Studiotyöskentely ›

Niin siis en nyt yritä kiistellä mikä on mahdollista ja mikä ei, vaan siitä mitä 3:1 sääntö tarkoittaa.
Voi luoja. Opettelee säännön ja uskottelee itselleen sen olevan totta, vaikkei se ole fyysisesti mahdollista. Eikä tule mieleen että on saattanut ymmärtää asian vähän väärin. Itsemurhapommittajat kai muodostuu tolleen, kun eivät tajua pohtia että onkohan ne väitetyt opit sittenkään ihan fiksuja. :oP
 
3:1 sääntö tarkoittaa sitä, että esim foneja äänittäessä alttofonin tulisi olla tenorifonin mikistä vähintään kolminkertaisen etäisyyden päässä verrattuna tenorifoniin.
 
Tuosta säännöstä on tosin hyötyä vain saman voimakkuisia soittimia äänittäessä. Lujaääniset soittimet pitää tietysti olla paljon kauempana hiljaisten soittimien mikrofoneista.
 
Toi Äänipään teksti on helposti väärinymmärrettävissä. Kuoroesimerkkiähän ei rajattu kahden mikrofonin käyttöön, ja muutenkin mainittu kuunnelmamikitys on erikoistapaus. Kuoron mikittäminen puolen metrin päästä on tietenkin erittäin huono ratkaisu, ja 3:1-sääntöhän ei toteudu kuin tiettyjen yksittäisten laulajien kohdalla, on mikeillä etäisyyttä toisistaan miten paljon tahansa.

Kylläpä vain on, tähän päästään vaimentamalla toisesta ääniraidasta niitä taajuuksia joiiden ei haluta aiheuttavan summattaessa taajuusvastevääristymää toisen raidan vastaavan taajuisten äänien kanssa. Eli esim. leikkaamalla overeista bassoja estetään niistä basariraidan kanssa summatessa muuten aiheutuva taajuusvstevääristymä tärkeällä bassoalueella. Eli näin saavutetaan se tavoitteena oleva miellyttävä sointi.
 
Ja eipäs vaan ole... Vaan se hyvä saundi on hakusessa. (Pikantti yksityiskohta samaisen Nicklas Flyktin duunista: Herra *lisäsi* botnea overeihin... Ja rumpusetin lähikanavia ei oltu viivästetty millään tavalla.)

Hohhoijjaa. Nyt sinä ymmärrät minut väärin. Ja sääntöhän on ihan mahdollinen silloin, kun äänilähde ei ole pistemäinen vaan isompi, kuten esim. kuoro.
Kuoro on kasa pistemäisiä äänilähteitä.
 
Lue myös ne rivien välit, Aki hyvä.
En minä osaa.
 
:oP

Ei tää keskustelu oo tosi... Ei.
 
Jos jokainen täällä lässyttänyt sais miksatakseen vaikkapa voxilla äänitetyt rummut, ni vois kuvitella, ketkä postanneista sais järkevää jälkeä aikaseks.
 
Typerä posti, mutta on tää keskustelukin lähteny pahasti käsistä...

Typerä posti, mutta on tää keskustelukin lähteny pahasti käsistä...
 
Jep, aika hirveetä jauhamista. Oikeastaan tää ketju on oikea malliesimerkki täysin turhanpäiväisestä teoretisoimisesta. Omaa tyhmyyttä sen sijaan on, että pitää tulla kurkkimaan josko jollakin olis oikeasti mitään merkityksellistä lisättävää. Vaan eiköhän se kaikki oleellinen ole sanottu jo aika päiviä sitten.

pitää tulla kurkkimaan josko jollakin olis oikeasti mitään merkityksellistä lisättävää.

Mä tuun kurkkimaan, josko täällä olis hyvä tappelu...ei noi vaihevirheet kiinnosta pätkänkään vertaa, ainakaan teoreettisella tasolla. Korvat on sitä varten. Jos kuulostaa hyvältä, se on oltava hyvä.

