Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ensikosketuksen Callistoon sain pari viikkoa sitten True Nature Unfolds levyn myötä.
Alusta alkaen levyltä erottui muutamia helmiä, päällimmäisenä Cold Stare, mutta levy jäi kuitenkin aika etäiseksi.
Nooh, sinnikkäästi se levylautasella kuitenkin viihtyi ja alkoi toimimaan pyöräytys pyöräytykseltä kovemmin. Cold Stare piisistäkään kun ei tuntunut saavan tarpeeksi, ei sitten millään.
 
Sitten koitti eilinen, ja Calliston keikka Oulun 45:ssa. Paikalleha oli täyspakko hönkästä.
 
Pienehkön yleisön vielä istuskellessa baarin takaosassa, Callistot saapuivat vaivhkaa kymmenen pinnasa lauteille. Porukka hivuttautui ylös penkeiltään ja läheni lavaa, jääden kuitenkin turvalliselle etäisyydelle bändistä muutamien metrien päähän, jättäen bändille enemmän hengitystilaa.
 
Sitten, pitkällä kitaraintrolla käynnistyvä, Cold Stare, True Nature Unfolds levyltä, laukastiin liikkeelle. Loistavaa. Ajattelin, että soittavat ainakin henk.koht kohokohdan heti kärkeen, tämän takia jo kannatti tulla, kun uutta Noir levyä en juurikaan vielä ollut kuullu, ja tokkopa siihen vielä heti keikalla pääseekään sisään. Vanhalta levyltä ei muuta kuultukkaan (muistini mukaan), vaan siirryttiin välittömästi uusille vesille Noir:in kimppuun.
 
Pitkät, hitaasti rakentuvat biisit tempaisivat alusta alkaen mukaansa. Huomasin seuraavani eniten rumpalin ja basistin työskentelyä. Ensiluokkaista. Rumpalin tarkkuus ja rentous oli ihailtavaa. Koko bändi näyttikin olevan tunnelmassa, musiikissaan, syvällä sisällä, syvimmissä vesissä :)
Kaikin puolin upea keikka.
 
Kun kuuntelin keikala uusia Noir levyn biisejä, punnitsin samalla kädessäni olevaa tuoppia ja mietin pariin otteeseen, nappaanko uutukaisen lähtiessäni taskuuni.
Kylläpä keikan puolen välin tienoilla, kun kulautin viimeisen höräyksen kurkkuuni, päätin sijoittaa viimeiset hiluni Noir:iin, joka muuten kustansi 17ekeä.
 
Seuraavaksi kämpille, lattialle hyvä makuuasento, kuulokkeet päähän, Noir paukkumaan. Kannatti paukasta. Vaikkakin lokoisa asento ja rauhallinen maalailu kuulokkeista pisti luomet raskaiksi aikalailla välittömästi.
 
Miksiköhän tätä nyt piti näin pitkästi naputtaa, noh, kyseessä on tällä hetkellä Suomen kovimpiin kuuluva tunnelma"metallin" osaaja, jonka musiikki vaatii hieman keskimääräistä enemmän (kliseisesti sanoen) kuuntelua päästääkseen sisälle, mutta sen tehdessään, jää haluamaan vaan lisää.
 
E: Niin, ja ainakin mulle tuli Opeth aika-ajoin keikalla mieleen, mikä ei ollu olleskaan huono asia. Levyltä ei niinkään. Mitä lie mielleyhtymiä ollunna.. :)