Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Sunn on aika jees, mitä nyt olen Flight of the Behemothia vähän kuunnellut. Ei vaan ole vielä levyjä kaupassa vastaan tullut.

Sunn O))) on oikeesti ahdistavampaa ku pahinkaan funeral doom... ainoo vaan et sen kuunteluun tarvii oikeenlaisen fiiliksen ja hyvin hyvin paljon aikaa.
 
Onks tääl muuten muita Ulverin kuuntelijoita?
 
E: miten oon unohtanu kokonaan mainita semmosen poppoon ku Kayo Dot. Todella todella mielenkiintosta kamaa, kaiketi tarkalleen ottaen avant-rockia mut eiköhän se tarpeeks läheltä liippaa :)

Onks tääl muuten muita Ulverin kuuntelijoita?
 
Ulver on helvetin kova. Themes from William Blake's Marriage Between Heaven and Hell on toistaiseksi ehdoton suosikkini, ja yksi omalaatuisimpia äänitteitä mitä on toistaiseksi vastaan tullut, mutta eivät Blood Inside (sen perusteella mitä viikon tehokuuntelun jälkeen voi sanoa) tai Perdition Citykään paljoa jälkeen jää. Lisää pitäisi vain kuulla, esimerkiksi Svidd Neger ja se remixlevy ovat vielä parin biisin kokoista poikkeusta lukuunottamatta vielä täysin kuulematta. Mutta en ehkä menisi Ulveria postmetalliksi luokittelemaan (tai mihinkään muuhunkaan näistä genreotsikoista mitä tässä ketjussa on luokiteltu).
 
Postmetal on aika hassu genre...kun periaatteessa sen pitäisi upota meikäläiseen ihan täysillä. Ns. oikean musiikin kuuntelu tuli nimittäin ihan hevipohjalta silloin joskus aloitettua, ja yhä vieläkin semmoinen hevimpi meininki toimii ainakin jossain määrin useammin kuin jättää toimimatta. Nykyään taas jotakuinkin parhaiten kolisee post(-)rock, kasvatteluineen ja toistoineen ja tunnelmointeineen jne. Joten ihan vähäsen ihmettelenkin, kun musiikkityyli jossa ainakin pyritään yhdistämään molempien päiden elementtejä ei silti ikinä lähde niin lujaa kuin vaikutteensa.
 
Kyllähän genre silti sisältää mainioita esityksiä: toistaiseksi parhaiten ovat kolisseet Neurosis ja Isis (ja eikös Toolkin periaatteessa ole jotain postmetallia?). Tässäkin ketjuissa ensimmäistä kertaa vastaantulleista tuttavuuksista näyttävät Pelican ja From Now On osuvan aikalailla nappiin myöskin, lisää toivoisin kuulevani molempia. Mutta aika monissa tapauksissa musassa on jotain, joka ei vain toimi meikäläiselle: esimerkkinä mainittakoon tuo Callisto, joka on bändin nimi mukaanlukien MUUTEN erittäin toimiva paketti, josta tekisi mieli tykätä enemmänkin, mutta se örinä ei vain lähde. Harmillista.
 
Ja jotta pääsisin turhankin pitkän postaukseni lopuksi mukaan namedroppailuun, kerron teille kotimaisesta bändistä nimeltä N. Bändi on vielä demoasteella, mutta osoittaa jo tässä vaiheessa selkeää näkemyksellisyyttä ja omaperäisyyttä, ainakin Suomen mittakaavassa, ainakin minun mielestäni. Mikseristä (www.mikseri.net/nnn) ladattavissa oleva viiden biisin kokonaisuus, käsittääkseni nimeltään "Kun Näemme Uudelleen, Tiedät Mitä Se Merkitsee", on ihan sairrraan kova, kuunnelkaa (siitä ne listan viisi ekaa biisiä, "Ajatuksia tiellä" ja siitä eteenpäin)! En tosin ole täysin varma miten bändi osuu tämän ketjun genreihin (paitsi ainakin kokonaisuuden viimeinen biisi, Iltapäiväännukkuja, osunee aika hyvinkin), mutta ihan sama, en ole turhan usein päässyt tätä kehumaan!

No, jos ei Sunnia kestä niin kannattaa kokeilla Earthin levyä "Hex; or Printing in the Infernal Method". Muuten ehkä "Earth 2":a.

Tässä kun ollaan menty ohi aiheen Sunnin ja Earthin kanssa niin jos ette vielä ole tutustunut 5ive nykyään 5ive´s continuum research project nimiseen yhtyeeseen niin parempi tehdä se heti koska on meinaan ihan helvetin loistavaa drone/stoner stuffia.

