Yleistä keskustelua musiikista ›

Nykyään on onneksi keksitty ettei sanoituksiin tarvitse panostaa jos laulajan murinasta ei pysty saamaan selvää eikä niitä lyriikoita kuitenkaan kukaan jaksa muualta lukea. Pääasia että on ranggaa.
 
Näinhän ei suinkaan ole kaikissa tapauksissa. Ja niinkuin tuolla ylempänä mainittiin kriteereitä uskottavalle rock-taiteelle, on asia ihan siitä kiinni, mistä muusikko/taiteilija/rokkari itse luomuksensa ammentaa. Itse miellän taiteeksi, jos musiikilla on muutakin funktiota kuin vain olla kiva biisi. Se funktio voi olla melkeinpä mitä vain, joka pyrkii vaikuttamaan ihmisiin "syvemmällä" tasolla. On se sitten yhteiskunnallinen kriitiikki, ideologinen näkemys tai kaunis melodia joka saa kyyneleen silmään. Kyllä itse koen musiikin, joka on tarkoitettu vaikuttamaan ja joka vaikutta, taiteeksi.

Kysymyshän oli, että onko rock taidetta vai viihdettä?
 
Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti tuosta valinnasta vaan taiteen ja kulttuurin arvottamisen perusteista yleensä.
 
Älkää nyt yhteen bändiin jumittuko. Tässä on juuri tämmöisen keskustelun ongelma: joko asia on liian yleistä, että siitä osattaisiin keskustella tai sitten homma leimaantuu bändi-/tyyli juupaseipäksi. Lukon huutamisen sijaan kannattaisi pohtia esim. millaisilla kriteereillä populäärimusiikkia luokitellaan hyväksi (esim. rock) ja paskaksi (esim. poikapopmusa). Riittääkö, että musiikki kuullostaa kivalta vai pitäisikö musiikin ilmaista jotain "syvällisemmin". Mikä tekee musiikista koettavaa? ... jatkakaa vaikka noista
 
edit: sinänsä tässä ketjussa ei ole aihetta yhtään enempää kuin missään muussakaan tyypillisessä m.netin keskusteluaiheessa. Ei ole pakko osallistua ellei kiinnosta tai ole muuten relevanttia.
 
Jokainen itse tekee luokittelunsa populaarimusassa, ainakin pitäisi. Toki on näitäkin ketkä menee massan mukana asiaa suuremmin ajattelematta, mikä on surullista mutta niin totta. Miettii vaikka Lordia tai sitten näitä idolsseja ja pop staroja, tai ketä vaan mikä saa suuren hypetyksen tai läpimurron musiikin saralla. Jos tykkäät rokista niin se on hyvää, mutta onko kaikki rock hyvää. Ei. Eli genrekohtainen leimaaminen on turhaa. Mielipiteet pitäisi osata muodostaa ihan itse.
 
Ja se että pitäisikö musiikkia kokea jotenkin syvällisesti on kanssa ihmisestä kiinni, joku tykkää siitä ja joku dikkaa ac / dc:n tylystä meiningistä ilman mitään syvällisempää sanomaa. ja kumpikin on ihan yhtä oikea tapa.
 
Kyllähän se on niin että välillä tekee mieli kuunnella vaikka klassista ja rentoutua ja toisena hetkenä pistää ac/dc täysille ja fiilistellä sitä energiaa ja kitarointia.
 
Ei tätä aihetta voi oikein käsitellä järkevästi koska ei tähän ole oikeita vastauksia, jokainen kokee musiikin eritavalla, ei ole mitään kaavoja tai sääntöjä siihenkään...

Niin, kauttarantain katsellen, musiikki on taidetta. Vähän niinkuin kuvataide. Sitäkin löytyy niin monenlaista. Da Vinci maalasi Mona Lisan, taulun jonka kaikki tietävät ja arvostavat. Kuitenkin, sen jälkeen on sadat tuhannet maalarit maalanneet saman tyyppisiä muotokuvia yhä uudelleen ja uudelleen. Eri ihmisistä tosin. Niillekkin kuville on löytynyt ottajansa. Kuitenkin, kuvataide on uudistunut ja muokkaantunut aikojen myötä. Mukaan on tullut taidetta joka ei sinänsä esitä mitään, mutta sen kohteena on katsojan ajatusten herättäminen. Näyttelyitä pidetään, klassikot silti elävät mutta uusillekkin annetaan tunnustusta...vaikka samankaltaisuuksia olisi jo tehty toisen maalarin toimesta.
 
