Kitarat: kitarakamat ›

Kopioin kuitenkin tuolta Jelppipalstalta tämän mun tekstin uuteen topikkiin. Etukäteen tiedoksi, että oon lukenut soitinrakennuspalstalta asiaa koskevan FAQin, mutta silti haluan olla varma ennen kuin tilaan kitarani.
 
Olen siis tilaamassa customkitaraa ja pähkäilen tässä runkopuun kanssa. Mikeiksi olen päättänyt laitattaa Evolutionin tallaan ja Air Nortonin kaulaan, ja mikkien ja runkopuun pitäisi sopia yhteen (eli soundi ei ole tukkoinen ja ettei runko "syö mikkien tehoja"). Oon monien käyttäjäkommenttien perusteella päätynyt tähän mikkiyhdistelmään. Mahonki vaikuttaisi mulle parhaalta, mutta tuo lehmuskin tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta. Mietin vaan, miten erilailla Dimarziot noissa käyttäytyvät. Kaulapuu tulee olemaan vaahteraa ja otelauta eebenpuuta. Kaulaliitos tulee olemaan All Access Neck Joint, ja tallaan floikka. Muoto on ihan standardi, kuten Jacksonin Dinky tai ESPn Horizon.
 
Soitan monenlaista metallia, komppaan ja sooloan, joten kitaran täytyisi taipua molempiin. En osaa tarkemmin kuvata soundia, jota kitaralta haen, mutta jotain täyteläisen, kirkkaan (ei liikaa) ja hyvin soivan alueelta. Vahvistinpuoli kunnossa (ks. jäsenkuvaus).

Jos jokin muu puulaji(t) täyttää mun kriteerit mielestäsi paremmin kuin edellä mainitut, niin kerro pois. Otan mielelläni mielipiteitä vastaan.
 
E: typo

Aika jännä lähestymistapa. Ensin mikit ja kitara niiden ympärille. Mutta joo. Eikö customin hommaamiseen kuulu että valmistajan asiantuntemus on käytettävissäsi prosessin ajan?

Aika jännä lähestymistapa. Ensin mikit ja kitara niiden ympärille. Mutta joo. Eikö customin hommaamiseen kuulu että valmistajan asiantuntemus on käytettävissäsi prosessin ajan?
 
No siis jokatapauksessa kaikkien tekstien ja taulukoiden perusteella tuo mahonki tuntuisi runkopuuna mulle sopivalta, mutta mietin sitä miten nuo mikit käyttäytyy. Asia oli ehkä vähän epäselvästi sanottu. Valmistajalta oon kysellyt samaa asiaa, mutta ajattelin nyt kysellä käyttäjien mielipiteitä.

No siis jokatapauksessa kaikkien tekstien ja taulukoiden perusteella tuo mahonki tuntuisi runkopuuna mulle sopivalta, mutta mietin sitä miten nuo mikit käyttäytyy. Asia oli ehkä vähän epäselvästi sanottu. Valmistajalta oon kysellyt samaa asiaa, mutta ajattelin nyt kysellä käyttäjien mielipiteitä.
 
Se on kans vähän semmonen homma että jos kitara soi niin sitä ei mikeillä pilata. Eli olisin aika vähän huolissani mikkien sopivuudesta :) Ja ne voi aina vaihtaa kun ensin keksii mikä niissä on pielessä, jos yleensäkään yhtään mikään, ja mihin oma maku on kallellaan. Mikkejä on toisten puolesta vähän vaikea valita, niiden valinta omaan makuun sopivaksi on sekin jo haastavaa ja kokeiluksi se on mennyt.

Mahonki on aina hyvä valinta. Mikit voi sitten vaihtaa jos ei sovi.

Mahonki on aina hyvä valinta. Mikit voi sitten vaihtaa jos ei sovi.
 
Mahonki pelkästään ei sovi kaikkien makuun. Mä ainakin miettisin tarkkaan ennen kuin ottaisin kokomahonkisen lankun. Mikeillä tietenkin pystyy loppputulokseen vaikuttamaan, mutta ei silläkään kaikkea tehdä.

Harkitsehan mahonkirunkoa vaahterakannella.
 
