Kitarat: soittaminen ›

Jos vaikka rokkiosastolta:
Whitesnake - Here I Go Again
 
Joo, siinä alkuperäisesityksessä (Saints & Sinners, 1982)

Mokomalta tulee mieleen Lujaa Tekoa. Ne riffit, ne sanoitukset, se meininki. Koko paketti huokuu sellaista "antaa tulla vaan" meininkiä. Äärimmäisen vihainen ralli. Niin ja onhan se soitannollisestikin aika ankara pamaus.

Bob Segerin Turn the Page Metallican esittämänä.

Et oo tainnu kuulla John Petruccia tai Steve Vaita?
 
Näyttää,ettei ilmeisesti Herran Jukkiskaan. Steve Vailla on ainekin tunnelatauksella varaustettua matskua.

Skid Rown 18 and lifessä taitaa olla.

Näyttää,ettei ilmeisesti Herran Jukkiskaan. Steve Vailla on ainekin tunnelatauksella varaustettua matskua.
 
Kyse voipi olla siitä että kaikille tuo herra Vain tunnelataus ei välity. Tai jonkun muun. Joihinkin kolahtaa mun bändin Day by Day biisi, joihinkin ei. Kokeilla saa allekirjoituksen linkistä löytyykö tunnetta.
 
Mulle kolahtaa gunnareitten Don't Cry, Estranged ja Don't Damn Me. Ja onhan noita biisejä missä on tunnetta, sellasta tunnetta joka välittyy muhun. Itseasiassa gunnareitten mellakkakeikalla vedetty Double Talkin' Jive on vihanen, se tunne välittyy ja tiukasti.
 
Zeppeliniltä löytyy Since I've been Lovin' you jne jne
 
Dire Straitsilla on pommia, joku jo listasikin tärkeimmät.
Izzy Stradlinin Sweet Caress on tunteikasta kamaa. Ja ties mitä, en mä jaksa luetella enää.

Pink Floyd: (oikeestaan aika pitkälle koko tuotanyo, mut luettelen ne ilmeisimmät)
-Shine On You Crazy Diamond
-Wish You Were Here
-the Great Gig In the Sky (Dark sidelta on vähän vaikeaa irroittaa yksittäistä biisiä)
-Comfortably Numb
 
Dire Straits: (sama pätee myös dire straitsiin)
-Tunnel Of Love
-Brothers In Arms
-Where do you think your going
-Going home (wild theme)

Tunnetta on kaikissa kappaleissa.

Et oo tainnu kuulla John Petruccia tai Steve Vaita?
 
Voiko noin sanoa joku paljon TOTOa kuunteleva? Onhan esim Rosanna ihan mahti biisi, mut suurin osa TOTOn tunteellisuudesta on niin kornia että huh. Oisit sanonu viel Rainbowlta Since You´ve Been Gone :) Sit omia, Pink Floydilta löytyy, esim just koko DSotM, King Crimsonin Epitaph, Rushin Circumstances ja Marillionin Script for A Jester´s Tear. Löytyyhän niitä paljon muitakin ja myös muunkin musiikin kuin progen piiristä, esim juuri Zepin Since... on kyllä fiiliksessään mahtava, vielä ne basaripedaalin vikinätkin siinä... Ah.
 
E: Aha, laitto Jucciz sentää Whitesnaken Here I Go Againin... Voi ei.

Et oo tainnu kuulla John Petruccia tai Steve Vaita?
 
Et oo ite tainnu niitä kuulla? Petruccista nyt en ala sanomaan mitään, mutta Vailla on ihan hitosti tunnetta pelissä.
 
Mutta aina kun kuulen Panteran CFH:n tai Strapping Young Ladin Aftermathin, tekee mieli moshata. Sitten kun kuulen Panteran The Sleepin soolon, tekee mieli soittaa ilmakitaraa.

Catamenia - Kuolon Tanssi
 
Kohtalokas.

Mokomalta tulee mieleen Lujaa Tekoa. Ne riffit, ne sanoitukset, se meininki. Koko paketti huokuu sellaista "antaa tulla vaan" meininkiä. Äärimmäisen vihainen ralli. Niin ja onhan se soitannollisestikin aika ankara pamaus.
 
Mokoman koko 'Kuoleman Laulukunnaat'-albumi on tunneskaala ihmissuhteista johtuvista tunteista. Vihasta surun kautta voittoon, näin mennään!

Death - Voice Of The Soul
 
Tolle ei vaan voi mitään. Loistava instrumentaalibiisi, jossa ainakin minun mielestäni on tunnetta ja reilusti. Osuu ja uppoaa.

Sonata Arctica - Tallulah - "voi vittu, ny se jätti mut"-tunnelma
aika hyvä :)
 
Joo. seon Sonata arctican Shamanfdalie ja ystävyys

Sonata Arctica - Tallulah - "voi vittu, ny se jätti mut"-tunnelma
aika hyvä :)
 
Joo. seon Sonata arctican Shamanfdalie ja ystävyys
 
en osannu tätäkään voivoi ja se on Shamandalie

en osannu tätäkään voivoi ja se on Shamandalie
 
Et osannut myöskään käyttää "muokkaa" toimintoa.... hihi... no joo... olinkin tästä jo menossa...

Kertokaa myös biisien tunnelma, älkääkä pelkkiä piisejä.

Kingston Wall: Shine On Me
 
Siinä on todella surumielinen, haikea ja aivan helvetin hyvä kappale..Kyllä tippa tulee herkästi linssiin kun tota kuuntelee ja jos muutenkin jokin painaa mieltä.

Kruiz: Avenger - introsoolo ja ekat säkeistöt: Onhan se hiukan klise (soturi, joka vannoo ettei tappele enää) mutta haikea/synkkä tunnelma ja toteutus on loistava.
 
Burning Point: Salvation By Fire - tässä ehkä se kontrasti alun herkistelyyn, jonka jälkeen lähtee kunnolla! Epästeriilimmillä kitarasoundeilla olisi vielä parempi, mutta näinkin käy.
 
Avantasia: Reach Out For The Light - muusta ei väliä, mutta alku lähtee todella jyhkeästi, ja tulee selväksi, että nyt ollaan syvintä gnosista hakemassa. Tässä siis lähinnä itse melodia ja sovitus, fraseerauksella ei juuri merkitystä.
 
Nargaroth: Seven Tears Are Flowing To The River - ei varmaan kaikkien mieleen, mutta jos kolahtaa, eikä soundipolitiikka ole esteenä, aivan äärimmäinen melankolinen tunnelma.
 
Immortal: As The Eternity Opens - hieman samaa kuin edellisessä, kylmä ja mystinen tunnelma, joka saa miettimään rajantakaisia asioita..
 
Judas Priest: Blood Red Skies - cyberpunk-sankarin epätoivoiset mietteet täydellisesti siirretty musiikiksi.

Guns 'n Roses - Nightrain
 
" Nyt rokataan"