Mites tää musiikki sitten? Rockmusiikkia on ollut maailmassa ehkä n. 60 vuotta. Joskus sen alkulähteillä Little Richardit, Elvikset, Chuck Berryt sun muut maalasivat sen ison yhteisen monalisan josta tää kaikki lähti muokkantumaan. Vuosien saatossa tuli sitten proget, hevit, rapit, konemusiikki ja kaikkien edellämainittujen sekoituksia ja paljon paljon muuta. Voitte arvata, että TÄYSIN uutta on vaikea luoda nykyään. Aina löytyy yhteisiä elementtejä jonkun jo tehdyn musiikin kanssa. Joistain enemmän joistain vähemmän. Noh, sen musiikin esittäminen. Sillä voidaan tehdä aina uutta. Hyvä esimerkki on juurikin Lordi. Eihän heidän musiikkinsa ole niin ihmeellistä, perus hardrockrämpytystä, that's it. Mnetistäkin löytyy varmasti kymmenen bändiä jotka voisisvat olla Lordin kanssa samalla viivalla musiikillisesti. Mut miltäs ne heput näyttää lavalla? Hirviöiltä? Kas. Eli ei pelkkää meikkivoidetta. Kas. Tämähän kiinnittää huomiota. Ja oikeasti, he ovat myös tosissaan tän jutun kans. Ja asia vaan on niin tässä maailmassa, että jos jonkin asian kanssa on tarpeeksi tosissaan ja kärsivällinen, se toteutuu ennen pitkää myös laajemmalla tietoisuudella.
 
Rokki. Se on viihteellistä. Se on molempien osa-alueiden (taide & viihde) hyödyntämistä esiintyjän performanssiin. Se vaikuttaa vain ihmisiin eri lailla. Esimerkiksi minä en saa viboja mistään syvällisistä sanoituksita tai monimutkaisista sävelkuluista, vaan minä saan omat vibani esimerkiksi tanakasta rumpukompista ryyditettynä yksinkertaiseen basso- ja kitarasäestykseen. Esimerkiksi ZZ Topin Gimme all your lovin' tai joku yksinkertainen hardrock -soitanta. Yleisesti ottaen sellaisesta rosoisesta rockpoljennasta jossa ei tarvitse ajatella muuta kuin se, että vasen jalka pysyy samassa tahdissa kuin bassari.
Kun taas isäni, joka on kevyen musiikin ja "vanhemman polven" pelimanni&tangomies, vaihtaa välittömästi kanavaa jos tiedotusvälineestä tulee rokkiin viittaavaakaan musiikkia. Siihen riittää Arja Korisevan kappale, jossa on sähkökitarasoolo. Mutta pää pointti on se, että me molemmat pidämme musiikista. Lajit ovat vaan tämän taidegenren eri laidoilta.
 
Minä olen järkeillyt asian niin, että musiikkia on niin helvetin montaa lajia, ettei yksi ihminen kertakaikkiaan kykene nauttimaan sen osa-alueista kuin murto-osan verran. Joku toinen taas ajattelee toisin, mutta eipä kaikki välttämättä Picassostakaan pitänyt vaan arvostaa enemmän Juhani Palmun latomaisemia.

Rock on taidetta silloin, kun jaetaan rahaa taiteilijoille tai satsataan muulla tavoin taiteeseen, kuten rakennetaan musiikkitaloja.
 
Rock ei ole taidetta silloin, kun halutaan erottua vivaldi-hinteistä ja kiukutella iskän "jazz on parasta" -asennetta kohtaan.
 
;)

Ihmettelen vain leikarin väitettä siitä, ettei hevi muka voisi ilmaista syvällisiä tunteita siinä missä klassinen tai blueskin?
 
mitään tuollaista en ole kirjoittanut saati tarkoittanut
- lue huolellisemmin
 
- kyse on siitä, että joillakin synkät kuvat mielessä ovat totta - toisilla ainoastaan muotoa
 
(Suorahko lainaus Klaus Fleimingiltä.)
 
onkin parhaita radiojuontajia! ... vaikka kerran onkin ylinopeussakot tullut metalliliittoa liikaa auton ratissa fiilistellessä
 
- - -
 
Voidaanko Back Street Boys ja Kiss rinnastaa musiikillisen asenteen perusteella?
 
Voidaanko Kiss ja Lordi rinnastaa musiikillisen asenteen perusteella?
 
Voidaanko Lordi ja Stam1na rinnastaa musiikillisen asenteen perusteella?

mitään tuollaista en ole kirjoittanut saati tarkoittanut
- lue huolellisemmin
 
No joo, ehkä nyt hieman ylireagoin ja lukemiseni herpaantui. Jatkakaa.

