Studiotyöskentely ›

Kivi kirjoitti:
 
Ja ei, mun nähdäkseni 3:1-sääntöä ei sovelleta A-B -mikitykseen, olipa kyse overeista, kuorosta tai ambienssista. Stereoksi tarkoitettu mikkipari on mun silmissäni yksi mikki, loppupeleissä tosin joskus aika iso, ja hankalampi kuin XY.
 
Tässä kun on sivusta seurannut mielenkiintoista keskustelua ja samalla tavaillut J. Pekka Mäkelän Kotistudiota, niin tällainen amatööri on mennyt pikkaisen hämilleen. Kyseisessä kirjassa 3:1 sääntö liitetään nimenomaan hajautettuun stereopariin l. AB-mikitykseen. Aluksi ajattelin, että Kivi on sivun 118 (2. täydennetty painos) kuvituksessaan vain ottanut reippaasti taiteilijan vapauksia, (kuvassa kaksi vajaan puolen metrin päässä toisistaan olevaa mikkiä, joiden välistä näkyy usean metrin päässä oleva bändi) mutta ilmeisesti onkin niin, että teksti puhuu virheellisesti 3:1 säännöstä tässä yhteydessä.
 
Tietty voi olla, että ymmärsin jotenkin väärin.
 
Edit. Lisäsin kirjan painoksen

Tietty voi olla, että ymmärsin jotenkin väärin.
 
Mä olen piirtänyt kirjaan valtavan määrän kuvia, joista osa liittyy sillä hetkellä käsiteltävään asiaan, osa on vain taitossa lätkitty johonkin lähinnä sopivaan paikkaan mikä kuvaa tarvitsee. Tässä tapauksessa lienee käynyt näin - en muista eikä mulla oo ko kirjaa nyt tässä.
 
Pahoittelen aiheuttamaani hämmennystä.
:-)

Pahoittelen aiheuttamaani hämmennystä.
:-)
 
Juu hämmentäminen on välillä ihan paikallaan, mutta oikeastaan kuvaa tärkeämpää ja hämmentävämpää on tuo edellisessä viestissäni lainaamani asia, eli että 3:1 sääntö ei kuulu AB-mikitykseen. Se kun on täysin ristiriidassa mainitun opuksen kertoman kanssa.

Juu hämmentäminen on välillä ihan paikallaan, mutta oikeastaan kuvaa tärkeämpää ja hämmentävämpää on tuo edellisessä viestissäni lainaamani asia, eli että 3:1 sääntö ei kuulu AB-mikitykseen. Se kun on täysin ristiriidassa mainitun opuksen kertoman kanssa.
 
No ajattele nyt:
 
Jos meillä on AB-mikityksessä mikit esim 35 cm toisistaan samansuuntaisina, ja niillä taltioidaan orkesteria 5 metrin päästä, niin eihän siihen voi mitenkään soveltaa 3:1-kaavaa.
 
Tapauskohtaisesti nää pitää ajatella, sen mukaan miten voi mennä. Ei audiohommissa oikeasti ole mitään sääntöjä, vaan mikä toimii, se on oikein. Totuttuja tapoja kyllä on, ja niiden tarkkaa toisintamista varten voi ohjeistaakin: esimerkiksi Blümlein tai ORTF tehdään hyvinkin tarkasti aina samalla tavalla.
 
EDIT: Ongelma taitaa tässä olla se, että AB-mikitystä on monenlaista. Mä itse jaoin "Rokkibändin ABC"ssa AB-mikityksen erikseen A-B:hen, keinopäähän tai eristettyyn pariin ja hajautettuun stereopariin just selventääkseni tätä asiaa. Mutta AB-mikityksiä ovat kaikki, missä mikit ovat erillään.

Olet. Hehee! :D
 
Raimo sä alat muistuttaa Robertoa!
 
Sitten vaihdetaan eri peltisettejä, kunnes on saavutettu balanssi. Yleensä kumminkin kun oikeaa levyä tehdään, on mukana vähintään parit erisointiset peltisetit (kallista, tiedän) ja muutama erilainen virveli (piccolo, 5", marssirumpu l. syvä puuvirveli), joista sitten valitaan tilaan, biisiin ja mikitykseen parhaiten sopivat.
 
Niinpä, mutta kun niiden oikeiden levyjen määrä kaikesta äänitystoiminnasta on prosentuaalisesti aika pieni, eikä monella harrastajalla ole muuta kuin se yksi setti ja siinä kaikki. Sama tilanne on myös monissa pienissä demostudioissa. Nyt joku voi tietysti sanoa, ettei niillä demoilla ole niin väliä mutta uskon kuitenkin, että ainakin tekijöillensä on.
 
(No, onneksi ongelma ei koske mua. Riittää kun saan tyydyttävää miksausjälkeä jonkun toisen hyvin äänittämistä rummuista.)

