Roots ›

Taitaa käydä lompakon päälle tämän keskustelun seuraaminen...

Oukkei, sainpahan sentään R.L. Burnsiden ”First recordings” levyn käsiini, T-Model Ford jäi siihen hirvittävään ”jälkitilaus” -tilanteeseen...
 
Burnside on näillä raidoilla ilmeisesti n. 40-vuotias, ja eniten se kuuluu nykyiseen verrattuna lauluäänessä: R.L. kuulostaa tässä kirkkaammalta ja enemmän ns. perinteiseltä bluesilta. Bluesiltahan hän kuulostaa nykyisinkin, muuta raaemmalta ja ehkä vakuuttavammaltakin. Sen minkä nuori mies voittaa puhtaudessa sen vanha voittaa kokemuksessa.
 
Biisit ovat hyviä ja niitä olisi saanut olla enemmänkin (kuten esim. Blues Newsissa annettiin ymmärtää). Mukana on esim. vallan mainiot versiot ”Rollin’ and tumblinista” ja ”Goin’ down southista”, taas kerran. Burnsiden kitaransoitto on todella hienoa. Amatöörin korviin kuulostaa siltä, että on aivan sama soittaako R.L. akustista tai sähkökitaraa, samanlainen soittotyyli hänellä on molemmissa. Muistelen jossain sanotunkin (olisiko ollut www.allmusic.com ), että nämä ovat akustisia vain siksi, että äänittäjä halusi R.L:n soittavan akustisesti, koska se oli ”muotia” siihen aikaan. Kuulostaa ihan uskottavalta, mielestäni.
 
Tyylistä –ja itse asiassa koko levystä- tulee mieleen Lightnin’ Hopkinsin joskus 60-luvulla Tradition Recordsille levyttämät albumit (cd:llä tuplana nimellä ”Tradition masters”). Tosin siinä missä Hopkins soittaa ko. levytyksillä paljon sellaista rokahtavaa boogieta, on Burnside enemmän sinne Deltalle päin kallellaan. Mutta molemmat kuulostavat siltä kuin soittaisivat akustista sähkökitaran tyylillä. Hmm, kai te ammattilaiset nyt ymmärrätte mitä minä yritän sanoa? No ei se mitään, en minäkään…
 
Pitänee mennä kuuntelemaan levy toiseenkin kertaan. Ja varmaan vielä kolmanteenkin.

Mitä pidätte näistä Burnsiden levyistä, joissa mukaan on sotkettu "modernimpia" soundeja? Wish I was in Heaven SittinŽ down- albumilla oli käytetty ainakin samplausta ja scratchingiä.. Muutenkin vähän tuotetumman kuulloinen levy.

Mitä pidätte näistä Burnsiden levyistä, joissa mukaan on sotkettu "modernimpia" soundeja? Wish I was in Heaven SittinŽ down- albumilla oli käytetty ainakin samplausta ja scratchingiä.. Muutenkin vähän tuotetumman kuulloinen levy.
 
Eikös RL Burnsiden "Come On In" - albumi ole myös tuollaista kamaa kokonaisuudessaan?
 
Idea hip hop -rytmeistä bluesissa on mielestäni hyvinkin kiinnostava mutta hiukan väkinäiseltä kuulemani Possum - miksaukset ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuulostaneet. Tuntuu, että lähtökohta on ollut yritys yhdistää kaksi valmista, erillistä asiaa, eikä niinkään luoda jotain uutta näiden pohjalta.
 
Täytyy kuitenkin sanoa, että melkoisen vähän näitä Possumin "moderneja saundeja" tai miksauksia olen kuullut, joten mielipiteeni ei välttämättä ole ollenkaan pätevä tai edes pysyvä.
 
Paul Jonesin "Pucker Up Buttercup" - levyllä olevasta "I'm Going Home":sta olen kyllä tykännyt, joskaan siinä ei liiemmin hip hop - vaikutteita ole, ompahan vaan "jännästi" miksattu siihen mukava "viidakkotunnelma".

Eikös RL Burnsiden "Come On In" - albumi ole myös tuollaista kamaa kokonaisuudessaan?
 
Käsittääkseni kyllä- en ole vaan tuohon levyyn ehtinyt perusteellisemmin tutustua. Omasta mielestäni ainakin tuo "Wish I Was in Heaven SittinŽ Down"-albumi on varsin kuunneltavaa kamaa. Ehkä nuo modernit jutut eivät joka paikkaan aivan saumattomasti istu, mutta levy on kyllä kokonaisuutena ihan mielenkiintoinen.
 
