Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Metallimusiikissa on perinteisesti arvostettu soitannollista virtuositeettia, ja jotkut bändit
pitää kunnia-asiana, että esim. biisit on vedetty kerralla purkkiin eikä jälkikäteen korjailua sallita. Sitten on taas näitä bändejä kuten meshuggah (Catch33) ja Fear Factory, jotka ovat käyttäneet studiotekniikkaa hyödykseen mieleisellään tavalla. Etenkin rumpujen ja kitaroiden kohdalla olen ymmärtänyt, että niitä tulisi mielellään soittaa ns. "oikeasti", varsinkin livenä, mutta synasamplejen käyttö lienee jo yleisesti hyväksyttyä.
 
Kiinnostaisikin kuulla keskustelua, kuinka alan harrastajat suhtautuvat teknologian käyttöön studiossa ja livenä (esim. rumpukoneet, samplerit..) metallimusiikin saralla?

Mulle on ihan sama, mitä siellä käytetään, sen pitää vain kuulostaa hyvältä.

Pienenä oli todella typerä asenne, että kaikki pitäisi soittaa aidoilla soittimilla ja luonnollisilla saundeilla. Sehän on siis kova juttu, mutta ei suinkaan ainoa. Mun mielestä ihan mikä vaan on sallittua kunhan se palvelee tarkotusta. Kyl muusikko itse tietää miltä se haluaa jonkun jutun kuullostavan. Eli kaikki tekniikka vaan käyttöön mitä liikenee, se helpottaa asioita.

Eli kaikki tekniikka vaan käyttöön mitä liikenee, se helpottaa asioita.
 
Jep, kunhan homman saa toimimaan myös livenä.

Metallimusiikissa on perinteisesti arvostettu soitannollista virtuositeettia, ja jotkut bändit
pitää kunnia-asiana, että esim. biisit on vedetty kerralla purkkiin eikä jälkikäteen korjailua sallita. Sitten on taas näitä bändejä kuten meshuggah (Catch33) ja Fear Factory, jotka ovat käyttäneet studiotekniikkaa hyödykseen mieleisellään tavalla. Etenkin rumpujen ja kitaroiden kohdalla olen ymmärtänyt, että niitä tulisi mielellään soittaa ns. "oikeasti", varsinkin livenä, mutta synasamplejen käyttö lienee jo yleisesti hyväksyttyä.
 
Kiinnostaisikin kuulla keskustelua, kuinka alan harrastajat suhtautuvat teknologian käyttöön studiossa ja livenä (esim. rumpukoneet, samplerit..) metallimusiikin saralla?
 
Sampleistä puhuttaessa täytyy mainita aivan loistava bändi Aborym. Siinä on induhuurua ja sämpleä vaikka muille jakaa

mutta synasamplejen käyttö lienee jo yleisesti hyväksyttyä.
 
Eh, mikä instanssi säätelee mikä on hyväksyttyä ja mikä ei? :)
 
Lopputulos on tärkein, ei se miten se saavutetaan.

Hmm, metallia en kuuntele, mutta noin yleisemmin mua häiritsee levyt jotka kootaan protoolsilla leikkaaliimaa-periaatteella ja palaset soitetaan sisään klikin kanssa. Erityisesti tuo klikki häiritsee, liian usein sen kanssa käy niin että musa ei hengitä, mun mielestä musa on elävämmän ja nautittavamman kuuloista kun rytmit ja tempot elää luonnollisella ja hyvällä tavalla.

Eh, mikä instanssi säätelee mikä on hyväksyttyä ja mikä ei? :)
 
Skene. Skene säätelee nämä asiat.

^ haha!
 
Itse olen sitä mieltä että omantunnon mukaan tehköön kuka mitä tahtoo. Kyllä se kostautuu ennemmin tai myöhemmin jos jotain juttua ei oikeasti osaakaan. Ja sekös on sitten todella noloa:)
 
EDIT: Esim. Meshuggah saa meikäläisen puolesta tehdä mitä vaan, sillä livematskusta vuosien varrelta ei ole muuta kommentoitavaan kuin että soitto on äärimmäisen varmaa ja tiukkaa. Fear Factoryn kanssa onkin sitten vähän niin ja näin...

