Rock, pop, alternative ›

Eiku Clapton esitti sitä soolona. Löytyy miehen Slowhand levyltä.
 
Eikös Cocaine oo kuitenki JJ Calen piisi?

^^^
on.

Onko kukaan hankkinut sitä Disraeli Gearsin Deluxe editionia, jossa on bonusherkkuja mukana? Jos on, niin olis kiva kuunnella kommentteja??

Onko kukaan hankkinut sitä Disraeli Gearsin Deluxe editionia, jossa on bonusherkkuja mukana? Jos on, niin olis kiva kuunnella kommentteja??
 
En kyllä tajuu minkä takia kukaan haluaisi kuunnella mono-versiota samasta levystä? Tietty ne demot yms on ihan mielenkiintoisia, mutta en menisi montaa kymppiä maksamaan tuosta kun remasterit saa alle kympillä...

Disraeli Gears on iskenyt joskus tosi kovaa. Omistin kaikki albumit ja myin ne. Ainakin Disraelin voisi tietysti hankkia taas. Fresh oli myös hyvä, tosin en pitänyt Rolling and Tumblinista eikä myöskään Spoonful oikein toimi mun mielestä niin hyvin (jotenkin väärällä tavalla raskas). Wheels of Fire on jees tosin en sitä live-CD:tä jaksanut kuunnella. Goodbye oli kyllä lievästi sanottuna pettymys.
 
Disraeli Gears on muuten hyvä, paitsi että kaksi vikaa raitaa sekä Ginger Bakerin "Blue Condition" (jossa se taitaa myös laulaa itse) on huonoja. Muut biisit on tosi hyviä sävellyksiä. Strange Brewn soolo on muuten melkein nuotilleen sama kuin Albert Kingin biiseissä Crosscut Saw ja Oh, Pretty Woman
 
Claptonin soolottelu Creamin aikaan ja Mayallin levyllä on erinomaista (kaikista paras raita on kuitenkin duetto Jimmy Pagen kanssa "Freight Loader"). Mihinköhän se tatsi myöhemmin katosi? Ja miksi piti semmoinen popparin ura aloittaa? Varmaan tuli liikaa vedettyä alkoholia ja huumeita.

Claptonin soolottelu Creamin aikaan ja Mayallin levyllä on erinomaista (kaikista paras raita on kuitenkin duetto Jimmy Pagen kanssa "Freight Loader"). Mihinköhän se tatsi myöhemmin katosi? Ja miksi piti semmoinen popparin ura aloittaa? Varmaan tuli liikaa vedettyä alkoholia ja huumeita.
 
Mulla on tuo John Mayall & bluesbreakers (vai mikä se nyt oli?) jäänyt tsekkaamatta, mikä on aika paha aukko, mikäli levy on niin hyvä kun yleisesti puhutaan.
Ja mikä tää "Freight Loader" juttu on? Pitäis lukea bluesläksyt paremmin;)

Claptonin soolottelu Creamin aikaan ja Mayallin levyllä on erinomaista (kaikista paras raita on kuitenkin duetto Jimmy Pagen kanssa "Freight Loader"). Mihinköhän se tatsi myöhemmin katosi? Ja miksi piti semmoinen popparin ura aloittaa? Varmaan tuli liikaa vedettyä alkoholia ja huumeita.
 
En yhtään ihmettele että äijä kyllästyi kitarajumalan rooliin ja 15 minuutin sooloihin. Tatsikaan ei ole kadonnut minnekään, vaan kyllä Clapton pystyy vieläkin halutessaan vetämään kovia sooloja.

En yhtään ihmettele että äijä kyllästyi kitarajumalan rooliin ja 15 minuutin sooloihin. Tatsikaan ei ole kadonnut minnekään, vaan kyllä Clapton pystyy vieläkin halutessaan vetämään kovia sooloja.
 
Voi olla, mutta eivät ne noille 60-luvun lopun jutuille oikein taida vetää vertoja, sen verran kuin itse olen kuullut. Jotenkin paljon vankempi ja agressiivisempi ote oli Claptonilla silloin kitaraansa.

Mulla on tuo John Mayall & bluesbreakers (vai mikä se nyt oli?) jäänyt tsekkaamatta, mikä on aika paha aukko, mikäli levy on niin hyvä kun yleisesti puhutaan.
 
