuulostaa hyvältä, se on hyvä!

2. Sointukierrot voi vetää myös hatusta, jos kuulostaa hyvältä, se on hyvä!
 
Eli tutut biisit voi ikään kuin säveltää uusiksi oman maun mukkaan?

Eli tutut biisit voi ikään kuin säveltää uusiksi oman maun mukkaan?
 
Voi! Sä voit kopioida originaalia tai sä voit tehdä piisistä itsesi näköisen.
 
Mun jazzope nimenomaan opettaa mua soinnuttamaan peruspiisejä uusiksi.

Nääh mitää tollasta jaksa... Blueskaava, akuankkakierto tai sitten perushevijyräyskierto niin muuta ei tarvi... (uskoispa ton itekki) anteeksi aamuväsymys...

Mä oon itse poiminut ihan hyviä vinkkejä joistain vihkosista, joissa käydään läpi tyypillisiä jazzsointukiertoja. Lainasin kirjastosta (en nyt muista mitä ne oli nimiltä).
Tullut muutamia mukavia ahaa-elämyksiä, että hei tuossa yhdellä levyllähän menee juuri noin. Noita sointukiertoja on kiva treenailla eri hajoituksin. Sanoisin, että tekee ihan hyvää sävelkorvallekkin.

Itse olen katsellut Sten Ingelfin kirjoja "Praktisk harmonilära och ackordspel (visharmonik)" ja "Jazz- och popharmonik". Noissa käsitellään juuri melodian soinnutusta ja sointukulkuja, alkaen ihan juuri noista kolmesta asteesta siihen miten sointuja korvataan toisilla ja miten ne toimivat peräkkäin laitettuina.
 
Jälkimmäistä kirjaa täälläkin pläräillään. Luovat myös hyvää tarttumapintaa nuo esimerkkeinä käytetyt tutut klassikko biisit.

Melkeinpä ainoa asia jossa olen huomannut teorian auttavan on soinnutus ja sävelkuljetus.

Melkeinpä ainoa asia jossa olen huomannut teorian auttavan on soinnutus ja sävelkuljetus.
 
No tota vartenhan se on:)

Melkeinpä ainoa asia jossa olen huomannut teorian auttavan on soinnutus ja sävelkuljetus.
 
Kun biisin purkaa perusosiinsa, eli kitara/piano + laulu/muu melodia, mitä muuta jää edes jäljelle? ;)

Kun biisin purkaa perusosiinsa, eli kitara/piano + laulu/muu melodia, mitä muuta jää edes jäljelle? ;)
 
Ainakin groove, soittajien välinen kemia, jokaisen soittajan henk.koht tatsi instrumenttiinsa ja se biisistä toivottavasti löytyvä "the little extra". Nuo ovatkin sitten kaikki vähän abstrakteja käsitteitä. Joku on joskus sanonut, että lapuista löytyy se kaikki epä-olennainen. Kaikki olennainen, itse musiikki löytyy sieltä rivien välistä, mm. juuri noiden em. asioiden muodossa.

Ainakin groove, soittajien välinen kemia, jokaisen soittajan henk.koht tatsi instrumenttiinsa
 
Noi on kaikki soittotaitoon liittyviä käsitteitä, joilla ei itse biisin kanssa ole mitään tekemistä. Tosin, groovaava 2 tahdin kierto voi olla myös lähestulkoon koko biisi RnB-, Motown- jne. estetiikan kannalta.
 
ja se biisistä toivottavasti löytyvä "the little extra". Nuo ovatkin sitten kaikki vähän abstrakteja käsitteitä.
 
No lievästi sanoen. HOHO. Jos sitä "little extraa" ei löydy _biisistä_ ihan akkaripohjalta esitettynä, niin ei sitä tule arraamallakaan. Paskasta konvehtia jne. Erilaisia hookkeja taas voi tehdä sovittamalla, "signature soundeilla" jne.
 
Joku on joskus sanonut, että lapuista löytyy se kaikki epä-olennainen. Kaikki olennainen, itse musiikki löytyy sieltä rivien välistä, mm. juuri noiden em. asioiden muodossa.
 
Toi liittyy edelleen esitystilanteeseen tai levytykseen. Huonosta ydinbiisistä ei voi sovittaa hyvän kuuloista, korkeintaan keskinkertaisen.
EDIT: Täytyypä tohon viimeiseen 2 quotattuun lauseeseen todeta että "olipa hienosti sanottu". Hoho.

