Rummut: rumpukamat ›

Jos ei sulla vielä ole Hollmi-5:n aikoinaan kirjoittamaa ytimekästä artikkelia rumpujen huollosta niin tallentelepa tästä. Näillä ohjeilla saa Gretschikin uutta kiiltoa kylkeen (ellet ole jo ennättänyt purku- ja kasaushommiin...). Mulla meni oman virpan kanssa kahtena iltana muutama tunti. Kannatti. Kyllä soi ja kiiltää.
 
"Artikkeli on julkaistu Viidakkorumpu-lehdessä 1/2003, teksti: Mika Hollström

Pitäisikö sinunkin huoltaa rumpusi. Nyt on korkea aika tehdä se, mikä jäi kesän ulkoilmakeikkojen jälkeen tekemättä syksypimeillä. Näin kevätauringon loistaessa setti näyttää pölyiseltä ja nuhruiselta. Yhden pidemmän iltapäivän uhrauksella loistaa settikin auringon kanssa kilpaa uuden lailla.

Tarvikkeita
Joka rumpalilta löytyy suurin osa tarvittavista välineistä ja aineista kotinurkista. Ainakin autoilevilta ja samassa taloudessa asuvilta nuoremmilta rumpaleilta luulisi löytyvän. Ajan kanssa olen saanut huomata autoille tarkoitetut tuotteet hinta-laatusuhteeltaan parhaiksi. Vaikka mainitsenkin joitakin tuotteita nimeltä, ei merkki välttämättä ole autuaaksi tekevä tässäkään asiassa.
Kurkistele vaatekaappiisi, josko sieltä löytyisi jokin kulunut T-paita tai pari. Kokojyväpuuvillaa mieluiten. Sitten pesuainekomerosta yleispuhdistusainetta pesuveden sekaan lorautettavaksi. Pieni määrä riittää.
Autotallin nurkasta mukaan työkaluja ja autovahaa sekä sopivaa voiteluainetta. Työkaluissa oikean kokoisen ruuvimeisselit risti- ja tasapäin varustettuna. Akkuporakone on kuningasten valinta tähänkin projektiin.

Töihin töihin
Itse tykkään tehdä huollon sisällä. Paikaksi on valikoitunut olohuoneen lattia. Kahdestakin syystä: voi samalla kuunnella hyvää musiikkia tai olla katselevinaan TV:tä. Ja vaimo varmistaa, ettei projekti pääse liiaksi venähtämään. Lattian suojaksi levitellään sanomalehtiä, joiden sivujen päälle ryhdytään kasaamaan rummun osia. Mitä pidemmälle rumpua purat, sen parempaa jälkeä lopulta tulee. Sekä jäljen, että mekaanisen varmistuksen suhteen.
Aloitetaan isoimmasta rummusta. Yleensä siis bassarista. Kaikki vain irti, mitä lähtee. Omassa projektissani kiinni runkoon jäävät vain badge eli laatta ja purjerengas, joka usein on laatan läpi ja pitää sitä paikoillaan. Purkutyössä akkuporakone on omimmillaan. Työ sujuu vauhdilla.
Kaikki osat, niin kalvot kuin runko sekä viritinpesät, pestään miedolla pesuainevedellä kostutetulla, melko kuivaksi väännetyllä rievulla. Valkoiset ja karkeat kalvot voi kirkastaa esimerkiksi Klorinilla. Se jätetään kalvolle ja annetaan vaikuttaa niin kauan, ennen kuin kalvoa taas tarvitaan. Sitten vasta tiskiharjan avulla pesu ja huuhtelu sekä lopuksi kuivaus.
Kirkkaat kalvot käsitellään kuten muutkin rummun osat. Pesun jälkeen kuivaus, jonka jälkeen autovahalla käsitellään vahapullon kyljestä löytyvien ohjeiden mukaan. Suurimman kiillon metsästäjille suosittelen Auto Glymin kahden vahan käsittelyä. Ensin perusvahaus punaisen etiketin Super Resin Polish-pullosta ja sen jälkeen kultaisen etiketin Extra Gloss Protection uusintakäsittely. Edes uutena eivät kannusi hohtaneet tällä lailla. Olenkin ristinyt menetelmän hullunkiilto-käsittelyksi. Tuskin joudut pettymään. Homma on todella vaivan arvoinen.
Mikäli runko on öljykäsitelty, ei itse rumpua vahata. Sen voi sopivalla puuöljyllä tai -vahalla käsitellen laittaa upeaan silkinhimmeään loistoon. Himmeäksi lakatut rummut olen käsitellyt Johnssonin parkettivahalla.

