Rock, pop, alternative ›

Pirun hyvinhän se kolisee, vaikkei albumi yllä mun listalla aivan Long Live R'n'R:in ja Rising:in tasolle.
 
1.Rising
2.Down To Earth
3.Ritchie Blackmore's Rainbow
 
Siinä meikän kolmen kärki. Turnerin aikasista levyistä on tullut viime aikoina kuunneltua paljon Bent Out Of Shapea.
 
Mitäs mieltä ootte muuten Stranger In Us All- levystä? Blackmorehan ei oikein aluksi halunnut tehdä levyä Rainbow- nimen alla, mutta on siinä muutama todella hyvä biisi, esim. Black Masquerade ja Wolf To The Moon, toisaalta taas joitain tylsähköjä täytebiisejä. Hunting Humans on aika laiska kappale. Mut Doogie Whitella on hyvä ääni.

1.Rising
2.Down To Earth
3.Ritchie Blackmore's Rainbow
 
Siinä meikän kolmen kärki. Turnerin aikasista levyistä on tullut viime aikoina kuunneltua paljon Bent Out Of Shapea.
 
Mitäs mieltä ootte muuten Stranger In Us All- levystä? Blackmorehan ei oikein aluksi halunnut tehdä levyä Rainbow- nimen alla, mutta on siinä muutama todella hyvä biisi, esim. Black Masquerade ja Wolf To The Moon, toisaalta taas joitain tylsähköjä täytebiisejä. Hunting Humans on aika laiska kappale. Mut Doogie Whitella on hyvä ääni.
 
Stranger in us all on omalla tavallaan ihan hyvä levy, mutta ei se kuitenkaan omaan top3:seen mahdu Rainbown tuotoksista. Levyn kappaleet ovat melko raskaita sinällään ja tunnelmakin on aika synkkä paikoittain. Noiden edelle mainitsemiesi kappaleiden lisäksi esille nostettavia on ainakin Ariel, josta itse pidän. Tästä levystä kannattaa myös yleisesti ottaa huomioo, että Candice Nightilla oli jo tällöin paikoitellen merkittäväkin rooli kappaleiden sanoituksissa esim. kaikissa edellä mainituissa kolmessa kappaleessa on Candice ollut mukana sanoituksissa.
Jos sitten vielä lisäilen tähän oman top3 listan Rainbowlta. En kuitenkaan ala hirveästi selitellä, sanon vain että jos kaipaatte selityksiä niin ostakaa levyt ja kuunnelkaa:
1. Rising
2. Long live rock n' roll
3. Ritchie Blackmore's Rainbow

Mitäs mieltä ootte muuten Stranger In Us All- levystä? Blackmorehan ei oikein aluksi halunnut tehdä levyä Rainbow- nimen alla, mutta on siinä muutama todella hyvä biisi, esim. Black Masquerade ja Wolf To The Moon, toisaalta taas joitain tylsähköjä täytebiisejä. Hunting Humans on aika laiska kappale. Mut Doogie Whitella on hyvä ääni.
 
En oo kuullu. Minkälaista huttua? Rokkia? Joskus on levykaupassa tullu vastaan. Jotenkin levyn kannesta on tullu mielleyhtymä "...ettei tää vaan oo sitä Blackmoren hilipatipippaata". Keitäs tolla Stranger In Us All:illa soittaa?
 
Polkkatukka-Turnerin ääntä ja tyyliä mä en voi sietää, joten yhtään Turner-levyä en ole tähän huusholliin hankkinut.
E: Paskaa puhuin, onhan mulla ikäänkuin muistona '82 nähdyltä Straight Between The Eyes -rundin keikalta sinkku Stone Cold. B-puolella on Rock Fever. Kauhiaa kuraa ovat noi molemmat piisit.
 
Mielenkiinto Stranger In Us All:iin heräs kyllä heti ku kehuit Doogie Whiten ääntä.

En oo kuullu. Minkälaista huttua? Rokkia? Joskus on levykaupassa tullu vastaan. Jotenkin levyn kannesta on tullu mielleyhtymä "...ettei tää vaan oo sitä Blackmoren hilipatipippaata". Keitäs tolla Stranger In Us All:illa soittaa?
 
Ritchien ysärisateenkaari koostui seuraavista henkilöistä:
Guitars- Blackmore
Vocals- Doogie White
Keyboards- Paul Morris
Drums- John O.Reilly
Bass- Greg Smith
 
Harmonikkaa viäntää joissain biiseissä Mitch Weiss ja taustalaulut hoitavat Ritchien muija Candice Night, basisti ja laulaja.
 
