Media ja viihde ›

tigrushka: Kylmaar! Luettu muutamaankin otteeseen sekä suomeksi että englanniksi, suosittelen lämpimästi!
 
Finnegan's Wake pitäisi vielä joskus...
 
Viilaanpa pilkkua yli 998 päivää vanhaan ketjuun. Siis "Finnegans Wake" ilman heittomerkkiä :)

Meneillään oleva kirja tuntuu aina maailman parhaimmalta.

Prkl, ei ehi muuten lukea mitään viihdekirjallisuutta kuin kesällä.
Nykyään menee hitsaustekniikan, lujuuslaskennan ja vastaavia asioita käsittelevien kirjojen lukemiseen.
Tuo ensimmäinen tosin on kyllä hyvnkin mielenkiintoista.

Leijat helsingin yllä on semmonen kesto suosikki. Viime kirja jonka luin oli myös erittäin hieno teos eli Kate Mosse - Labyrintti. Kyllähän kirjoja pitäisi lukea enemmän, uskomattoman hienoja teoksia maailma puolillaan. Niistä saa kaiken lisäksi inspiraatiota musiikkiin.

dastojivskij: karamazovin veljekset

Kirjallisuus oli kova juttu joskus ala- ja yläasteella. Ahmin mm. kaikki Tarzan-kirjat sekä Mars-sarjan jo ennen viidettä luokkaa ja jatkoin Redwall-sarjalla, mistä siirryin Eddingsin Belgarionnin tarun myötä lukemaan miehen(tai oikeammin kait pariskunnan :) kaikki siihen astiset teokset. Yläasteella sitten tuli luettua Dumansin Monte-Christon kreivi sekä Victor Hugon Kurjat. Viimeisin minkä ehdin lukea taisi olla Brahm Stokerin Dracula. Sen jälkeen en ole juuri ehtinyt lukea. Pitäisi kyllä taas ruveta kun kyllä se vain harrastuksena peittoaa viinan lipittämisen. :)
 
Ps. Niin ja mikähän noista nyt olisi sitten paras? Varmaan Monte-Cristo. :)

Varmaankin Kymmenen Pientä Neekerinpoikaa.

sub zero: dastojivskij: karamazovin veljekset
 
kutsukaa elitistiks, mut tän valitsisin varmaan itsekin, sen verran kovaa kolahti sillon joskus

Aika vaikea valita yhtä kirjaa, koska on tullut luettua niin paljon hyviä kirjoja. Tässä nyt kuitenkin pari suosikkikirjaani:
 
Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
http://en.wikipedia.org/wiki/The_God_of_Small_Things
 
Ivan Turgenev: Tarpeettoman ihmisen päiväkirja
 
Nuo tuli näin ensihätään mieleen.

Dipsetcityboy: Varmaankin Kymmenen Pientä Neekerinpoikaa.
 
Eikun Eikä yksikään pelastunut.

Forrest Carter: Pikku Puun kasvatus

Henko: Miten tähänkään nyt pystyy yhtä kirjaa nimeämään.
Paitsi:
Conan Taistelija!
 
Nyt tuli mieleeni lainata itseäni vuosien takaa, Robert Holdstockin Alkumetsä nimittäin ansaitsee maininnan.

hibernance: kutsukaa elitistiks, mut tän valitsisin varmaan itsekin, sen verran kovaa kolahti sillon joskus
 
Idiootti on dosseista oma suosikki.

Ei liene turha nosto, vaikka paria päivää vaille 1000 on viimeisimmästä viestistä aikaa, nimittäin eivätkai hyvät lukuvinkit koskaan hukkaan mene ja ketjun viime viestin jälkeen palstalle on varmaan tullut useita innokkaita lukijoita. Itselle mieleen tulee ainakin seuraavat teokset joita ei ole vielä mainittu:
 
Albert Camus: Sivullinen. Älyttömän hieno kirja, joskin aika lyhyt. Mutta eipä ole juuri turhaa sanaa kirjan sivuille eksynyt. Camus osaa tavoittaa hienosti kirjansa päähenkilön kokeman sivullisuuden tunteen.
 
Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan. McCarthyn taattua laatua, matkakertomus, seikkailukirja ja kasvutarina samoissa kansissa. Loistokerrontaa tässäkin.
 
E: Carlos Ruiz Zafonin Enkelipeli oli kyllä hieno kirja kans, hyvä rohkeasti eri tyylejä sujuvasti yhdistelevä mielikuvituksellinen tarina jossa oli oikeastaan vähän kaikkea, romantiikkaa, jännitystä, huumoria ja etenkin draamaa kottikärrykaupalla.
 
Muita en äkkiseltään jaksa saada mieleeni, joskin jo ennalta mainitut Tolkienin Hobitti ja Adamsin Linnunrata-trilogia olivat todella mieleenpainuvia lukukokemuksia.

Moby-Dick. Itse tarinan ohella se enemmän ja vähemmän asialle olennaisen häröilyn ym. pohdinnon määrä siellä välimaastossa pitää kyllä otteessaan. Turha tosin on väittää, etteikö siihen 800 sivuun olisi saatu aika paljon turhaa paskaakin mukaan, mutta on klassikkostatuksensa ansainnut vaikkei aina ihan kasassa pysykään.

Sanoisin varmaankin, että Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan saa ääneni. Aivan mieletön lukukokemus. Harvaa kirjaa on tullut luettua yhtä aktiivisesti. Pari kertaa ehdin lukaisemaan kuukauden laina-ajan aikana.
 
E: Goethen Faust on kanssa melkoinen. Saakutti, parisataa sivua dialogeja runojen muodossa. Melkonen sanasto saanut olla kääntäjälläkin.

öl m: Mitä helvttua? Ei yhtäkään mainintaa James Joycesta! Koko tuotantoon kannattaa tutustua, mutta ehdottomasti kaksi viimeiseksi jäänyttä mestariteosta
 
Ulysses (suom. "Odysseus")

&
 
Finnegans Wake (kirja, joka kuuluu jokaiseen levykokoelmaan)
 
Saarikosken kääntämänä tuo Ulysses on kyllä melkosta heviä. Pitäs melkeen lukea ihan englanniksi tuo. Tietääkö joku muuten, että onko tuosta muita suomennoksia kuin Saarikosken?

KaleviHärvä: Saarikosken kääntämänä tuo Ulysses on kyllä melkosta heviä. Pitäs melkeen lukea ihan englanniksi tuo. Tietääkö joku muuten, että onko tuosta muita suomennoksia kuin Saarikosken?
 
Uus käännös on ilmeisesti vieläkin työn alla, mut mitään kovin tuoretta ei pikainen googletus tuottanut:
 
http://ylioppilaslehti.fi/2009/03/found-in-translation/

Bullitt: Albert Camus: Sivullinen. Älyttömän hieno kirja, joskin aika lyhyt. Mutta eipä ole juuri turhaa sanaa kirjan sivuille eksynyt. Camus osaa tavoittaa hienosti kirjansa päähenkilön kokeman sivullisuuden tunteen.
 
Sivullinen on kyllä hieno kirja, mutta allekirjoittaneen top-5 parhaat luetut kirjat ikinä-listassa Camus hallitsee Putoamisella. Ei tämäkään ole mitenkään pitkä kirja, mutta filosofinen pohdinta sai kyllä ajattelemaan käsiteltyjä asioita kunnolla. Kerronan muoto on myös raikkaan erilainen.