 
Voidaanko Back Street Boys ja Kiss rinnastaa musiikillisen asenteen perusteella?
 
Voidaanko Kiss ja Lordi rinnastaa musiikillisen asenteen perusteella?
 
Voidaanko Lordi ja Stam1na rinnastaa musiikillisen asenteen perusteella?
 
???
Miten kukaan voi rinnastaa kenenkään musiikillisia asenteita. Varsinkin kun nämä mielipiteet pitäisi muodostaa tuntematta näitä tekijöitä.
Miksi näitä edes pitäisi rinnastaa keskenään? Onko sillä mitään väliä mihinkään.. Ja miten kukaan meistä edes voi tietää em. bändien musiikillisia asenteita?

Mä en tajua noita Leikarin juttuja ollenkaan.

En osaa tai edes halua ajatella asiaa noin monimutkaisesti. Hyvä musa on hyvä musaa ja sillä siisti. Vitustako mä jaksan ajatella musaa kuunnellessani onko se taidetta, viihdettä tai jotain muuta. Joko se iskee tai ei. Jotenkin tuota katkerantuntuista juttua ja dissailua on tässä maassa kuultu ihan väsyksiin asti. Oli ne sitten jazz-tai rockpoliiseja, kyttiä kaikki tyynni!

Stam1na on sitäpaitsi mahtava bändi.

Mä en tajua noita Leikarin juttuja ollenkaan.

En osaa tai edes halua ajatella asiaa noin monimutkaisesti. Hyvä musa on hyvä musaa ja sillä siisti. Vitustako mä jaksan ajatella musaa kuunnellessani onko se taidetta, viihdettä tai jotain muuta. Joko se iskee tai ei. Jotenkin tuota katkerantuntuista juttua ja dissailua on tässä maassa kuultu ihan väsyksiin asti. Oli ne sitten jazz-tai rockpoliiseja, kyttiä kaikki tyynni!

Stam1na on sitäpaitsi mahtava bändi.
 
Samat sanat täältäkin.

Mä en tajua noita Leikarin juttuja ollenkaan.
 
Plussan sait. Tiivistit yhteen kirjoitukseen sen, mitä ajattelen itse mutten osannut pukea sanoiksi :)

On se kieltämättä mustakin vähän kornia, kun usein just rankemmassa kamassa nuoret, pakostakin melko kokemattomat ihmiset, laulaa vitun synkistä asioista, maailman pahuudesta ja elämän raadollisuusta.
 
Miksei voisivat siitä laulaa? Voihan henkilöllä, joka teidostaa tilanteen hyvin sitä itse silti ensikädessä kokematta, olla jotain erittäinkin tähdellistä sanottavaa asiasta.
 
Pitääkö vaikka maailmansotaa vastustavan punkbändin olla itse ollut sodassa?
 
E: Onhan musiikki ja lyriikat erittäinkin subjektiivisia ja omiin kokemuksiin perustuvia. Sen lisäksi lähes kaikessa taiteessa (tai viihteessä tai viihteellisessä taiteessa tai miten vaan) on tapana dramatisoida asioita, ja kuvata niitä vertauskuvin. Voi olla että joku tulkitsee saman sanoman pinnallisena ruikutuksena ja toisen hienona yhteiskunnallisena kannanottona tai koskettavana henkilökohtaisena avunhuutona. Sehän on kuuntelijasta kiinni. Harva sitä kuitenkaan tietää artistista niitä kaikkein intiimimpiä asioita, mistä juuri hänen luomansa taide on lähtöisin.

Just siks mä kirjotinkin "vähän kornia".

Mä en tajua noita Leikarin juttuja ollenkaan.
-------------
Jotenkin tuota katkerantuntuista juttua ja dissailua on tässä maassa kuultu ihan väsyksiin asti. Oli ne sitten jazz-tai rockpoliiseja, kyttiä kaikki tyynni!
 
Ei kai se, että yrittää analysoida jonkin bändin tai musiikkityylin sisältöä heti tee analysoijasta katkeraa rokkipoliisia. Joillakin vain on tapana pohtia musiikkia pintaa syvemmältä, toiset esim. purkavat biisit teoreettisesti osiin ja toiset -kuten Liekari tässä- pyrkivät selvittämään musiikin sisältämän aatemaailman/tunteen tai syyn ko. musiikin tekemiselle tai kuka mitäkin.
 