Aika varovainen lähestymistapahan tuossa on eli kyse on vaan Burnsidesta hieman totutusta poikkeavilla soundeilla ja tuotannolla. Eivät siis ole mitään räppäreitä mukaan ottaneet.. Hyvähän se on, että uusiakin juttuja kokeillaan. Täytyy vaan valmistautua siihen, että hutilaukauksiakin tulee.

Mä kyllä pidän Heaven sittin down levystä, kuten Come on inistäkin. Mutta eniten lautasella soi B on B live levy.
 
Pari äijän akustista levyä olen downloadannut emusic.comista mutten ole ehtinyt kuuntelemaan...

joo, kyllä meikän korviin sattuneista fat possum tuotoksista Burnside on Burnside ja toi Paul "Wine" Jonesin Mule on olleet eniten makuuni..spriinkatkuista ja pakotonta bluespolkkaa ilman turhia kikkailuja; ensinmainitun vävypojan rumputyöskentely ansaitsee erityismaininnan...

R.L. Burnsiden v. -94 "Too Bad Jim" - albumin hankin joku aika sitten ja tiuhaan on sekin soittimessa viihtynyt. Levyä voisi kuvailla vaikka "Wizard":in parannetuksi ja yhtenäisemmäksi painokseksi. Saundit ovat huomattavasti perinteisempää kuin vaikka "Burnside On Burnside" - livellä, tässä mennään selvemmin Fred McDowellin hengessä.

Fat Possumista juttua Observerissa...
 
http://observer.guardian.co.uk/omm/story/0,13887,1083277,00.html

Päivitetäänpäs omaa Fat Possum tilannetta:
 
Hankin Furry Lewiksen perinteistä akustista bluesia sisältävän "Good morning judge" -levyn, ja se on oikein hyvä. Ei mitään räminää ja pauketta vaan ihan perinteistä "maalaisbluesia".
 
Elmo Williamsin ja Hezekiah Earlyn "Takes one to know one" löysi myös tiensä hyllyyni, ja se on taas enemmän sitä räminää. Todella vetävää ja hauskaa musiikkia, rokkia oikeastaan. Suosittelen tätä esim. kaikille niille, joiden mielestä musisoinnissa tekniikka on tunnetta tärkeämpi...
 
Ja vielä tuo Burnsiden "Too Bad Jim" lähti kaupasta mukaan. Sitä en ole kuunnellut kuin vasta pariin kertaan, ihan perinteiseltä R.L:ltä se kuulostaa; ei mitään varsinaisesti uutta ja mullistavaa muihin äijän levyihin verrattuna. Mutta se ei liene tarkoituskaan.

Päivitetäänpäs omaa Fat Possum tilannetta:
 
Hankin Furry Lewiksen perinteistä akustista bluesia sisältävän "Good morning judge" -levyn, ja se on oikein hyvä. Ei mitään räminää ja pauketta vaan ihan perinteistä "maalaisbluesia".
 
Aika karheata tulkintaa, ehkä rujoin versio "waiting for a train" biisistä minkä tiedän, loistava levy

Hankin Furry Lewiksen perinteistä akustista bluesia sisältävän "Good morning judge" -levyn, ja se on oikein hyvä. Ei mitään räminää ja pauketta vaan ihan perinteistä "maalaisbluesia".
 
Levylle taltioitu kamahan on peräisin 60-luvulta, käsittääkseni.
 
Kaksi ekaa T-Modelin sain kuunteluun (thanks again, Mage) ja vallan mainioilta kuulostaa, joskin jätän tarkemmat arviot tuonnemmaksi. Sen verran kuitenkin, että kappale "If I Had Wings (part 1)" nostaa väkisinkin hymyn suupieleen... Paul Jonesin "Lead Me On" on kovasti samanlainen ajatukseltaan.
 
Kenkkunen: Elmo Williamsin ja Hezekiah Earlyn "Takes one to know one" --- Suosittelen tätä esim. kaikille niille, joiden mielestä musisoinnissa tekniikka on tunnetta tärkeämpi...
 
Heh, juuri noin. :-)

Blue Moon:
Levylle taltioitu kamahan on peräisin 60-luvulta, käsittääkseni.
 