Niinpä, mutta kun niiden oikeiden levyjen määrä kaikesta äänitystoiminnasta on prosentuaalisesti aika pieni, eikä monella harrastajalla ole muuta kuin se yksi setti ja siinä kaikki. Sama tilanne on myös monissa pienissä demostudioissa. Nyt joku voi tietysti sanoa, ettei niillä demoilla ole niin väliä mutta uskon kuitenkin, että ainakin tekijöillensä on.
 
Vuori vs. Muhammed 6-0
 
Tietenkin. Mutta useimmiten se, mikä on isossa proggiksessa tavoitettavissa isolla rahalla oikeaoppisesti ja nopeasti on saavutettavissa pikkupajoissakin kikkaillen.
 
ja sitten käsi sydämelle - kuinka monelle on käynyt niin, että kun niistä viidestä peltisetistä on valittu paras, huomataan miksauksessa että toinen oh-raita onkin käyttökelvoton tai parhaassa tapauksessa oh-raitoja on vain se yksi mutta kahteen kertaan - toinen puoli onkin jäänyt pimeäksi?
 
On käynyt, useamman kerran, ja ihan oikeita ja jopa varsin hyväsoundisia levyjä on niistäkin tehty...

Raimo sä alat muistuttaa Robertoa!
 
HYVÄ!
 
Niinpä, mutta kun niiden oikeiden levyjen määrä kaikesta äänitystoiminnasta on prosentuaalisesti aika pieni, eikä monella harrastajalla ole muuta kuin se yksi setti ja siinä kaikki. Sama tilanne on myös monissa pienissä demostudioissa. Nyt joku voi tietysti sanoa, ettei niillä demoilla ole niin väliä mutta uskon kuitenkin, että ainakin tekijöillensä on.
 
(No, onneksi ongelma ei koske mua. Riittää kun saan tyydyttävää miksausjälkeä jonkun toisen hyvin äänittämistä rummuista.)
 
Selitys ja berberi löytyy jokaiselta...

Raimo sä alat muistuttaa Robertoa!
 
Hoho, vuosien harjoittelu ja sillai. Kiitän äitiä, tukijoita ja hemohessiä.

Tai nappipiezolla - TJEU The Good Joes - "Polka", rummuissa Arvo Aikio, sittemmin Elevatorsissa ja Martti Servon Napanderissa vaikuttanut kiukkuinen kolttasaamelainen.
 
;-D Hoho!
 
Ei Aikiot ole kolttia! :)

Ei Aikiot ole kolttia! :)
 
Sitä ei kyllä silmällä katsoen uskoisi:-)

Alkuun sanottava että hiukan huuli poskella pilkunviilaten tuon kirjoitin - siksi siinä oli se hymiö. Mutta selvennettäköön tämäkin kumma ajatustenkulku ;-)
 
Ei se sitä oo: siis soundi ei muutu mutta summautuminen muuttuu.
 
Sitä juuri tarkoitin. Monokuuntelussa pannaus ei vaikuta yksittäiseen soundiin*, ainoastaan sen summautumiseen muihin stereokuvassa oleviin äänilähteisiin.
 
Pannauksen ollessa keskellä se snare summautuu overheadien monosummaan, siirrettäessä pannausta hieman enemmän toiseen overheadeista kuin toiseen. Se miltä tämä soundaa, tai siis miten soundi muuttuu, riippuu lähinnä siitä miten näiden signaalien voimakkuudet ja vaiheisuus sattuvat ko. miksauksessa olemaan.
 
Viivästämällä "vaihekorjatussa" miksauksessa tuota soundin muutosta snaremikkiä pannattaessa ei pitäisi tapahtua, ainakaan huomattavassa määrin.
 
Koko tämän keskustelun ajanhan on ollut kyse nimenomaan siitä miten eriaikaiset / samanaikaiset signaalit summautuvat keskenään. Eihän tuolla vaiheisuudella / viivästyksellä muuten olekaan isompaa merkitystä.
 
Sillä *on* joissain tapauksissa ainakin jonkin verran merkitystä nimenomaan signaaleja summattaessa syntyvän kampafiltteröitymisen johdosta (siis tämän meille rakkaan ilmiön jota kutsutaan myös vaihevirheeksi vaikka se ei olekaan virhe vaan ominaisuus).
 
Edit: lisään samantien vastuuvapauslausekkeen välttääkseni kohta alkavan kehänkierron: tuon viivekorjailun mahdollisesti kuultavissa olevat vaikutukset saattavat olla joko positiivisia tai negatiivisia - kukin itse päättäköön ovatko vaivan arvoisia.
 
Edit 2: Myös mittanauhalla ja mikkien paikkoja hakemalla aikaansaadun overheadien snare-signaalin yhtäaikaisuuden pitäisi minimoida pannauksesta aiheutuva soundinmuutos.
 
* Ainakin mun äänieditorista löytyy toki eri pannaustapavaihtoehtoja: pääosassa niistä myös signaalin monotettu kokonaisvoimakkuus muuttuu pannatessa, mutta ei kaikissa.

* Ainakin mun äänieditorista löytyy toki eri pannaustapavaihtoehtoja: pääosassa niistä myös signaalin monotettu kokonaisvoimakkuus muuttuu pannatessa, mutta ei kaikissa.
 