Ei sitä tietenkään aina kannata tehdä, välillä tai jopa useimmiten musiikista kannataa nauttia ihan pelkkänä musiikkina ilman mitään analysointeja, mutta kun kerran keskustelupalstalla ollaan niin aloitusviestin tapaiset kirjoitukset ovat enemmän kuin toivottavia.

Uskoisin, että artisti, jolla on selvä aatemaailma, jota tämä haluaa musiikkinsa kautta tuoda esille, toivoisi, että kuuntelija vaivautuu syventymään musiikkiin ja sen sanomaan. Kyllä jopa yllättävän monella rokmuusikolla on ihan oikeasti jotain sanottavaa. Ei välttämättä ihan niillä kaikilla, jotka radiossa soi, mutta siellähän ei ole kuin murto-osa, ja sekin oli sitä viihdepuolta.. ;)

Viihdettähän rock musiikki on. On olemassa bändejä, jotka laulavat pirun uskottavasti synkistä asioista ym. vaikka omaa kokemusta sellaisista asioista ei olisi kuin iltalehden lööpeistä. Toisaalta taas joku toinen todella vaikean siihenastisen elämän läpikäynyt artisti saattaa kuulostaa aivan teennäiseltä vaikka ammentaakin aiheet omasta elämästään. Kysymys on lopulta kuitenkin siitä, kenellä on eniten karismaa ja kykyä vetää tiettyä linjaa illasta toiseen uskottavasti, vaikka välillä ei vitutakaan ihan niin paljon kuin laulun sanoissa annetaan ymmärtää.
 
Kyllähän moni vanhempikin bändi pitää edelleen samaa vanhaa imagoa uskottavasti yllä, vaikka jäsenet ovat nykypäivänä miljonäärejä eikä tarvi enää asua kavereiden sohvilla/kaduilla.

Mä en tajua noita Leikarin juttuja ollenkaan.

En osaa tai edes halua ajatella asiaa noin monimutkaisesti. Hyvä musa on hyvä musaa ja sillä siisti. Vitustako mä jaksan ajatella musaa kuunnellessani onko se taidetta, viihdettä tai jotain muuta. Joko se iskee tai ei. Jotenkin tuota katkerantuntuista juttua ja dissailua on tässä maassa kuultu ihan väsyksiin asti. Oli ne sitten jazz-tai rockpoliiseja, kyttiä kaikki tyynni! Tai pop tai humppa, tai pumppa tai mitä vaan poliiseja. Kaikkia löytyy.
 
Allekirjoitan muuten.

Taidehan on viihdettä.
 
Musapoliisitkin on viihdettä, mua ainaki huvittaa kaikenmaailman ryppyotsat ja niillekin on mahtavaa esiintyä ja soittaa!

Tai pop tai humppa, tai pumppa tai mitä vaan poliiseja. Kaikkia löytyy.
 
Tai jalkapallo. Sanoin eilen futishullulle kaverille, joka tietää lajista aivan älyttömästi ja pelaa itsekin, että kannatan näissäkin kisoissa Brasiliaa. Koska niiden peli on niin leikkisää, taiturimaista ja hauskaa katsottavaa.
 
Vastaus oli ilmeisesti aika tyypillinen futiksesta paljon tietävän mielipide: brasseja kannatetaan siksi, että joukkue on niin vahva ennakkosuosikki. Ja sen kannattajat ovat paljolti ns. gloryhuntereita, eli jotka eivät muuten seuraa jalkapalloa, mutta ovat voittajan vieressä hehkuttamassa maajoukkuetta (vrt. Lordi viisuvoiton jälkeen). Ja koska brasseilla on vaan se maine, että niiden peli on leikkisää.
 
Keskisuomalaisen urheilusivuillakin oli viikonloppuna koko sivun juttu aiheesta, jossa toinen toimittaja kehui brassien maajoukkuetta ja toinen haukkui, aika paljon samoilla argumenteilla.
 
Minä tykkään kovasti brassien pelityylistä koska se on mielestäni eniten leikittelevää ja taiturointia, en väitäkään tietäväni kovin paljoa futiksesta, ja on ihan sama onko Brasilia vai Englanti vai Argentiina kisojen ennakkosuosikki.
 
Eli minussakin saattaa olla pienenpientä musiikkipoliisin vikaa, koska musiikki on elämäntapa, mutta maailmasta löytyy myös esimerkiksi jalkapallopoliiseja. Ugh.

Pääasia on, että kaikki vähänkään "syvällisempi" keskustelu aiheesta kuin aiheesta tyrmätään sillä, että ryppyotsaiset poliisipaskiaiset ovat taas kiillottamassa omaa kilpeään.
 
Varsinainen keskustelupalsta taas.