Jep, kannessa lukee komeasti, että v. -62, mutta muistaakseni tältä vuodelta oli ainoastaan kaksi biisiä, loput olivat vuodelta -67. Ei silti, että sillä mitään merkitystä olisi, mutta vähän harhaanjohtava otsikko mielestäni silti.
 
Sen verran kuitenkin, että kappale "If I Had Wings (part 1)" nostaa väkisinkin hymyn suupieleen...
 
Hymyilyttihän se "jodlausosuus" Fordia itseäänkin, naurahduksesta päätellen... Mahtava biisi.

Mage:
Aika karheata tulkintaa, ehkä rujoin versio "waiting for a train" biisistä minkä tiedän, loistava levy
 
Minä en oikein osaa pitää Lewistä "karheana", mutta sehän saattaa johtua siitä, että ostin samalla levykauppakierroksella jolla Lewiksen hankin myös Blind Willie Johnsonia; hänen rinnallahan kaikki on kevyttä ja sofistikoitunutta...
 
EDIT: Millä nimellä se "Waiting..." löytyy tältä "Good morning judgelta"?
 
Heh, tuosta Burnsiden "Too Bad Jimistä" vielä, että aina jaksaa naurattaa tuo R.L:n ilmeisesti omiin nimiin lipsahtanut "Fireman ring the bell"... Vaan kukapa näistä sävellyksistä selvän ottaa, joten ei liene niin turhan tarkkaan mitä siellä krediiteissä lukee tai on lukematta.

Kenkkunen: Hymyilyttihän se "jodlausosuus" Fordia itseäänkin, naurahduksesta päätellen... Mahtava biisi.
 
No kyllä tuossa kappleessa on kaverit vapauttaneet itsensä rytmin ja melodian kahleista kokolailla täydellisesti muutenkin... sympaattinen esitys.

EDIT: Poistin väärään kohtaan tulleen korjauksen...

Jaahas. Huh huh.
 
Bob Log III: Log bomb.
 
Mitäs tästä nyt sanoisi? Mage tuolla edellisellä sivulla mainitsikin, että kyseessä on sitä Fat Possumin rokimpaa tuotantoa. Ja sitä tämä kyllä on. Puristit eivät ehkä enää pidä tätä bluesina, luulen ma, vaikka kyllähän sieltä ne rootsit kuuluu joka biisistä. Minulle tuli välillä mieleen, että tältä kuulostaisi häiriintynyt tai hulluksi tullut Stray Cats.
 
Mutta rokkaa kyllä ja slide vinkuu. Tekstit ja levyn kannet ovat kohtalaisen mauttomat, enkä oikein ymmärrä miksi sillä äijällä pitää olla kypärä päässä, ilmeisesti laulaessaankin, eikö äijä ilkeä naamaansa näyttää, heh heh.
 
Mut ei se mitn, tää on rokkii ja rokki on aina poikaa! Bob Log III:n suosikkidrinkkikin vaikuttaa oikein mainiolta…
 
Junior Kimbroughin "You better run" jäi myös levykaupassa kouraan ja sen perinteisemmän meiningin pariin onkin helpottavaa Bob Log III:n extreme-scenen jälkeen palata.

Kenkkunen: EDIT: Millä nimellä se "Waiting..." löytyy tältä "Good morning judgelta"?
 
Mulla ei ole tuota Furryn levyä mutta "Waiting For A Train" on muistaakseni se Tuomari Nurmionkin levyttämä "...herra junanlähettäjä, mull' on kotiin ikävä... jne.". Korjatkaa, jos muistikuva petti.
 
Vaan kukapa näistä sävellyksistä selvän ottaa, joten ei liene niin turhan tarkkaan mitä siellä krediiteissä lukee tai on lukematta.
 
Heh, noinhan se on. Esim. jollain T-Modelin levyllä kaikki kappaleet on merkitty miehen omiksi, jollakin kaikki traditionaalisiksi... Totuus, jos sellaista olemassa on, lienee jossakin puolivälissä, kuten bluessävellyksissä yleensäkin.

Mulla ei ole tuota Furryn levyä mutta "Waiting For A Train" on muistaakseni se Tuomari Nurmionkin levyttämä "...herra junanlähettäjä, mull' on kotiin ikävä... jne.". Korjatkaa, jos muistikuva petti.
 
Jo vain, 'Makasiinin luona', levyltä Kohdusta hautaan.