Etno, proge, latin ›

Ensimmäinen Zappa-levy, jonka ostin oli arpapelillä valittu ja se oli joku Mothers of Invention livetekele, joka kuulosti enemmän nauhoitetulta sekoilulta kuin musiikilta. Sittemmin on tullut hankittua Sheik Yerboutit, Joe's Garaget jne. Mielestäni Zappa on musiikillisesti yliarvostettua. Tai sanotaan, että tason heittelehtiminen on niin suurta, että pitäisi varmaan keskittyä kokoelmalevyihin.

Aloittelijalle The Best Band you never heard saattaisi myös toimia. Zappan omien biisien lisäksi myös jonkin verran "hassuja" covereita mm. Sunshine of your lovesta tai jo mainitusta Stairwaysta.

Itse en tiedä zapasta paljon muuta kuin mitä tämä erittäin informatiivinen artikkeli on kertonut:
http://en.wikipedia.org/wiki/Frank_zappa
 
Olen myös katsonut läpi does humor belong to music dvd:n. Ei iskenyt mutta mielenkiintoinen. On siellä sitä musiikkiakin. Teknisesti Z pystyi soittamaan kitaralla ilmeisesti uskomattomia juttuja. Ja ei-livelevyjenkin osioita, esim. kitarasooloja on napsittu livekeikoilta jne. Mielenkiintoista todellakin.

Tai sanotaan, että tason heittelehtiminen on niin suurta, että pitäisi varmaan keskittyä kokoelmalevyihin.
 
Ristus, Zappa on ainoita äijiä mitä tiedän joiden taso nimenomaan on pysynyt hyvänä koko uran ajan. Varsinkin väli 1969-1980 on niin tajutonta että ei ole tosi. Mutta mielipiteitähän nämä niin...

Mä en tajuu tota että Zappaa sanotaan yliarvostetuksi. Se nyt on mahdollisimman huonosti kuvaava määrite yhdelle 1900-luvun luovimmista muusikoista, jota noin yleisesti kuitenkin melko harva tosissaan diggailee. Zappan tuotannon tuntemus ei lie kovin korkeaa tasoa, jos dissaa yliarvostetuksi. Sieltä löytyy kuitenkin ihan kaikkea, ihan kaikenlaiseen makuun.
 
Kymmeniä loistavia levyjä; kirjastoon ja kuuntelemaan vaan. Sitten kun on vähintään 30 levyä käyty läpi huolellisesti, niin voi aloittaa kitinän, jos siltä vielä tuntuu. Kokoelmat ei ole missään nimessä oikea tapa miehen tuotantoon tutustumiseen, kokoelmalevy jää niin pinnalliseksi raapaisuiksi aivan jumalattoman massiivisesta elämäntyöstä, jossa riittää tutkittavaa eliniäksi.
 
Aliarvostettu isossa mittakaavassa on Zappa. Onneksi löytyy myös omistautuneita faneja, niiden kanssa tulee yleensä aina juttuun jos sattuu törmäämään.

Mä en tajuu tota että Zappaa sanotaan yliarvostetuksi. Se nyt on mahdollisimman huonosti kuvaava määrite yhdelle 1900-luvun luovimmista muusikoista, jota noin yleisesti kuitenkin melko harva tosissaan diggailee. Zappan tuotannon tuntemus ei lie kovin korkeaa tasoa, jos dissaa yliarvostetuksi. Sieltä löytyy kuitenkin ihan kaikkea, ihan kaikenlaiseen makuun.
 
Kymmeniä loistavia levyjä; kirjastoon ja kuuntelemaan vaan. Sitten kun on vähintään 30 levyä käyty läpi huolellisesti, niin voi aloittaa kitinän, jos siltä vielä tuntuu. Kokoelmat ei ole missään nimessä oikea tapa miehen tuotantoon tutustumiseen, kokoelmalevy jää niin pinnalliseksi raapaisuiksi aivan jumalattoman massiivisesta elämäntyöstä, jossa riittää tutkittavaa eliniäksi.
 
Aliarvostettu isossa mittakaavassa on Zappa. Onneksi löytyy myös omistautuneita faneja, niiden kanssa tulee yleensä aina juttuun jos sattuu törmäämään.
 
Sanoit sen mitä en osannut. Plussa.

Itsellä kesti toi Zappan musaan sisälle pääseminen aika kauan.
 
Ihan ekan kerran kuulin Zappaa isommassa määrin, kun yks tyttö soitti mulle jotain sen biisejä kasetilta. Alkuvaikutelma oli, että omituista piirroselokuvamussiikkia, josta puskee aina välillä pintaan ihan tajuttomia kitara ja rumpujuttuja...
 
Sen jälkeen lainasin kirjastosta Strictly Commercial -levyn, josta taisin kopioida pari biisiä kasetille...
 
Sitten vaan pikku hiljaa lainailin Zappan levyjä kirjastosta ja aina vain alkoi putoamaan ne jutut yhä paremmin. Nykyään on melko harvassa ne Zappan biisit, jotka ei kuullostaisi korvaan hyvältä, vaikka tosiaan alkuun vaikutti, että sillä on ehkä kourallinen hyviä biisejä.
 