Juuri tämän vuoksi on Teosto ja Gramex. Teoksen tekeminen ja esittäminen ovat kaksi eri asiaaa.
 
Mitä tuossa aiemmin on ilmeisesti koetettu ilmaista on se, että nuottikuva kappaleesta ei kerro riittävästi sen esittämisestä tai että nuottikuvalla on mahdotonta täsmällisesti tallentaa esittäjän panosta.

Juuri tämän vuoksi on Teosto ja Gramex. Teoksen tekeminen ja esittäminen ovat kaksi eri asiaaa.
 
Mitä tuossa aiemmin on ilmeisesti koetettu ilmaista on se, että nuottikuva kappaleesta ei kerro riittävästi sen esittämisestä tai että nuottikuvalla on mahdotonta täsmällisesti tallentaa esittäjän panosta.
 
Eihän esim svengiä (kolmimuunteisuutta) ole yleensä edes tapana yrittää nuotintaa, pitää vain tietää, että tässä piisissä sitä sovelletaan.

Noi on kaikki soittotaitoon liittyviä käsitteitä, joilla ei itse biisin kanssa ole mitään tekemistä. Tosin, groovaava 2 tahdin kierto voi olla myös lähestulkoon koko biisi RnB-, Motown- jne. estetiikan kannalta.
 

 
No lievästi sanoen. HOHO. Jos sitä "little extraa" ei löydy _biisistä_ ihan akkaripohjalta esitettynä, niin ei sitä tule arraamallakaan. Paskasta konvehtia jne. Erilaisia hookkeja taas voi tehdä sovittamalla, "signature soundeilla" jne.
 

 
Toi liittyy edelleen esitystilanteeseen tai levytykseen. Huonosta ydinbiisistä ei voi sovittaa hyvän kuuloista, korkeintaan keskinkertaisen.
EDIT: Täytyypä tohon viimeiseen 2 quotattuun lauseeseen todeta että "olipa hienosti sanottu". Hoho.
 
Siis täh? Mitenkäs ihmeessä nuo luettelemani asiat irrotetaan siitä biisistä, ei ainakaan kuittaamalla niitä "ne soittotaitoon liittyvät jutut..." lokeroon. Kun puretaan biisi osiin, niin ainut mitä meillä on, on mustia läiskiä paperilla ja väkisinkin rajoitteinen yritys analysoida biisiä. Analysoinnissa ei ole mitään vikaa, mutta on hyvä muistaa, että se on aina vain enemmän tai vähemmän pinnan raapimista.

Siis täh? Mitenkäs ihmeessä nuo luettelemani asiat irrotetaan siitä biisistä, ei ainakaan kuittaamalla niitä "ne soittotaitoon liittyvät jutut..." lokeroon. Kun puretaan biisi osiin, niin ainut mitä meillä on, on mustia läiskiä paperilla ja väkisinkin rajoitteinen yritys analysoida biisiä. Analysoinnissa ei ole mitään vikaa, mutta on hyvä muistaa, että se on aina vain enemmän tai vähemmän pinnan raapimista.
 
Se alkuperäinen esitys on sekin tulkinta sävellyksestä, enemmän tai vähemmän.
 
E: vai kuinka moni säveltäjä voi sanoa levyään kuunnellessaan että "tästä tuli JUURI sellainen kuin ajattelin, täsmälleen!". P***n nussimista, tiiän:)

Se alkuperäinen esitys on sekin tulkinta sävellyksestä, enemmän tai vähemmän.
 
E: vai kuinka moni säveltäjä voi sanoa levyään kuunnellessaan että "tästä tuli JUURI sellainen kuin ajattelin, täsmälleen!". P***n nussimista, tiiän:)
 
Nimenomaan! Sitä tulkintaa kun ei paperille saa sitten millään. Ja yhtä lailla ne paperit ovat vain yksi vajavainen tulkinta biisistä. Siitähän lähdetään, että biisi tuli ensin, paperit jälkikäteen. Jos menee toisin päin, niin on aika hommata itselleen harrastus:)
 
Sehän se on juuri yksi musiikin hienouksista, se kontrollin vähyys loppupeleissä. Säveltäjällä on oma visionsa ja samalla hänen on myönnyttävä sille faktalle, että jos en soita biisiä yksin niin "menetän kontrollin". Heti kun biisiä on esittämässä enemmän kuin yksi ihminen, niin arvaamattomat ovat grooven tiet...