Tätäkin oon miettinyt, mutta sitten ne loimut peittyvät, kun väri on kuitenkin musta :). See-thru mustasta en liiemmin tykkää, mutta eikö kitarassa voi olla vaahterakansi ilman että loimut paistavat alta? Tällaisiin en ole kuitenkaan markkinoilla törmannyt.

Tätäkin oon miettinyt, mutta sitten ne loimut peittyvät, kun väri on kuitenkin musta :). See-thru mustasta en liiemmin tykkää, mutta eikö kitarassa voi olla vaahterakansi ilman että loimut paistavat alta? Tällaisiin en ole kuitenkaan markkinoilla törmannyt.
 
Ei vaahterakannessa aina tarvitse olla loimua. Ihan plaintop vaan ja musta väri päälle jos niin mielit. Tulee halvemmaksi kuin maksaa loimusta.
 
Esim. Gibson LP Standardit, mustat sellaiset ovat mahogany + maple top varusteisia vempaimia.

Tätäkin oon miettinyt, mutta sitten ne loimut peittyvät, kun väri on kuitenkin musta :). See-thru mustasta en liiemmin tykkää, mutta eikö kitarassa voi olla vaahterakansi ilman että loimut paistavat alta? Tällaisiin en ole kuitenkaan markkinoilla törmannyt.
 
Tosta jos käänteisesti haetaan positiivinen puoli. Kitaran teettäminen on halvempaa, kun ei tarvitse maksaa lisää komeasti loimuavasta kannesta.
 
E: hidas....

Jos haluat hyödyntää loimuvaahterakantta ja mustaa väriä, niin see-thru black on ihan varteenotettava vaihtoehto heviskebaan (jos sen pitää musta olla).
 
http://www.ranguitars.com/imi/katalog/IMG_1693.jpg
 
Esim. tuollainen.
 
Meikäläiselle on vissiin RANilta tulossa jossain välissä tällaisella värityksellä skeba: http://k-18.org/~tero/custombolt.jpg

Harkitsehan mahonkirunkoa vaahterakannella. Tämä tarkoittaa sitä että saat mahongista sustainia ja lämpöä soundini, vaahterakansi tuo pikkaisen lisää napakkuutta ja kirkkautta toneen.
 
Tästä on ollut jo miljoona ketjua, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kun puhutaan sähkökitarasta, niin bodyn vaikutus soundiin ei ole hirveän iso. Jos se on laadukasta, kokopuuta joka resonoi riittävän hyvin, niin se voi käytännössä olla mitä tahansa. Painavampi puu voi tuoda tietenkin enemmän sustainia ja kevyt puu taas enemmän "sointia", mutta ei välttämättä. En ymmärrä miten sähkökitaran kansimateriaali voisi mitenkään tuoda yhtään minkälaista sointia kitaraan koska kielet eivät kiinnity siihen vaan runkopuuhun tallan kautta. Runkopuun ja kannen välinen liimaus on akustisessa mielessä hyvin huono ratkaisu ja estää akustisia värähtelyjä, jotka eivät sähkökitarassa koskaan ole hirveän merkittäviä, niinpä mielestäni kansi voisi olla vaikka ohutta muovia/vaneria.
 
Se mikä mielestäni vaikuttaa paljon sähkökitaran soundiin ja sustainiin on kaula ja sen rakenne. Monet soittajat eivät silti edes pidä hyvin soivasta kaulasta, joka resoi paljon vaan tykkäävät sellaisesta kuoleen tuntuisesta, joka ei resonoi käteen käytännössä yhtään. Kuuluuko tuollainen hyvin resonoiva kaula vahvistimen läpi soitettuna? Kuuluu jos soittaa puhtaalla soundilla ja näppäilee yksittäisiä nuotteja, jolloin niistä pystyy erottamaan soinnin puhtauden ja kirkkauden kuten hyvässä viulussa. Käytännössä lähes kaikki sähkökitaristit soittavat säröllä (enemmän tai vähemmän), joka hautaa allensa kaikki hienoudet joita kitaran soinnissa mahdollisesti on.
 