Stranger in us all on omalla tavallaan ihan hyvä levy, mutta ei se kuitenkaan omaan top3:seen mahdu Rainbown tuotoksista. Levyn kappaleet ovat melko raskaita sinällään ja tunnelmakin on aika synkkä paikoittain. Noiden edelle mainitsemiesi kappaleiden lisäksi esille nostettavia on ainakin Ariel, josta itse pidän. Tästä levystä kannattaa myös yleisesti ottaa huomioo, että Candice Nightilla oli jo tällöin paikoitellen merkittäväkin rooli kappaleiden sanoituksissa esim. kaikissa edellä mainituissa kolmessa kappaleessa on Candice ollut mukana sanoituksissa.
 
Tää analyysi osuu aika oikeaan..sun pitää hommata levy ja testata, toimiiko :) levyn parhaimmat biisit on kyllä huippu-Rainbowta, heikommat sit ripulia :D En kyllä oikein ite tiedä, missä bändeissä ovat Stranger In Us All- levyn tyypit soittaneet..joku mielikuva on, että rumpali ois voinu joskus soittaa Yngwie Malmsteenin kanssa, mutta en oo yhtään varma..pitäs ottaa selvää?

Tää analyysi osuu aika oikeaan..sun pitää hommata levy ja testata, toimiiko :) levyn parhaimmat biisit on kyllä huippu-Rainbowta, heikommat sit ripulia :D En kyllä oikein ite tiedä, missä bändeissä ovat Stranger In Us All- levyn tyypit soittaneet..joku mielikuva on, että rumpali ois voinu joskus soittaa Yngwie Malmsteenin kanssa, mutta en oo yhtään varma..pitäs ottaa selvää?
 
Kokoonpanon kosketinsoittaja Paul Morris on ainakin toiminut Joe Lynn Turnerin sessio -muusikkona Rainbown jälkeen. Muista henkilöistä en niinkään tiedä. Onkos täällä muita, jotka ovat nähneet 1995 vuoden Rainbow live keikan Live in Düsseldorf? Tämä keikka on omasta mielestäni oikein hyvä keikka, ja osoittaa ainakin todella hyvin Blackmoren taitoa kitaristina. Tästä keikasta todellakin löytyy niitä virtuoosin piirteitä esim. kun katsoo noitaq improvisoituja sooloja. Ilmeisesti tämä keikka on myös ollut Candice Nightin ensimmäinen virallinen live esiintyminen isommille yleisöille. Vaikka hänen osuutensa jääkin varsin pieneksi (ainoastaan Arielin välisoitossa taustalaulu), hän hoitaa sen tyylikkäästi.
Vielä yleisesti tuosta Stranger in us all levystä: Tämä oli ensimmäinen levy, jolloin Blackmore vaihtoi Marshallit saksalaisen Englin valmistaviin vastaaviin.

Mitäs mieltä ootte muuten Stranger In Us All- levystä? Blackmorehan ei oikein aluksi halunnut tehdä levyä Rainbow- nimen alla, mutta on siinä muutama todella hyvä biisi, esim. Black Masquerade ja Wolf To The Moon, toisaalta taas joitain tylsähköjä täytebiisejä. Hunting Humans on aika laiska kappale. Mut Doogie Whitella on hyvä ääni.
 
Jotakuinkin samaa mieltä olen. Eli parhaat biist ovat melkein samaa tasoa kuin Dio -aikojen tuotokset, mutta liikaa on tavanomaisia ralleja mukana. Black masquarade ja etenkin Wolf to the moon ovat loistavia. Jotenkin perverssisti pidän myös Hall of the mountain kingistä.

Minä taas pidän siitä aika tavallisesti. Hyvä kappale ja vuorenpeikko- riffikin tekee siihen outoa lisäpotkua
 
Ite pidän myös. Still I'm sad on ilmiselvä (?) täytebiisi, kun sama kappalehan on hyvänä instrumentaalina ekalla levyllä. Tää uudempikin on ihan jees versio, Doogie Whiten ääni tuo särmää.

Ite pidän myös. Still I'm sad on ilmiselvä (?) täytebiisi, kun sama kappalehan on hyvänä instrumentaalina ekalla levyllä. Tää uudempikin on ihan jees versio, Doogie Whiten ääni tuo särmää.
 