En kuitenkaan omista kuin yhden Zappa -julkaisun. Kolmen cd-levyn Läther tuli taannoin hankittua, koska se on mielestäni aika kattava läpileikkaus koko Zappan tuotannosta.
 
You Can't Do This On Stage Anymore sarja (6 tuplalevyä) on ihan pakollinen kaikille Zappaan tutustuville. Niistä pääsee hyvin sisään Zappan bändin eri kokoonpanoihin ja tyylillisiin eriävyyksiin. Zappan kanssa on työskennellyt valtava määrä muusikkojen kirkkainta kärkeä. Etenkin rumpujakkaralla.

musiikkia ei tarvitse tajuta. joko sä et pidä siitä tai sit sä pidät.

Zappa on paras, tai ainakin todella hyvä. Kuulee vain sanottavan, että Zappan musiikkia arvostetaan pelkästään Zappan persoonan ja maineen vuoksi, vaikka sävellykset ovat oikeasti huonoja. No sehän on makuasia. Itse ainakin diggaan!

Mä en tajuu tota että Zappaa sanotaan yliarvostetuksi. Se nyt on mahdollisimman huonosti kuvaava määrite yhdelle 1900-luvun luovimmista muusikoista...
 
Zappa oli yksi maailmanhistorian luovimmista muusikoista...ei vaan henkilöistä itseasiassa! ;)

NEn jaksa uutta topiccia alottaa, niin kysyn, että mikä on paras "kitara"-albumi Zappalta?

We're Only In For Money on neroutta koko plätty.

NEn jaksa uutta topiccia alottaa, niin kysyn, että mikä on paras "kitara"-albumi Zappalta?
 
Zappalla on paljon hyviä kitarajuttuja levyillä, niitä vaan ei välttämättä heti löydä sieltä kokonaisuuden seasta. :) Jos jotain pitäisi suositella, niin se olisi ehdottomasti "Guitar" -niminen tupla-albumi. Myös "Shut Up 'N Play Yer Guitar", "Shut Up 'N Play Yer Guitar Some More" ja "Return of The Son Of Shut Up 'N Play Yer Guitar" kannattaa tsekata, saat vähäksi aikaa tarpeeksesi kitarasooloista. ;)

Saattaa olla vanha mutta tässä on hyvää menoa miusta ainakin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=ybG_ … 7E&search=stevie%27s%20spanking
 
EDIT: Vai:lla ainaki hyviä ilmeitä tossa
 
EDIT2: hoho, lopussa vielä puhaltaa Zapan tupakin pois virityskoneistosta

Saattaa olla vanha mutta tässä on hyvää menoa miusta ainakin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=ybG_ … 7E&search=stevie%27s%20spanking
 
EDIT: Vai:lla ainaki hyviä ilmeitä tossa
 
EDIT2: hoho, lopussa vielä puhaltaa Zapan tupakin pois virityskoneistosta
 
Jooh toi loppu oli aika raaka Frankin kannalta :D Kova duetto,siin oli 80-luvun glam-rokkareil ihmettelemistä ku hassusti pukeutuneet teho-muusikot soittaa hassua musiikkia tehokkaasti...Noh,ei sitä meinannu muut ku teho-muusikot ikinä ymmärtääkkään. Olisitte nähneet kamujen ilmeen ku lähtee Sinister Footwear 2nd Movement soimaan...Eikös siinä muutaman minuutin kuluttua joku jostain töräyttänyt et "Millon tää loppuu??" ku musta tuntu et just mä vasta niiden ällistyneet ja oudoksuvat silmät olin nähny...Stay cool and listen to Zappa.

Mä oon aina luullu, että Zappa on joku vanha neekeri.

Weasels Ripped My Flesh on helvetin hyvä.
 
Minun mielestä ihan paska.

Tässä vuosien varrella ja Zappa-kokoelman karttuessa, on meikäläisen arvostus Äijää kohtaan kohonnut suureksi. Käsittämättömän hienoa ja omintakeista musiikkia. Olkoonkin että jotkut levyt on aika vaikeasti "avautuvia"- vaikkapa Jazz from Hell, Thing-fish tai Lumpy Gravy. Nyt niitä levyjä on kerääntynyt runsas 70 hyllyyn ja yhä kuullostaa hyvälle....ei helvetti, nyt täytyy pistää Zoot Allures lautaselle pyörimään

Zappan hienous on herran itsensäkin usein viljelemä käsite "conceptual continuity". Levyt, livet, haastattelut, videot, kirjat jne. muodostavat käsittämättömän laajan, kummallisen ja ainutlaatuisen kokonaisuuden, josta löytyy aina uusia ulottuvuuksia ja ammennettavaa. Zappa teki tyylillisesti keskenäänkin todella erilaisia musajuttuja, mutta osasi vääntää kaiken tekemänsä itsensä näköiseksi. Hyvyys ja huonous ovat pitkälti makuasioita, mutta Zappan omaperäisyys on kiistaton fakta.