Yksi hyvä esimerkki on Strato- ja Telecasterit, joissa mikrofonit lepäävät muovisen plekrasuojan päällä, joka ei taatusti ota yhtään bodyn värähtelyitä mikrofoneihin. Jos tälläisessa suunnittelu ratkaisussa aletaan miettimään, että vaikuttaako soundiin hirveästi jos bodyn materiaali muuttuu, kitaran muuten pysyen samanlaisena, niin ei vaikuta. Ainakaan kun puhutaan perinteisistä bodymateriaaleista kuten leppä ja saarni. Jos kahdessa muuten identtisessä kitarassa on sitten jotain eroa soinnin suhteen, niin voidaan yhtähyvin väittää sen johtuvan kielistä (toiset uudemmat kuin toiset), satulan kieliurista, tallan kieliurien terävyydestä tai muusta millimetrin sadanosan eroista joita on käytännössä mahdotonta mitenkään todistaa.

Tästä on ollut jo miljoona ketjua, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kun puhutaan sähkökitarasta, niin bodyn vaikutus soundiin ei ole hirveän iso. Jos se on laadukasta, kokopuuta joka resonoi riittävän hyvin, niin se voi käytännössä olla mitä tahansa. Painavampi puu voi tuoda tietenkin enemmän sustainia ja kevyt puu taas enemmän "sointia", mutta ei välttämättä. En ymmärrä miten sähkökitaran kansimateriaali voisi mitenkään tuoda yhtään minkälaista sointia kitaraan koska kielet eivät kiinnity siihen vaan runkopuuhun tallan kautta. Runkopuun ja kannen välinen liimaus on akustisessa mielessä hyvin huono ratkaisu ja estää akustisia värähtelyjä, jotka eivät sähkökitarassa koskaan ole hirveän merkittäviä, niinpä mielestäni kansi voisi olla vaikka ohutta muovia/vaneria.
 
Kyllä esim. Les Paulissa kaksi tärkeää tekijää, talla ja stopbar ovat myös kansipuussa kiinni. Puulajeissa on myös soundillisia eroja, sen huomaa vaikka koputtelemalla puumateriaaleja sormilla. Kitarassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kyllä minulla ainakin kitaroiden rungot resonoivat. Joskus on mukava laittaa kitara puiselle pöydälle ja näpätä kieli soimaan... koko pöytä soi tuolloin :)
 
Se mikä mielestäni vaikuttaa paljon sähkökitaran soundiin ja sustainiin on kaula ja sen rakenne. Monet soittajat eivät silti edes pidä hyvin soivasta kaulasta, joka resoi paljon vaan tykkäävät sellaisesta kuoleen tuntuisesta, joka ei resonoi käteen käytännössä yhtään. Kuuluuko tuollainen hyvin resonoiva kaula vahvistimen läpi soitettuna? Kuuluu jos soittaa puhtaalla soundilla ja näppäilee yksittäisiä nuotteja, jolloin niistä pystyy erottamaan soinnin puhtauden ja kirkkauden kuten hyvässä viulussa. Käytännössä lähes kaikki sähkökitaristit soittavat säröllä (enemmän tai vähemmän), joka hautaa allensa kaikki hienoudet joita kitaran soinnissa mahdollisesti on.
 
Minä taas sanoisin että "kaikki vaikuttaa kaikkeen". Se mitä tulee säröihin ja muihin ominaisuuksiin, on täysin kuulijan korvissa tai niiden välissä. En ota niihin sen enempää kantaa.
 
Yksi hyvä esimerkki on Strato- ja Telecasterit, joissa mikrofonit lepäävät muovisen plekrasuojan päällä, joka ei taatusti ota yhtään bodyn värähtelyitä mikrofoneihin. Jos tälläisessa suunnittelu ratkaisussa aletaan miettimään, että vaikuttaako soundiin hirveästi jos bodyn materiaali muuttuu, kitaran muuten pysyen samanlaisena, niin ei vaikuta.
 
Eli sinun mielestäsi vaahterarunkoinen stratocaster kuulostaa samalta kuin mahonkirunkoinen stratocaster? Minä en lähtisi tuota allekirjoittamaan...
 
Ainakaan kun puhutaan perinteisistä bodymateriaaleista kuten leppä ja saarni. Jos kahdessa muuten identtisessä kitarassa on sitten jotain eroa soinnin suhteen, niin voidaan yhtähyvin väittää sen johtuvan kielistä (toiset uudemmat kuin toiset), satulan kieliurista, tallan kieliurien terävyydestä tai muusta millimetrin sadanosan eroista joita on käytännössä mahdotonta mitenkään todistaa.
 