Mä tuun kurkkimaan, josko täällä olis hyvä tappelu...ei noi vaihevirheet kiinnosta pätkänkään vertaa, ainakaan teoreettisella tasolla. Korvat on sitä varten. Jos kuulostaa hyvältä, se on oltava hyvä.
 
Ylipäätään ei ole olemassa muuta vaihevirheestä vapaata ääntä kuin monofoninen yksiaaltoinen signaali linjasiirtona tallennettuna. Polyfoniassa ja harmoniassa on jo keskinäistä vaihevirhettä, tilassa vielä enemmän.
 
Ja tämän sanottuani: kyllä, mä mittaan useimmiten mittanauhalla overheadeista saman matkan bassarin nuijaan, ja (väistämättä eri-) matkan virveliin nähdäkseni paljonko joudun sitä panoroimaan. Mutta tää on mun nähdäkseni ainoastaan hyvää käytäntöä ja auttaa hahmottamaan mitä ollaan tekemässä, koska jos ei kokonaisuus oo johdonmukainen, levyn mahdollisuus soundata hyvältä on aika olematon. (Ja mä haluan nähdä rummut kärjellään seisovana kolmiona tai oikeastaan viisikantana jos ajatellaan hi-hattia ja lattiatomia, ihan sitä varten että pystyn panoroimaan niitä kokonaisuutena keskinäisten suhteiden sekoamatta.)
 
Mä en myöskään allekirjoita tuotantopalstalla esitettyä ajatusta, että olis samantekevää onko joku delay 58 vai 59 millisekuntia. Sitä ei ehkä kuule, mutta mulle koko levynteon magia on sitä että jutut napsahtelee paikoilleen just oikein.
 
Ja ei, mun nähdäkseni 3:1-sääntöä ei sovelleta A-B -mikitykseen, olipa kyse overeista, kuorosta tai ambienssista. Stereoksi tarkoitettu mikkipari on mun silmissäni yksi mikki, loppupeleissä tosin joskus aika iso, ja hankalampi kuin XY.

Ja tämän sanottuani: kyllä, mä mittaan useimmiten mittanauhalla overheadeista saman matkan bassarin nuijaan, ja (väistämättä eri-) matkan virveliin nähdäkseni paljonko joudun sitä panoroimaan. Mutta tää on mun nähdäkseni ainoastaan hyvää käytäntöä ja auttaa hahmottamaan mitä ollaan tekemässä, koska jos ei kokonaisuus oo johdonmukainen, levyn mahdollisuus soundata hyvältä on aika olematon. (Ja mä haluan nähdä rummut kärjellään seisovana kolmiona tai oikeastaan viisikantana jos ajatellaan hi-hattia ja lattiatomia, ihan sitä varten että pystyn panoroimaan niitä kokonaisuutena keskinäisten suhteiden sekoamatta.)
 

 
Mä mittaan kans basarin yhtä kauaksi overeista, mutta sen lisäksi haluan, et virvelikin on... Se vaatii aina vähän triangulaatiota mutta on silti täysin mahdollista saavuttaa molemmat.

...kyllä, mä mittaan useimmiten mittanauhalla overheadeista saman matkan bassarin nuijaan, ja (väistämättä eri-) matkan virveliin nähdäkseni paljonko joudun sitä panoroimaan.
 
Kuulostaa järkeen käypältä mutta...
 
Mitäs sitten kun toisella puolella soi, soittajasta tai pellistä johtuen, crash liian lujaa, tai komppipelti liian hiljaa? Tietysti setin kaikkien osien täytyisi soida yhtenä kokonaisuutena balanssissa, mutta kuinka usein se todellisuudessa kuitenkaan on niin?
 