Tässäkin on myös hauskoja piirteitä, eli Ensimmäisen albumin nimi oli Ritchie Blackmore's Rainbow, samoin stranger in us all albumin bändi ei ole pelkkä Rainbow vaan käytössä on bändin ekalta levyltä oleva pidempi nimi Ritchie Blackmore's Rainbow. Rainbown levyhistorian ensimmäisen levyn päättää kappale Still I'm sad aivan kuten myös levyhistorian viimeisenkin levyn. Ei nämä ole välttämättä suunniteltuja juttuja, mutta itse olen ainakin noihin kiinnittänyt huomiota.
Doogie White oli tuolloin hyvä valinta Blackmorelle uuden levyn vokaaleihin, koska Blackmoren tavoitteenahan oli pyrkiä esittämään myös vanhempaa Rainbown tuotantoa sekä mahdollisesti myös jotain purplen aikaista. Monet laulajat ovat kuitenkin hyvin tiukkoja sen suhteen, mitä he suostuvat esittämään. Esim. Turnerin aikaan ei Rainbown live-keikoilla enää kuultu Dion aikaisia tuotoksia juuri ollenkaan jne... Doogie White oli kyvykäs laulamaan kappaleita jokaiselta rainbown laulaja-aikakaudelta, ja näin ollen livenä kuultiin kaikki man on the silver mountainista; since you've been gone:n kautta spotlight kidiin. Plus tietysti uuden albumin kappaleita sekä joukkoon mahtui myös ne purple klassikot. Eli Doogie Whiten avulla Blackmore sai ikäänkuin koottua vihdoin koko valtavan tuotantonsa yksiin kansiin ja pystyi esittelemään sitä suurelle yleisölle. Tästä herran oli sitten mahdollista siirtyä renessanssimusiikin ja keskiajan pariin, jotka ovat olleet Blackmoren suuria harrastuksia. Ja omasta mielestäni ne ovat aivan loistavaa musiikkia. Vihdoin sain tuossa pari kuukautta sitten Blackmore's nightin ensimmäisen studiolevyn eli shadow of the moonin ostettua ja nyt levyhyllyä komistaa myös heidän koko tuotanto niin cd kuin dvd osastoltakin.

Eli Doogie Whiten avulla Blackmore sai ikäänkuin koottua vihdoin koko valtavan tuotantonsa yksiin kansiin ja pystyi esittelemään sitä suurelle yleisölle.
 
Ihan hyvä pointti tuossa; rock-Blackmoren tilinpäätös tai testamentti tavallaan tämä viimeisin Rainbow -koostumus.

rock-Blackmoren tilinpäätös tai testamentti tavallaan tämä viimeisin Rainbow -koostumus.
 
Toivottavasti ei testamentti sentään. Vaikka pidän aika paljon Blackmore's Nightin musiikista niin toivon (enkä varmaan ole ainoa), että Blackmore voisi vielä vanhoilla päivillään tehdä jotain kunnon heavyrock-juttuja..vaikkapa sivuprojektina renessanssibändistään. Luin huhtikuussa jostain suomalaisesta lehdestä (Blackmore's Nightin Suomen keikkojen alla) että Blackmore kaipaa kunnon yleisöön uppoavaa hittilevyä paljon..ehkä hieman yllättävääkin, mutta toisaalta, mies on aina mielestäni ollut sellainen; siksihän amerikkaakin lähdettiin valloittamaan uusilla, kaupallisimmilla soundeilla ja jäsenillä.

1994 purplesta erottuaan Ritchie kävi kasaamaan bändiä jonka nimeksi piti tulla "moon" mutta levy-yhtiön painostuksesta siitä tulikin ritchie blackmore`s rainbow..ritchie ei koskaan varmaan olisi suostunut gillanin kanssa samaan bändiin Turnerin erottamisen jälkeen,mutta levy-yhtiö oli luvannut Blackmorelle 2000000$ soololevyn tekoon kunhan tekisi ensin levyn Gillanin kanssa.

No niin, sitten tännekin hehkustusta. Eli DVD Live In Munich 1977 on ilmestynyt ja voin suositella lämpimästi kaikille Rainbow diggarille. Hyvät soundit, kuvanlaatu on ok, vaikka poikkiraitoja onkin, hemmetin hyvät kansilehdykät ja asialliset bonus raidat (3 videota jne.). Tärkeintä kaikista eli musa on huippua. Eli pakkohankita. Loistokamaa. Parasta.

No niin, sitten tännekin hehkustusta. Eli DVD Live In Munich 1977 on ilmestynyt ja voin suositella lämpimästi kaikille Rainbow diggarille. Hyvät soundit, kuvanlaatu on ok, vaikka poikkiraitoja onkin, hemmetin hyvät kansilehdykät ja asialliset bonus raidat (3 videota jne.). Tärkeintä kaikista eli musa on huippua. Eli pakkohankita. Loistokamaa. Parasta.
 
10.9 on synttärit ja avokille olen jo vihjaillut lahjasta :)

No niin, sitten tännekin hehkustusta. Eli DVD Live In Munich 1977 on ilmestynyt ja voin suositella lämpimästi kaikille Rainbow diggarille. Hyvät soundit, kuvanlaatu on ok, vaikka poikkiraitoja onkin, hemmetin hyvät kansilehdykät ja asialliset bonus raidat (3 videota jne.). Tärkeintä kaikista eli musa on huippua. Eli pakkohankita. Loistokamaa. Parasta.
 