Kuten sanoin... kaikki vaikuttaa kaikkeen. En silti lähde julistamaan rungon puumateriaaleja "turhiksi" jos ajatellaan soundillisia vaikutuksia.

Eli sinun mielestäsi vaahterarunkoinen stratocaster kuulostaa samalta kuin mahonkirunkoinen stratocaster? Minä en lähtisi tuota allekirjoittamaan...
 
En mäkään ja oon kokeillut. Monta tekijää kitarassa on mitkä lopputulemaan vaikuttaa. Runko vaikuttaa siihen paljonko ja miten se absorboi kielen värähteluä, ei niinkään siihen että mikit värisisivät.

Jännä juttu tuo kitaran sointi. =)
 
Yksi asia, mikä mun mielestä kuulosti ensimmäisenä oudolta, ovat nämä kaksi tekstin pätkää:
 
Se mikä mielestäni vaikuttaa paljon sähkökitaran soundiin ja sustainiin on kaula ja sen rakenne.
 
Yksi hyvä esimerkki on Strato- ja Telecasterit, joissa mikrofonit lepäävät muovisen plekrasuojan päällä, joka ei taatusti ota yhtään bodyn värähtelyitä mikrofoneihin. Jos tälläisessa suunnittelu ratkaisussa aletaan miettimään, että vaikuttaako soundiin hirveästi jos bodyn materiaali muuttuu, kitaran muuten pysyen samanlaisena, niin ei vaikuta.
 
Jos ne straton pleksissä olevat mikit eivät ole millänsäkään bodyn resonoinnista, niin miten ne sitten reagoi kaulan resonoimiseen????
 
Sitten seuraa pieni pätkä mahdollisesti loogista ajatuksen juoksua (jos mä sellaiseen kykenen), mihinkään tieteellisyyteen tässä ei edes pyritä:
 
Kielten värinä saa bodyn resonoimaan, tallan välityksellä, eiksje (näin mä ainakin ymmärsin flattopguitarin kirjoituksesta)? Voisiko se bodyn reso taas mitenkään vuorostaan vaikuttaa tallaan ja sitä kautta kielien värinään, joka pääsee sinne mikkeihin?
 
Mä ainakin huomasin tuossa viime treeneissä viimeksi sellaisen jännän jutun: kaksi eri kitaraa (tällä hetkellä samanlaisilla mikeillä) soi pikkaisen erilailla. Toinen puri tiukasti bändin seasta läpi, kun taas toinen oli ihan ok, mutta se terävä leikkaus uupui. En mä sitten tiedä, mistä se johtui, jos ei bodyn muodosta ja matskusta...

Jos ne straton pleksissä olevat mikit eivät ole millänsäkään bodyn resonoinnista, niin miten ne sitten reagoi kaulan resonoimiseen????
 
Siis kaulan resonointi vaikuttaa kielen ääniin enemmän kuin body, oli ajatukseni. Sitä kautta ne vaikuttavat ulostulevaan soundiin, koska mikrofoni poimii kielten värähtelyn.
 
Kielten värinä saa bodyn resonoimaan, tallan välityksellä, eiksje (näin mä ainakin ymmärsin flattopguitarin kirjoituksesta)? Voisiko se bodyn reso taas mitenkään vuorostaan vaikuttaa tallaan ja sitä kautta kielien värinään, joka pääsee sinne mikkeihin?
 
Jos body olisi kuollutta materiaalia, joka ei resonoisi, niin kielten värähtely päättyisi lyhyeen. Tätä voi demonstroida laittamalla kitaran perän jotain suurimassaista, tasaista ja resonoimatonta kohdetta vasten. Kyllä se vaikuttaa kielten sustainiin, mutta kuinka paljon? Kuten alussa sanoin, kun käytetään jotain yleisistä body materiaaleista ja kokopuuta, niin ei voi mennä pieleen. Vika on mielestäni siinä, että sähkökitaroissa olevat erot ovat niin pieniä, että musaliikkeen kommentit joissa valkoisen stratocasterin sanottaan soivan kuten Hendrixin kitara on lähes yhtä tieteellisesti tarkkaa faktaa kuin mikä tahansa muukin... ;)
 
Toinen puri tiukasti bändin seasta läpi, kun taas toinen oli ihan ok, mutta se terävä leikkaus uupui. En mä sitten tiedä, mistä se johtui, jos ei bodyn muodosta ja matskusta...
 