Kutakuinkin kaikissa nykyaikaisissa äänipöydissä, mukaan luettuna tietokoneohjelmien virtuaalipöydät, pitäisi mun käsittääkseni olla keskikorostuman kompensaatio.
 
Yleensä siitä ei kannata kantaa huolta kuin siinä tapauksessa, että panoroit signaalia kahdelta eri kohtiin panoroidulta raidalta - oikeaa puolta nostaessa signaali siirtyy oikealle, ja kun ääni on keskellä, on keskikorostuma huipussaan. Silloin ääntä liikutellessa kannattaa tosiaan muistaa se hyppy siinä keskellä.
 
Mutta sitten kun puhut "vaihevirhekorjatuista raidoista", sitten mua alkaa hämmentää. Ajattelitko todella siirtää jokaisen lähimikin tarkalleen overheadista kuuluvan signaalin kanssa vaiheeseen? Kuulostaa musta pelottavalla tavalla rumpukone/triggerimeiningiltä, jos rumpusetistä otetaan syvyys ja tehdään siitä ilmassa leijuva pannukakku ...tai piste.
:-(

Mutta sitten kun puhut "vaihevirhekorjatuista raidoista", sitten mua alkaa hämmentää. Ajattelitko todella siirtää jokaisen lähimikin tarkalleen overheadista kuuluvan signaalin kanssa vaiheeseen? Kuulostaa musta pelottavalla tavalla rumpukone/triggerimeiningiltä, jos rumpusetistä otetaan syvyys ja tehdään siitä ilmassa leijuva pannukakku ...tai piste.
:-(
 
Siitähän tässä ketjussa on ollut kyse koko ajan. Itse en ole moista kokeillut muuten kuin tuossa yhdessä testipätkässä minkä postasin aiemmin - viivästin kyllä kaikki raidat mutta siinä testipätkässä tomimikeistä tuli lähinnä huminaa ;-)
 
Tuntui tekevän juuri sen mikä oli oletuskin - atakki terävöityi hieman, ja snaresoundi tuntui tulevan "lähemmäs". Snaren volumea muutellessa soundi pysyi hieman "tasalaatuisempana" läpi koko aterian.
 
Joissain tapauksissa homma voi toimia hyvinkin, riippuen mitä soundia haetaan - pikkuisen lisää erottelevuutta jazzahtaviin saundeihin olisi tarjolla.
 
"Rokkimiksatuissa" rumuissa nuo erot jäävät käytännössä huomaamattomiin, kun överikanavat ovat niin paljon hiljaisemmilla tasoilla kuin lähimikit.
 
Testipätkä oli täysin flattia mikeistä tullutta kamaa, ilman geittejä, EQ:ta, kompuroita jne., tasot säädettynä niin että vaihe-eroista johtuva soundin muuttuminen summattaessa kuuluisi mahdollisimman selvästi.

Testipätkä oli täysin flattia mikeistä tullutta kamaa
 
Tässä vielä tuo linkki, ettei tartte lähteä kaivelemaan sivulta 11... eli tuossa siis muutama tahti "viivekorjattua", sitten korjaamatonta jne.
 
http://koti.mbnet.fi/halsu/spacewhale/audio/Rumpuvaiheet.mp3
 
Ja tässä sama pätkä "rokkimiksattuna", eli perus EQ, gatetus, kompurointi. Erot häviävät melko täysin.
 
http://koti.mbnet.fi/halsu/spacewhale/audio/Rumpuvaiheet_mix.mp3

ja sitten käsi sydämelle - kuinka monelle on käynyt niin, että kun niistä viidestä peltisetistä on valittu paras, huomataan miksauksessa että toinen oh-raita onkin käyttökelvoton tai parhaassa tapauksessa oh-raitoja on vain se yksi mutta kahteen kertaan - toinen puoli onkin jäänyt pimeäksi?
 
Tunnustan, joskin pienimuotoisemmin - nauhoittelin viime treenit muistiin siten, että toinen kitaristi meni kahdelle raidalle, toinen ei tarttunut lainkaan. Onneksi käyttötarkoitus oli vaan biisien muistiinmerkintä tässä tapauksessa ;-)

ja sitten käsi sydämelle - kuinka monelle on käynyt niin, että kun niistä viidestä peltisetistä on valittu paras, huomataan miksauksessa että toinen oh-raita onkin käyttökelvoton tai parhaassa tapauksessa oh-raitoja on vain se yksi mutta kahteen kertaan - toinen puoli onkin jäänyt pimeäksi?
 
On käynyt, useamman kerran, ja ihan oikeita ja jopa varsin hyväsoundisia levyjä on niistäkin tehty...
 
Ikinä ei oo käyny mitään tollasta. Enkä ikinä oo vääntäny EQ:lla jotain 0,2 dB korostumaa kitararaitaan tai viilannu kompuran releasea parin ms tarkkuudella ja miettinyt, että NYT se on just oikein. Ja sitten huomannut, että vääntämäni EQ/kompura onkin toisen kanavan... Ei ikinä oo käyny mitään tollasta. =P