Tarkoitan vaan, että eikös puutteellista balanssia jouduta usein kuitenkin korjailemaan overimikkejä siirtelemällä (esimerkiksi lähemmäksi komppipeltiä tjms.) jolloin tuollaiset mittaukset lienevät aika turhia? Ja eikös siirtelyistä huolimattakin ole aika yleistä, ettei overeista kuuluva bassari, saatika virveli, kuulu täysin keskeltä?
 
En kyllä voi väittää hallitsevani rumpujen äänitystä kovin hyvin, joten korjatkaa jos olen väärässä.

No niin, nyt mäkin sitten näköjään pistin jalkani tähän suohon.

 
En kyllä voi väittää hallitsevani rumpujen äänitystä kovin hyvin, joten korjatkaa jos olen väärässä.
 
Olet.
 
Hehee! :D

Kuulostaa järkeen käypältä mutta...
 
Mitäs sitten kun toisella puolella soi, pellistä tai soittajasta johtuen, crash liian lujaa, tai komppipelti liian hiljaa suhteessa haitsuun?
 
Sitten vaihdetaan eri peltisettejä, kunnes on saavutettu balanssi. Tai mikitetään hi-hat. Tai molemmat.
 
Yleensä kumminkin kun oikeaa levyä tehdään, on mukana vähintään parit erisointiset peltisetit (kallista, tiedän) ja muutama erilainen virveli (piccolo, 5", marssirumpu l. syvä puuvirveli), joista sitten valitaan tilaan, biisiin ja mikitykseen parhaiten sopivat.
 
Kaikenlaisia kikkojakin käytetään. Kerran laitoin rumpalille useamman riden, jotta tämä saattoi soittaa "kelloridea" ja "crashridea" erikseen, mutta varmistin kyllä moneen kertaan että tämä klaarasi sen niissä tempoissa.
 
Samoin on tullut joskus laitettua sekä overheadit (iskulle) että underheadit (aukeaa hitaammin), tai joku lisämikki jotain tiettyä iskua varten.
 
Sen sijaan setin soiminen vasen-oikea -tasapainossa ei oo musta tarpeellista. Kunhan bassari on keskellä, voin aivan hyvin tasapainottaa hi-hatin tikittävällä komppikitaralla tai vaikka pianonkilkatuksella jos se on tarpeen. Vasen ja oikea saavat mun puolestani myös soida ajoittain aivan eri volyymilla, kunhan kokonaisuus on järkevä.
 
Apropoo, tuohon Raimon kommenttiin, että snarenkin saa yhtä kauas - niin saakin, mutta haluatko että se on niin? Mä haluan mielellään kääntää snarea ihan piirun sivulle nollakohdasta, aavistuksen vain. Yhtä kauas kuin päälaulu on sen toisella puolen. (Ja silloinhan snare pitää saada saman verran sivuun overeissakin, eiksje?)
 
Mutta nää nyt on vain mun ajatuksiani tällä hetkellä.

...No tarkennetaan nyt sit. Eli sitä liian kovaa soivaa peltiä voi siirtää, sen voi poistaa tai vaihtaa, eikö? Kyllä tuo mittailu ja kohdistaminen silti huomattavasti auttaa ton settikuvan muodostumisessa, ei ole turhaa...

Ah, Kivi tarkensi samaa, "tarkemmin". ;)
 

Apropoo, tuohon Raimon kommenttiin, että snarenkin saa yhtä kauas - niin saakin, mutta haluatko että se on niin? Mä haluan mielellään kääntää snarea ihan piirun sivulle nollakohdasta, aavistuksen vain. Yhtä kauas kuin päälaulu on sen toisella puolen.

 
Ugh. Mä panoroin kyl virpan, basarin, basson ja liidilaulun yleensä tasan kello kahteentoista jos kyseessä ei ole joku sekoilu...
 