Kaikki klassikotkaan ei kolahda, mutta kyllähän tuo kannattaa tsekata. Aika samantyyppistä kamaahan se on kuin Creamin blues-jutut.
 
Ja mikä tää "Freight Loader" juttu on? Pitäis lukea bluesläksyt paremmin;)
 
Mä löysin tän joltain halpis blues-kokoelmalta. Olen yrittänyt selvitellä että missä se on alunperin julkaistu. Muistaakseni jossain jämälevyllä. No joka tapauksessa tuossa instrumentaali-raidalla on mun mielestä Claptonin soolottelua ihan parhaimmillaan, joten sen voi vaikka jollain kazaalla tms. hakea kuunneltavaksi, muuten voi olla vaikea löytää.
 
En yhtään ihmettele että äijä kyllästyi kitarajumalan rooliin ja 15 minuutin sooloihin. Tatsikaan ei ole kadonnut minnekään, vaan kyllä Clapton pystyy vieläkin halutessaan vetämään kovia sooloja.
 
No jos vertaan tuota From the Cradlea (joka on ainoa Claptonin soololevy jonka olen kuullut) Creamin ja Bluesbreakersin Clapton sooloihin, niin noissa 60-luvun jutuissa on semmoinen tatsi ja muutenkin se meininki että se kyllä teki todella suuren vaikutuksen kun kuulin sitä kun taas tuo From the Cradle nyt ei herättänyt ihmeempiä tunteita vaikka onhan siinäkin hyvää kitarointia sinänsä. Siis riippumatta siitä, kumpaa aikaa pitää parempana niin ainakin siinä on suuri ero, että miltä se kuulostaa.

Tuo Freight Loader (ja mm. Snake driver ja Choker) näyttävät olevan jokaiseella Anttilan Clapton-halpislevyllä. En tiedä onko niitä koskaan "virallisesti" julkaistu oikein missään. Ne on tosiaan jotain studiojamittelua Jimmy Pagen kanssa. Vuosikin saatta olaa jotain 66-68 välillä. Niitä ei kannata sekoittaa niihin hieman "virallisempiin" Powerhouse-sessioihin (joissa tais olla muitakin aikakuden supertähtiä mukana).
 
Kukaan ei tainnut mainita, että Creamin Those Werw the Days on aivan mielettömän loistava biisi!

Eipä Claptonin terä ihan vielä Creamin jälkeen katkennut, vaan myös Derek And The Dominos kokoonpanolla tehty Layla on hemmetin hyvä levy. Ja sisältää rutkasti hyvää kitarointia, onhan mukana myös Duane Allman vainaa...
 
Edit: Tämän levyn sessiothan ne juuri johtivat runsaaseen heroiinin käyttöön ja pahaan riippuvuuteen, joka kyllä vei "jotain" Erkin soitosta (vaikea tarkentaa mitä). Vai liekkö syynä sittenkin heroiinin jälkeen kuvioihin astunut alkoholismi...

Tatsikaan ei ole kadonnut minnekään, vaan kyllä Clapton pystyy vieläkin halutessaan vetämään kovia sooloja.
 
Pystyy, pystyy kyllä. Kyllähän varmaan soittokamojen vaihtuminen Gibson/Marshall yhdistelmästä Fendereihin, Music Maneihin yms. vaikutti ainakin saundiin ja varmasti myös jonkin verran soittotatsiinkin.

Huom! kirjotat vähä vanhaan ketjuun, ootko jääs?
 
Cream itse ei niin paljoa kolahda, mutta Jack Brucen soolotuotanto! Löysin mummolasta Harmony Row'n alkuperäisenä kasettina ja jo ekalla kuuntelulla polvet koskettivat lattiaa. Hyvinkin taitavasti tehtyä hämyrokkia.
Mitä muut mieltä näistä? Onko suosituksia, mitkä muut levyt ovat hyviä? Ainakin ekaa levyä kehutaan kovasti.

Kuunteleeko moni?
 
Minä ainakin.
 
Mun mielestä yksi parhaista bändeistä.
 
Kieltämättä harva nykybändi samaan pystyy.
 
Tuohon aikaa cläpä oli GOD.
 
Suht' kova. Itsehän olen monoteisti, mutta kyllä se hyvin vaan vetää. Perk*le.
 
Mikä on teistä creamin paras levy?
 