Sampleistä puhuttaessa täytyy mainita aivan loistava bändi Aborym. Siinä on induhuurua ja sämpleä vaikka muille jakaa
 
Kyllä! yksi parhaimpia mitä on.

Samoilla linjoilla muutaman edellisen kanssa, eli kaikki käyttöön! Livenä sitten vedetään toisenlaisilla sovituksilla. Kuka nyt haluaa, että biisit kuulostavat livenä täysin samoilta? Se on metallibändien ongelma monesti, ei haluta lähteä leikkimään livesovituksilla...

Metallimusiikissa on perinteisesti arvostettu soitannollista virtuositeettiabändit ..
Sitten on taas näitä bändejä kuten meshuggah (Catch33)
 
Yleisestihän tässä varmaan paheksutaan sitä että bändi ei sitten muka osais soittaa niitä juttuja oikeesti kerralla purkkiin ja/tai livenä, vaan yrittää tehdä juttuja yli rajojensa. Ehkäpä jossain tapauksissa näinkin voi olla, muttei ainakaan Meshuggahin tapauksessa. Ja kyllä ne keikat sitten viimestään erottelee jyvät akanoista. Notta että jos bändi X tekee levyn leikkaa-liimaa -tyylillä ja sit keikalla soittaa ihan päin persettä niin se suosio varmaan sitten sanelee sen kuinka hyväksyttävää se on ns. xiitata sielä studiossa, ja ehkäpä bändin seuraava levy sitten tuleekin olemaan hieman "aidompi". Mutta Meshuggahin tapauksessa noita c33:n biisejä ei kai edes oo tarkotus vetää livenä. Vaikkakin kyllä pojat varmaan pystyis niitä veteleen jos huvittais. Praise Tomas och Fredrik.
Joka tapauksessa tollasia studiotyöskentelyseikkoja enemmän itseä ainakin häiritsee soundien samankaltaisuus eri orkesterien välillä. Mutta se onkin sitten jo aivan toinen tarina.

Mutta Meshuggahin tapauksessa noita c33:n biisejä ei kai edes oo tarkotus vetää livenä. Vaikkakin kyllä pojat varmaan pystyis niitä veteleen jos huvittais.
 
Kyllähän poijjaat itseasiassa viime kiertueella pienimuotoisen medleyn tuolta levyltä soittivatkin.

Oma mielipiteeni asiasta on se, että niin kauan, kun kitarat, bassot ja tarvittaessa rummutkin on soitettu ihan omin käsin, niin on aivan sama, mitä kilkettä ja kalketta, vinkunaa ja teollisuusmelua sinne sekaan ikinä on sotkettukaan.
 
Hmm, metallia en kuuntele, mutta noin yleisemmin mua häiritsee levyt jotka kootaan protoolsilla leikkaaliimaa-periaatteella ja palaset soitetaan sisään klikin kanssa. Erityisesti tuo klikki häiritsee, liian usein sen kanssa käy niin että musa ei hengitä, mun mielestä musa on elävämmän ja nautittavamman kuuloista kun rytmit ja tempot elää luonnollisella ja hyvällä tavalla.
 
Eihän klikin käytössä nyt mitään vikaa ole. Tärkeintähän sen käytössä on, että pystyy tarvittaessa kuulemaan, ettei vain ole alkanut puskemaan tai laahaamaan (näin kitaristina täytyy sanoa, että tuo ensimmäinen vaihtoehto on yleensä lähempänä :D).

Fruity Loopsissa voi ottaa suoraan listalta sointuja ja lisätä niitä kappaleeseen. "joo etsitään tuolta joku härön kuulonen sointu ja sit toinen perään ni saadaan vähän tällästä kummalista vaikeaa musaa". Jollei tietokone siis tee sitä sävellystyötä, niin tekniikan käyttö on ihan soveliasta. Varsinkin siinä mielessä, että voi yksinään ohjelmoida koko orkesterin soittamaan, vaikkei itsellään olisi tekniikka hallussa. Voihan jollain olla vaikka hyviä komppeja mielessä, vaikka ei osaisi soittaa.
 