Kasaus
Vahatut viritinpesät laitetaan kiinni ensin. Viritysruuvien kierteisiin laitetaan rasvaa. Valkoista vaseliinia laitetaan tulitikun avulla. Tai sitten synteettistä vaseliinia spraypullosta. Vaseliini on hyvää, koska se jättää pitkään kestävän ja hyvin voitelevan kalvon. Jos kiinnitätpesät akkuporakoneen avulla, laita momenttimuunnin asentoon yksi. Näin vältät liian tiukan kiinnityksen ja ruuvin kannat säilyvät virheettöminä.
Viritysruuvit on toki tässä vaiheessa kieritelty kuivalla kangastilkulla puhtaaksi. Oikein pikeentyneisiin ruuveihin auttaa, kun laittaa jotakin liuotinta purkin pohjalle ja ruuvit sinne likoamaan.
Bassorummun maalattuihin puuvanteisiin on yleensä tullut kolhuja. Ne voidaan tässä vaiheessa paikkamaalata pienellä siveltimellä. Sopivaa väriä löytyy tutulta automaalarilta. Pikkutomi mukaan ja värikarttojen äärelle. Näin minä teen aina uuden setin hankinnan yhteydessä. Joten valmis sävykin löytyy. Yleensä myös pienoismallien malleista löytyy sopiva sävy sopivaan hintaan.
Loppukasauksen ja kalvojen asennuksen sekä virityksen jälkeen on aika palkita itsensä kupposella jotain aiheeseen sopivaa juomaa, ennen siirtymistä seuraavan rummun pariin, joka olkoon tässä vaiheessa virveli.

Virvelissä
on muuten samaa kaavaa noudatteleva huoltosessio, mutta mattokoneisto vaatii oman huomionsa. Puhdistuksen jälkeen voidellaan liikkuvien osien nivelet. Liukupinnoille voi laittaa silikonia kitkaa voittamaan. Teräsjousimaton jousista joku saattaa olla venynyt muita pidemmäksi. Tämä jousi poistetaan. Samalla olen poistanut toiselta reunalta vastaavalta reunalta yhden, jotta kireys matossa säilyisi tasaisena. Jousi katkeaa sivuleikkureilla ilman irvistelyjä. Kahden jousen poisto ei vielä vaikuta sointiin liikaa.

Telineet ja pedaalit
Pura, pese, vahaa ja kasaa. Sama kaava. Kumiosat käsitellään kuminhoitoaineella. Väsyneet huovat uusitaan ja symbaalia kuluttavien kierteiden päälle laitetaan kirkkaasta muoviletkusta sopivan mittainen pätkä.

Valmis keikalle
Nyt on setti uuden veroinen. Hintakaan operaatiossa ei päätä huimaa. Minun kohdallani se maksaa vain vaivan. Valitettavasti moni ei jaksa moiseen ryhtyä. Turhan useat rummut ovat hoitamattomassa tilassa.
Kerrankin kävi niin, että vein juuri huolletut rummut keikalle, jossa oli muitakin bändejä. Yksi kaveri pyysi rumpuja lainaksi. Oli pitkä matka roudata ja vielä pidempi matka keikalta kotiin. Lupasi varjella uusia rumpujani kuin poikuuttaan. Mies oli aivan ihmeissään kertoillessani uusimmankin osan setissä olevan kymmenen vuotta vanhan."