Juu, täytynee hankkia. Sen Live in Düsseldorfin 1995 saisivat julkaista uudelleen, kun tuntuu olevan niin hankala löytää. YouTubesta löytyy sentään muutama pätkä.

Polkkatukka-Turnerin ääntä ja tyyliä mä en voi sietää, joten yhtään Turner-levyä en ole tähän huusholliin hankkinut.
E: Paskaa puhuin, onhan mulla ikäänkuin muistona '82 nähdyltä Straight Between The Eyes -rundin keikalta sinkku Stone Cold. B-puolella on Rock Fever. Kauhiaa kuraa ovat noi molemmat piisit.
 
Mun mielestä Turner omaa todella hienon äänen, ja kyllä hän on ainut oikea Rainbow vokalisti. Jotenkin vain Turnerin laulu kuulostaa jotenkin vaivattomalta ja varmalta, tai jotain sinnepäin...

Mun mielestä Turner omaa todella hienon äänen, ja kyllä hän on ainut oikea Rainbow vokalisti. Jotenkin vain Turnerin laulu kuulostaa jotenkin vaivattomalta ja varmalta, tai jotain sinnepäin...
 
Ite oon sitä mieltä, että selvästi heikoin Rainbow-vokalisti. Liian siloinen ääni minun makuuni vaikka toki pidänkin joistain Turner-ajan biiseistä. Deep Purplen Slaves And Masters- levyllä Turnerin ääntä jaksaa kuunnella paremmin.

Live in munich 77' on kyllä loistava live levy niin cd:nä kuin dvd:näkin tosin dvd:nä paljon antoisampi. Rainbowlta ei ole vuosien mittaan oikeastaan julkaistu paljon mitään kunnon live videomateriaalia. henkilökohtaisesti tuon liven paras veto on man on the silver mountain ja etenkin Ritchien improilu ennen tätä biisiä ( kuunnelkaa blackmoren mikkien vaihtelua).
 
Äskettäin ilmestyi myös uusi painos live cd:stä, live in köln 76' ja omasta mielestäni tämä live on soundeiltaan jopa parempi kuin munich. Liveltä löytyy esim. On stage -albumin mistreated kappaleen täysipitkä versio. Itse en ymmärrä miksi sekin oli pätkäistävä on stagelle, koska alkuperäisenä se on jopa parempi. Levyltä löytyy myös harvinainen livenä kuultu kappale stargazer, joka edustaa itselleni varmaan sitä Rainbown koko tuotannon parasta biisiä.
 
Toivottavasti julkaisevat tulevaisuudessa vielä muita ennenjulkaisemattomia live -esityksiä.

Live in munich 77' on kyllä loistava live levy niin cd:nä kuin dvd:näkin tosin dvd:nä paljon antoisampi. Rainbowlta ei ole vuosien mittaan oikeastaan julkaistu paljon mitään kunnon live videomateriaalia.
 
Hankin dvd:n kun Juki68 kehu sitä bassodadassa. Eikä paha referenssi, joskaan ei tietenkään absoluuttinen totuus, ollu allmusic.comin rankkaus Rainbown parhaaks lätyks:
 
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=11:fm3zef5khgf8~T2
 
Shit hot! Hieno paketti on kyseessä.
 
henkilökohtaisesti tuon liven paras veto on man on the silver mountain ja etenkin Ritchien improilu ennen tätä biisiä ( kuunnelkaa blackmoren mikkien vaihtelua).
 
Just oli dvd masiinassa, ja meinasin kommentoida että tsiigatkaa sitä kauheeta mikkiswitchin räpläämistä Mistreated:issä!

Kyllä, tää Munich on rautaa!
 
YouTubesta olen aikaisemmin nähnyt Silver mountainin, mutta aika huonolla saundilla ja kuvalla. Nyt sekin pääsi kunnolla oikeuksiinsa.
 
Mulla tuli kylmät väreet ja tippa linssiin, kun Ritchie taiteili 16th cent. greensleevesin introa. Hienointa on ehkä se, että äijä jaksaa aina hakea uusia juttuja soittoonsa eikä tyydy vanhan toistoon. Tuokin intro on ihan erilainen kuin esim. On stagella. Joskus tietysti toivoo, että joitain juttuja (sooloja) R. soittaisi levyille uskollisemmin, etenkin jos improiluvire ei ole ihan kohdallaan. Mutta parhaimpina päivinä taas ne omat tulkinnat ovat käsittämättömän hienoja.
 
Myös Mistreated kolahti tällä dvd:llä. Biisin aloitus on ehkä Purplen California jam '74:llä vielä vaikuttavampi, mutta kokonaisuutena Munich vakuutti. Suvantovaiheen jamitukset ovat herkkua ja Dio laulaa pirun hyvin.
 
Erittäinkin suositeltava hankinta.