Neurosis on paras.

Neurosis on paras.
 
mitä muuta tarvii enään sanoa? +

Infernon mukana tuli Calliston levyltä maistiaista. Onpa erikoista musaa. Tämmöstä bändisoitin-ambienttia.

Brittibändi 65daysofstatic on myös mainitsemisen arvoinen, tosin pitkälti elektroninen äänimaailma saattaa karkoittaa kovimmat post-rok-puritanistit.

Brittibändi 65daysofstatic on myös mainitsemisen arvoinen, tosin pitkälti elektroninen äänimaailma saattaa karkoittaa kovimmat post-rok-puritanistit.
 
Magyar Posse menee, kaikki menee.

Magyar Posse menee, kaikki menee.
 
Nojoo. 65 Days Of Static on aika lailla eri tavalla elektroninen, mutta ehdottomasti huippu bändi.
 
Tästä Neil On Impressionia. Erinomaista musaa ja kyllä, pesee Neurosisen:D
http://70.85.100.180/~kholstad/mp3/NeilOnImpression.mp3

Kerran olen Plain faden livenä nähnyt ja ihan hirveäähän se oli. Callistokin on parempi (!).

Sunn O))) supportaa undergroundia. http://cosmicdoom.com/forums2/allpo … mp;subject=the+sunn0%29%29%29+story

Täytyy nyt mennä tuolle Japani-linjalle ja mainita bändi nimeltä Mono! Yksinkertaisesti aivan loistavaa musiikkia, sopivan tunnelmallista ja rauhallista, mutta samaan aikaan uskomattoman hypnoottista. Kun poikien äänivallit lähtevät jylläämään, niin heikompi muusikko kusee ulostetta. Sen verran upeita sävelkulkuja levyiltä löytyy. Etenkin levyltä Walking Clouds And Deep Red Sky, Flag Fluttered And The Sun Shined. Kannattaa tutustua!

Sunn O))) supportaa undergroundia. http://cosmicdoom.com/forums2/allpo … mp;subject=the+sunn0%29%29%29+story
 
Yhyy. O'Malley heitti mun monitorin kännissä. Sunnot ei pyytäny anteeksi. Paska bändi. En ees halunnut niitä vaan Boriksen. Paska bändi.

Omistan tuon Walking Clouds And Deep Red Sky, Flag Fluttered And The Sun Shinedin ja aika huonohan sekin on. Bändi yrittää parhaansa mukaan kopioida Mogwaita ja godspeediä siinä onnistumatta. Hohhoijaa.

Omistan tuon Walking Clouds And Deep Red Sky, Flag Fluttered And The Sun Shinedin ja aika huonohan sekin on. Bändi yrittää parhaansa mukaan kopioida Mogwaita ja godspeediä siinä onnistumatta. Hohhoijaa.
 
No jaa. En nyt Monoa noin haukkuisi (ja vielä toistamiseen)... Kaikilla levyillä on hetkensä, mutta vähän epätasaisia ne tuppaavat olemaan, sen kyllä myönnän, mutta mielestäni sama vaivaa myös Mogwain levyjä.

Onko sellainen kotimainen yhtye kuin Plain Fade mainittu? Paljon on tuota hehkutettu, mutta itselläni kuuntelu on jäänyt ainoastaan Peel Your Urge -omakustanne-eepeeseen, joka on ihan jees matskua. Tool tulee mieleen paikoitellen, uudempi tuotanto esim. Lies, Sanctions and Cruise Missiles -levy on kai jotain postrokimpaa. Suosittelen kuitenkin tutustumista orkesteriin.
 
http://www.plainfade.com/
 
Kyllä tätä on tullut diggailtua jonkin aikaa. Itse en ole noita vanhoja levyjä kuullut, mutta uudessa ei ole enää mitään Tooliin viittaavaa.

No jaa. En nyt Monoa noin haukkuisi (ja vielä toistamiseen)... Kaikilla levyillä on hetkensä, mutta vähän epätasaisia ne tuppaavat olemaan, sen kyllä myönnän, mutta mielestäni sama vaivaa myös Mogwain levyjä.
 
Ai niin, se olikin jo toka kerta. Sori. :)
Olen kyllä samaa mieltä tuosta Mogwaista, paitsi että Come on die young on mestariteos. On silläkin yksi paska biisi, Christmas steps, mutta muuten aivan käsittämättömän kova lätty.