Tietysti säätämällä helposti tappaa koko biisin, mutta hyvä biisi on hyvä biisi oli se sitten soitettu millä ja miten vaan. Vai onko sittenkään? Soundit on kuitenkin tärkeä osa tunnelmaa. Oikeanlaisilla soundivalinnoilla tekee hyvästä biisistä mahtavan, mutta huono biisi, oli se sitten tuotettu kuin täydellisesti tahansa, on aina huono. Hyvä toteutus kantaa surkeeakin biisiä pari kuuntelukertaa, mutta sen jälkeen alkaa paska valua liitoksista.
 
Pointti on siis se, niinkun monet muutkin tässä ovat sanoneet, että ei siitä ole haittaa kunhan vaan muistetaan, että se biisi ja siis sävellys on se pääasia eikä ne helvetin häröäänet ja efektit joita koneilla voidaan tuottaa.
 
Niin ja vielä, että metallissahan on perinteisesti käytetty aika orgaanisia soundeja. Jos sellaista hakee, niin voisi tietokoneet oikeastaan unohtaa. Tosin, Opethin Ghost Reveriessillä on minun mielestä aika orgaaninen soundimaailma, vaikka ainakin kitarat on muistaakseni vedetty suoraan line 6:sta käyttäen kovalevylle.
 
Nojoo no tulipa taas paskaa. %D

Kuten joku täällä sanoi, niin kauan kuin kuulostaa hyvältä, aivan sama mitä käytetää ja missä. Keikoilla kyllä sitten pääsee rokkipoliisit tylyttämään, jos on aihetta. Mitä tulee tähän "true"-hommeliin, niin minusta kenenkään ei tarvitse puuttua toisen periaatteisiin, mitä tulee esim. studiotyöskentelyyn. Se on sitten muusikon "omatunto" joka sanelee, haluaako tuunata soittoaan.

No periaatteessahan sillä ei pitäisi olla mitään väliä, että miten musiikki on tehty jos lopputulos miellyttää korvia. Se, että onko kaikki soitettu "oikeasti" on kuitenkin toisarvoinen asia kun miettii sitä taiteellista lopputulosta. Mutta tietenkin sitä musiikkia kannattaa tehdä niin että sitä on mahdollista esittää livenäkin kunnolla.

Itse old school luomusoittajana saan näppyjä taustanauhojen käytöstä livetilanteessa ja ylipäätään liian täyteen tuotetuista äänimaisemista levyillä. usein tulee mieleen että joko
 
a) soitannollista köyhyyttä
b) sovituksellista köyhyyttä
c) huonoja kappaleita
 
yritetään pelastella ties millä täyteäänityksillä jolloin lopputulos on ylituotettua, hengettömäksi liiskattua jöötiä jonka livetoteutus on sitten taustanauhojen varassa ja klikki tappaa bändin oman, luonnollisen grooven ja pienen heilahtelun joka live-esityksessä kuuluu asiaan.
 
Taustanauhoista ollaan vain askeleen päässä siitä että laitetaan kaikki tulemaan nauhalta ja jos tarkemmin miettii, mihin sitä bändiäkään tarvitsee.

Omien poppoiden kanssa on kylmästi käytetty kaikkea kivaa mitä studiosta nyt sattuu löytymään, eli omalta osalta on vähän rumpuihin lisätty samplea tarvittaessa ja hiukan pro-toolsilla viilattu jos on ollut niin pieni töppi että ei jaksa uutta ottoa vetää.
 
Muutenkin suhtaudun aika avoimesti tekniikan käyttöön hevissä. Kyllä mä kaiken itse soitan narulle, mutta jos jollain samplella tai pienellä hiomisella saadaan paketista parempi niin miksi ei. Studiossa olo maksaa fyrkkaa, ei sinne mennä tällä tasolla hieromaan jotain typerää jos homman voi tehdä helpomminkin. Ensi viikolla mennään ekan kerran äänittämään ilman että artisti maksaa, jospa nyt olisi varaa ola tröö ja hyväksyä vain alusta loppuun yhdellä otolla 100% oikein vedetyt rumpuraidat. Yksi heikko isku ja sommoro, uusiksi. Hoh, sample päälle ja kiitos, seuraava biisi.
 
Puritaani saa olla jos tahtoo, pitäkää hyvänänne.