Tossa mun mikityksessähän ajatellaan rumpusetin panoraaman keskipiste virvelin ja basarin kautta kulkevan linjan mukaiseksi, ja mun mielestä se on luontevaa, loogista ja saundaa hyvältä... Eihän se basarikaan ole visuaalisesti keskellä settiä rumpalin rintamasuunnasta katsottuna. (Eikä siis virveli)

Ugh. Mä panoroin kyl virpan, basarin, basson ja liidilaulun yleensä tasan kello kahteentoista jos kyseessä ei ole joku sekoilu...
 
En mäkään niitä niin paljon siirrä, että sen huomaisi. Mut usein kyllä tulee kummasti ilmaa biisiin, kun ihan aavistuksen tönäisee panorointia, minkä huomaa varsinkin kuuntelu monolla.
 
Tossa mun mikityksessähän ajatellaan rumpusettin panoraaman keskipiste virvelin ja basarin kautta kulkevan linjan mukaiseksi, ja mun mielestä se on luontevaa, loogista ja saundaa hyvältä... Eihän se basarikaan ole ihan keskellä settiä rumpalin rintamasuunnasta katsottuna. (Eikä siis virveli)
 
Ostan kyllä ajatuksen :-D mutta jotenkin mä vain ajattelen, että se bassari on keskellä ja loput stereokuvasta on sitten koko bändi. Eli ei oo niin tärkeää vaikka rummut kaatuisi hiukan oikealle, kunhan vasemmallakin tapahtuu jotain mikä kuljettaa biisiä eteenpäin.
 
Ulkolaidat tulee kuitenkin käyttöön vasta tokan kertsin vaiheilla :-D

Niin just, kukin tavallaan. Kunhan hyvä tulee! ;)
 
(esimerkiksi lähemmäksi komppipeltiä tjms.)
 
Komppipellinkin voi lähimikittää erikseen. Esim pirun läheltä kelloa alapuolelta, vaihe käännettynä ja rankka EQ perään...

Komppipellinkin voi lähimikittää erikseen. Esim pirun läheltä kelloa alapuolelta, vaihe käännettynä ja rankka EQ perään...
 
Tai nappipiezolla - TJEU The Good Joes - "Polka", rummuissa Arvo Aikio, sittemmin Elevatorsissa ja Martti Servon Napanderissa vaikuttanut kiukkuinen kolttasaamelainen.
 
;-D Hoho!

Mut usein kyllä tulee kummasti ilmaa biisiin, kun ihan aavistuksen tönäisee panorointia, minkä huomaa varsinkin kuuntelu monolla.
 
Tuo kuulostaisi vaihe-eroista johtuvalta soundin muutokselta, jos nimenomaan monona kuuluu selvemmin.
 
Sori, oli pakko mainita ;-)
 
Edit: Typo. Pitäis kerpele varmaan lukea nää sepustukset kunnolla ennenkuin lähettää ;-)

Tuo kuulostaisi vaihe-eroista johtuvalta soundin muutokselta, jos nimenomaan monona kuuluu selvemmin.
 
Sori, oli pakko mainita ;-)
 
Ei se sitä oo: siis soundi ei muutu mutta summautuminen muuttuu. Mä kuuntelen yleensäkin aika paljon monona, ja panorointien vertaileminen monona on tällainen vuonna kirves jostain amerikkalaisesta studio-oppikirjasta poimittu kikka, joka yllättäen toimii.
 
Stereokuuntelu antaa paljon enemmän anteeksi. Ilma on parempi summausboksi kuin mikään elektroninen tai sähkötekninen ratkaisu. Sen vuoksi sellaisetkin erot jotka ei stereona oo paljon mitään, nousevat monottaessa eri lailla esiin.
 
Kysymyshän on kuitenkin siitä, että pitäis pystyä päättämään onko muutos parempaan vai huonompaan. Mikä tahansa mikä sitä vaakaa painottaa, on hyvä.
 
EDIT: Tai siis, tavallaanhan on kyse vaihe-erosta aina kun kuultavana on enemmän kuin yksi sinikäyrä. Mutta ei nyt varmaan siinä mielessä kuin tarkoitit.