Disraeli Gearsista diggasin, mutta sen juurikaan muista siitä mitään. Vinyyliltä löytyy, mutta soitin on telakalla. Fresh Creamia innostuin kuuntelemaan tuossa jonakin männäiltana ja mannaahan se. Ihan tajuttoman letkeää pluusrokkia ja päheät laulusovitukset kruunaavat koko kakun. Vastaan siis tässä tilanteessa Freesi Kerma.

No mitä sä oikein jaksat kuunnella jos et jaksa kuunnella yksinkertaisemmasta yksinkertaisinta rokkia ála CCR, etkä sitte toisaalta jaksa kuunnella toisen ääripään juttuja kuten Cream ja Hendrix. Mikä siihen välimaastoon oikein osuu joka ei okseta mutta on kuitenkin sulatettavissa?
 
Heavy metal?? :D

Ammattilaismuusikoitahan nämä ilman muuta olivat, ja sen huomaa: heputhan vihasivat toisiaan, mutta tekivät silti liudan menestyksekkäitä kappaleita lyhyessä ajassa. Arvostan bändiä todella paljon.
 
Silti miksiköhän Baker ja Bruce päätyivät samaan bändiin toistensa kanssa, vaikka vihasivat toisiaan jo ennen Creamia?

Silti miksiköhän Baker ja Bruce päätyivät samaan bändiin toistensa kanssa, vaikka vihasivat toisiaan jo ennen Creamia?
 
Ehkä he vaan arvostivat toisiaan muusikoina sen verran paljon, etä ainakin yrittivät käyttäytyä.:) Clapton tuli ilmeisesti molempien kanssa hyvin toimeen, mutta ei olisi kuitenkaan halunnut Bakeria Blind Faithiin. Ginger kuitenkin tuli, koska Erkki ja Winwood eivät uskaltaneet sanoa ei.

Disraeli Gearsin ostin tuossa joku viikko sitten kuultuani eräässä kolmoskauden Buffy-jaksossa Tales of Brave Ulysses -kappaleen. Vaikka biisi oli hieno, ei levyltä silti mitään erityisiä odotuksia ollut.
 
Mutta huhhuh, sehän olikin aivan timanttinen paketti! Omasta mielestäni levyllä ei ollut yhtään turhaa raitaa, ja hienoja hetkiä oli vaikka miten paljon. Ehdottomasti pitää ostaa lisää Creamia, varmaan tuo Fresh Cream nyt seuraavana.
 
On aina yhtä hieno tunne, kun löytää tällaisen uuden tuttavuuden.

Mulla on tuo John Mayall & bluesbreakers (vai mikä se nyt oli?) jäänyt tsekkaamatta, mikä on aika paha aukko, mikäli levy on niin hyvä kun yleisesti puhutaan.
Ja mikä tää "Freight Loader" juttu on? Pitäis lukea bluesläksyt paremmin;)
 
John Mayall Bluesbreakers with Eric Clapton julkaistiin 1966 monona ja sama uudelleen 1969 stereona. Ero on aika huomattava, monon eduksi minun mielestä. Sen saa nykyisin CDeenä, missä on molemmat, mono & stereo. Levy on erittäin hyvä.
 
Mutta kumpi oli ensin..? Tehtiinko levy alunperin stereona , mutta julkaistiin monona.. Vai onko stereoversio (1969) ns. keinostereo, vai vallan eri miksaus.. ?
 
--
Tuon Freight Loader -jutun olin unohtanut vallan tyystin. Nyt kun tuo mainittiin niin muistan, että mulla oli vinyylialbumillinen tuota samaa Clapton/Page -kamaa. Ei ole enää.. Eikös tuo Freight Loader
ollut sellanen suht lyhyt mutta pirun rullaava biisi.
 
Muistaakseni levyllä oli joka toinen biisi Clapton/Page duo-soitantaa (Page bassossa, väitti ystäväni silloin joskus..) ja joka toisella biisillä oli mukana myös (jälkeenpäin lisätty?) rumpali. Kaikki biisit olivat muistaakseni instrumentaleja. Tällasia hämäriä muistikuvia..
 
EDIT: Riverman mainitsi levyn tekoajankohdaksi 66-68. 1966 tai 1967 se ei voi olla, tuo -68 on muistikuvieni mukaan se oikea vuosi.