Bodyn muodosta se nyt ei ainakaan johdu, mutta jos kielet ovat molemmissa kitaroissa millimetrin kymmenesosan tarkkuudella samalla korkeudella, niin erot voivat johtua myös puumateriaaleista. Tällä lähinnä tarkoitan sitä, että monet mikrofonit toistavat mielestäni kielten värähtelyjä paljon suuremmalla tarkkuudella kuin mitä puulajien erot mahdollisesti ovat. Tällä taas tarkoitan sitä, että soundiin pystyy vaikuttamaan suuresti vain laskemalla/nostamalla mikkejä tai käyttämällä erilaista kielimerkkiä.

Ostin tässä Ibanezin SZ-kitaran ja vaihdoin siihen Dimarzion Evon ja PAF pron. Kuulostaa helvetin hyvältä! Evolution sopivasti selkeyttää alaääniä.
SZ:ssa on siis Mahonkirunko+vaahterakansi ja mahonkikaula.
 
Dimarzio.comissa on kätevä pickup picker, johon syötetään kitaran tiedot ja musiikkityyli, niin se antaa kolme parasta mikkivaihtoehtoa.

"Tällä taas tarkoitan sitä, että soundiin pystyy vaikuttamaan suuresti vain laskemalla/nostamalla mikkejä tai käyttämällä erilaista kielimerkkiä."
 
Kieliä on nostettu ja vaihdettu ja laskettu ja vaihdettu mut en saa mun gibsonin special lespasta (ilman vaahterakantta) sitä samaa kirkkautta ja särmää ja tiukkuutta ulos ku mitä vaahterakannellisesta ja tonnin kalliimmasta versiosta. Aika hyvin täsmää mun mielestä siihen kun sanotaan sen vaahterakannen tuovan sitä kirkkautta ja tiukkuutta mahonkiseen runkoon. En oo perehtyny muihin rakenteellisiin eroihin mut tulipa nyt vain mieleen. Mä en heti usko kyllä tota etteikö se rungon materiaali saundiin vaikuttaisi.

Kieliä on nostettu ja vaihdettu ja laskettu ja vaihdettu mut en saa mun gibsonin special lespasta (ilman vaahterakantta) sitä samaa kirkkautta ja särmää ja tiukkuutta ulos ku mitä vaahterakannellisesta ja tonnin kalliimmasta versiosta. Aika hyvin täsmää mun mielestä siihen kun sanotaan sen vaahterakannen tuovan sitä kirkkautta ja tiukkuutta mahonkiseen runkoon.
 
Ei se vaahterakansi voi tuoda mitään kirkkautta solid-mahonkirunkoon, ei kertakaikkiaan voi. Se on liimattu siihen kiinni ja on ainoastaan muutaman millin paksuinen. Mahonkirunko on kuitenkin varmaan yli 90% kokonaismassasta. Akustisissa kitaroissa kannen merkitys on hyvin suuri ja erilaisilla pohja/sivumateriaaleilla saa väritettyä sointia. En pysty ymmärtämään miten kiinteä vaahterakansi, joka on liimattu mahonkirunkoon voisi tuoda kirkkautta soundiin yksistään? Kyseisen efektin on johduttava ihan jostain muusta, kertokoon joku jos tietää tai perustelut miksi olen väärässä?

Ei se vaahterakansi voi tuoda mitään kirkkautta solid-mahonkirunkoon, ei kertakaikkiaan voi. Se on liimattu siihen kiinni ja on ainoastaan muutaman millin paksuinen.
 
En ole samaa mieltä. Aikoinani törmäsin tähän kysymykseen, kun olin ostamassa PRS-kitaraa. Testailin just standardia ja customia, joissa muuten sama kattaus paitsi toisessa kansi vaahteraa ja toisessa mahonkia.
Mahonkinen standart malli kuulosti niin selkeesti tummemmalta(tunkkaisemmalta), kuin vaahterakannella varustettu custom, ettei yksinkertaisesti voinu muuta, kun jatkaa säästämistä...ja hankkia custom myöhemmin. Niin selkeä tuo ero oli.