Muut soittimet ›

Jos on soitellut kitaraa tavallisella plektralla niin onhan se helpompaa mandoliini jotenkin ottaa haltuun kuin opetella bg-banjon sormisoittotekniikka ja vielä sormiplektroilla. Jos taas on pikkaillut kitaraakin sormiplekuilla, banjo voi ehkä olla helpompi. Ehkä.

Jos on soitellut kitaraa tavallisella plektralla niin onhan se helpompaa mandoliini jotenkin ottaa haltuun kuin opetella bg-banjon sormisoittotekniikka ja vielä sormiplektroilla. Jos taas on pikkaillut kitaraakin sormiplekuilla, banjo voi ehkä olla helpompi. Ehkä.
 
Ei sormiplekuilun opettelussa kovin kauaa kestä, kandee vaan aloitella metallisilla ja ruuvata ne just sopivan mallisiksi. Muoviasiat on aika morjens, ainakin mun sormissa.

Senkus sanot kun samalla muistaa sanoa että tarkoittaa Ukko Noaa yhdellä sormella tempolla 20. Maniskan soittaminen ei todellakaan ole helppoa, eikä minkään muunkaan soittimen kun puhutaan soittimen todellisesta hallitsemisesta. EDIT: Sellainen joka on vuosia harjoitellut saavuttaakseen esim bluegrassin normaalin tempotason ei vahingossakaan väitä soittamista helpoksi.
 
Sori vaan kun ei vakuuta yhtään, muutamassa kuukaudessa oppii korkeintaan alkeiden aivan perusteet, parissa viikossa ei mitään. Itse olen soittanut kahdella levyllä, tosin kitaraa ja havaitsen meissä ainakin sen eron, että itse en olisi kehdannut soittaa *minkäänlaiselle* levylle mitään tuossa vaiheessa.
 
Minä en nyt ymmärrä tätä vauhkoamista. Miksi ylipäätään pitäisi hallita soitin täydellisesti ennen kuin sillä voi soittaa levylle? Olen itsekin soittanut mm. kontrabassoa, mandoliinia, oktaavimandoliinia, banjoa, kubizia, sazia yms. soittimia levylle asti ilman sen suurempaa soittimeen perehtymistä. Saa niillä soitettua hienoja juttuja ilman vuosien omistautumistakin. Mitä enemmän soittaa eri vireisiä soittimia niin sen helpommaksi uusiin soittimiin siirtyminen muuttuu.
 
Miten tuo eri tempoissa soittaminen liittyy tähän asiaan? Jos pystyy kitaraa soittamaan kohtalaisen ripeästi niin kyllä se taito siirtyy nopeasti maniskankin soittoon, soitin on kuitenkin hyvin samanlainen.
 
MLL

Minä en nyt ymmärrä tätä vauhkoamista. Miksi ylipäätään pitäisi hallita soitin täydellisesti ennen kuin sillä voi soittaa levylle?
 
Jäinpä itsekin kelailemaan tätä juttua mielessäni. Hallitsemisen skaalaa kun on aika laajalti. Jotkut hallitsevat soittimen kaikissa tilanteissa, tyylilajeissa ja niin edelleen. Jotkut hallitsevat yhden tyylilajin. Jotkut saavat soittimesta irti jotain kelvollista sopivissa olosuhteissa.
 
Itse en esimerkiksi ymmärrä miksi minun pitäisi soittaa nopeatempoista musiikkia, kun en sellaista juuri kuuntelekaan?

mll:n ja Klezbergin ajattelumaailma on lähellä meikäläisenkin ajattelumaailmaa, ja yritinkin tätä tuoda esille...

... Mitä enemmän soittaa eri vireisiä soittimia niin sen helpommaksi uusiin soittimiin siirtyminen muuttuu.
 
Miten tuo eri tempoissa soittaminen liittyy tähän asiaan? ...
MLL
 
Onhan tuo totta jossakin määrin tietenkin. Tämä turha kinasteluhan alkoi siitä turhasta kommentista että maniskan soittaminen olisi helppoa, mikä väite ei tietenkään pidä paikkaansa yleistettynä. Tätä mielipidettä vastaan vaan halusin kapinoida.

Onhan tuo totta jossakin määrin tietenkin. Tämä turha kinasteluhan alkoi siitä turhasta kommentista että maniskan soittaminen olisi helppoa, mikä väite ei tietenkään pidä paikkaansa yleistettynä. Tätä mielipidettä vastaan vaan halusin kapinoida.
 
Aivan samantekevää.
 
Sä käsitit jo alkuperäisen David Lindley -sitaattini väärin; ei suinkaan ollut kyse siitä että maniskaa viritettäisiin jotenkin muuten kuin kvinttivireeseen (vaikka niin itse asiassa maailmalla usein tehdään, kun levylle tarvitaan maniskaa mutta sormituksia ei ole tullut opeteltua, kertoi maailmankuulu studiosoittaja Tommy Tedesco) ja sen jälkeen siitä että levyllä tai keikalla soittaminen muka vaatisi jotain osaamista - miksi ihmeessä?
 
Se että olet käyttänyt aikaa maniskan opettelemiseen on hienoa. Mulla ei kuitenkaan ole tarvetta osata soittaa mitään muuta kuin juuri se kappale juuri silloin, eikä mun huono muistini parempaan venykään - unohdan kaikki opettelemani kappaleet heti kun niitä ei enää tarvitse soittaa, ja sitten on kiva vanhoista settilistoista katsoa: "Jaa, olenko mä tämmösenkin osannut ja soittanut?"
 
Mä nyt kuitenkin opettelin 1992 useamman kuukauden maniskaa ihan oikealla vireellä ennen studioon menoa, ja kivastihan se kilkatteli. Mutta olematta mikään musiikin ihmelapsi, olen usein myös löytänyt jonkin eksoottisen soittimen studion nurkasta ja ihmetellyt "mikähän tää on - soitanpa sitä nyt levylle, laita mikki valmiiksi" tietämättä edes soittimen nimeä. Ei studiossa oleminen oo mikään iso juttu, eikä keikat. Ne on siinä, ja sitten ne on ohi. Jälkeenpäin voi todeta, että syteen tai saveen mutta tulipa tehtyä.
 
Aivan samantekevää. Musiikki on vain ääniä.

kun levylle tarvitaan maniskaa mutta sormituksia ei ole tullut opeteltua, kertoi maailmankuulu studiosoittaja Tommy Tedesco
 
Mulla kävi myös Tedesco mielessä jossain välissä, miten hän oli laittanut nimensä studiomuusikkojen hakemistoon kaikkien kielisoittimien kohdalle, sillä logiikalla että kun joku tarvitsee buzukinsoittajaa, niin listalta löytyy valtavasti kreikkalaisia nimiä joista on vaikea valita ja sitten Tedesco...

ja sitten Tedesco...
 
...joka kuten tiedämme tarkoittaa italiaksi saksalaista.
 
Allekirjoituksesi lienee Prahan metron kuulutus, se "reippaasti ovista, ne sulkeutuvat juuri murskaten sinut väliinsä!"?

Allekirjoituksesi lienee Prahan metron kuulutus, se "reippaasti ovista, ne sulkeutuvat juuri murskaten sinut väliinsä!"?
 
Sepä se... olen kuvitellut että tuo alku menee "lopettakaa olkaa hyvä sisään ja ulos meno..."

Sepä se... olen kuvitellut että tuo alku menee "lopettakaa olkaa hyvä sisään ja ulos meno..."
 
Luultavasti juuri niin.