Bassot ›

Mikäs se on kun joissain vanhemmissa Fendereissä on siellä lavassa takapuolella sellainen tappi joka näyttää samanlaiselta kuin normaali hihnankiinnitystappi? Ymmärsikö kukaa..
 
Aikoinaan usottiin että joku laittaisi hihnan siitä kiinni. Enpä ole koskaan nähnyt sitä siihen kenenkään käyttävän. Sikäli erikoista että Fenderin kitaroissa samaa ideaa ei käytetty koskaan.

Mites muuten nuo reunalistat kestää ajanpatinaa. Joissakin 70- luvun jazzeissa on näkynyt enemmän tai vähemmän hiushalkeamia reunalistoissa nauhojen kohdalla. Kestääkö nuo yleensä basson iän, vai onko odotettavissa listaremppaa, jos hiushalkeamia jo esiintyy miltein joka nauhan kohdalla?

Mites muuten nuo reunalistat kestää ajanpatinaa. Joissakin 70- luvun jazzeissa on näkynyt enemmän tai vähemmän hiushalkeamia reunalistoissa nauhojen kohdalla. Kestääkö nuo yleensä basson iän, vai onko odotettavissa listaremppaa, jos hiushalkeamia jo esiintyy miltein joka nauhan kohdalla?
 
Jos kaula kuristuu (puu ei ole ollut ihan kuivaa) joka on Suomesa yleinen ilmiö kuivan ilmanalan takia niin nauhan päät työntyvät esiin, jolloin nauhaan tulee pieni "kupru". Se on ihan normaali ilmiö. Listat sinällään tuntuvat kestävän hyvin. Eikä niitä oikein voi vaihtaakaan ilman että kaula menee uudelleen lakattavaksi.

En nyt jaksa tehdä uutta threaida aiheesta, mutta kysyisin vanhemmilta konkareilta vähän mielipiteitä vintagejasson hankintaan..
 
-Mitä erityisesti kannattaa pitää silmällä soitinta testatessa? Onko deadspotteja 'kaikissa' vai kannattaako edess yrittää löytää yksilöä joka soisi G-kieleltä täydellisesti?
 
-Onko vintagefenkuissa havaittavissa minkäänlaista tunkkaisuutta verrattuna esim. uudempiin re-issue malleihin? Eli säilyykö samainen jazzbasson kihelmöivä helinä ajan myötä? Olen hakemassa tietynlaista kirkkautta verrattuna nykyiseen musariini ja siksi tämä erityisesti kiinnostaa. Kunnon vintagejazzia en ole päässyt vielä kokeilemaan ja siksi teen vähän alustustyötä, että kannattaako tuota kyllä-hyvää bassoa edes lähteä vaihtamaan; on kumminkin sen verran hyväsaundinen ja rakas muriseva musarini tuo.

-Mitä erityisesti kannattaa pitää silmällä soitinta testatessa? Onko deadspotteja 'kaikissa' vai kannattaako edess yrittää löytää yksilöä joka soisi G-kieleltä täydellisesti?
 
No enpä ole törmännyt vinatgejazziin jossa olisi dead spotteja. Tsekkaa että soitin on hyvässä setupissa, helppo soittaa koko kaulan pituudelta joka kielellä ilman ylimääräisiä ääniä tai vaimentumia. Kyllä sen kädessä tuntee onko soitin hyvä vai ei.
 
onko vintagefenkuissa havaittavissa minkäänlaista tunkkaisuutta verrattuna esim. uudempiin re-issue malleihin? Eli säilyykö samainen jazzbasson kihelmöivä helinä ajan myötä? Olen hakemassa tietynlaista kirkkautta verrattuna nykyiseen musariini ja siksi tämä erityisesti kiinnostaa. Kunnon vintagejazzia en ole päässyt vielä kokeilemaan ja siksi teen vähän alustustyötä, että kannattaako tuota kyllä-hyvää bassoa edes lähteä vaihtamaan; on kumminkin sen verran hyväsaundinen ja rakas muriseva musarini tuo.
 
Helinä on aika paljon kielistä kiinni. Vanhemmissa soittimissa puu on kuivaa jo hartsinsa luovuttanutta ja siksi resonoi hyvin, eikä tuo missään tapauksesa lisää tunkkaisuutta saundiin verrattuna uusiin soittimiin. Vanhemmissa mikeissä on vähemmän lähtötehoa (magnetit hieman kuoleutuneet) ja se tekee saundista ehkä keskiäänivoittosemman. Kaikkein kirkkain klangi on kuitenkin kokemukseni mukaan 70-luvun saarnirunkoisissa ja vaahterakaulaisissa Jazz-bassoissa, joten katseleppa sinne suuntaan jos kilinää ja helinää haet.

Tästä on helppo tunnistaa ettei ole aito eikä vintage:
http://www.longmarket.com/viewproduct.php?productid=94
 
Samoin leiman mukaan tämä on strato:
http://www.longmarket.com/viewproduct.php?productid=747
 
Vaikka tuolta saitilta löytyykin melkein straton näköisiä piraattikopioita, niin ainakin näiden hinta kertoo mitä nuo ovat. Voisi toivottaa not so long marketing:ia näille.

Eihä niillä pysty ees soittamaan.
 
eikös se soittajasta soitto kii ookkaan..:)

eikös se soittajasta soitto kii ookkaan..:)
 
Ei, vaan oikeasta leimasta. Eikös se oo jo tullut selväksi tässä?

Kaikkein kirkkain klangi on kuitenkin kokemukseni mukaan 70-luvun saarnirunkoisissa ja vaahterakaulaisissa Jazz-bassoissa, joten katseleppa sinne suuntaan jos kilinää ja helinää haet.
 
Esittelin tollasta bassoa ääninäytteiden kera täällä: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=716

Kunnon vintagejazzia en ole päässyt vielä kokeilemaan
 
Tulepa käymään kylässä .-D