Rock, pop, alternative ›

Burnin kokoonpano on erilainen, kuin noissa alkupään. Itse pidän eniten juuri tästä tunnetuimmasta, eli Mark II:sta. Burnissa on Mark III? Ihan hyvähän se silti on.
 
Jees, Glenn Hughes ja Coverdale messis. Molempien sällien uudempia tuotoksia kuunnellut ja kyllähä mie digaan.

The Book Of Taliesyn on ihan nasta kiekko.

Thänks. Miten on, onko tää Burn arvostettu levy näin Purple-piireissä? (öö, okei)
 
Kyllähän Burn on oikein hyvä kiekko, kai sitä yleisesti pidetään parempana kuin edeltäjäänsä mark II:sen Who do we think we area. Aika erilaisia ne ovat, Burn on jotenkin suoraviivaisempi kuin WhoDoWe, joka on vähän sekava paketti. Hyvä sekin mielestäni on.
 
EDIT: Mutta joo, kuuntelemallahan se selviää. Purple on monipuolinen bändi, vaikka sitä tylsänä junnauksena ja pelkkänä Smoke on the waterina monesti pidetäänkin. Jostain One more rainy dayn poppiksesta on aika pitkä matka Bloodsuckeriin, samoin Aprilista Gettin' tighteriin. Bändin jokainen kokoonpano on musiikillisesti toisistaan poikkeva. Paitsi tietysti tämä viimeisin vaihto Lordista Aireyhin ei muuttanut bändin linjaa yhtään.

Muuten, minkä takia Jon Lord lähti?

Muuten, minkä takia Jon Lord lähti?
 
Ihan vaan eläkkeelle, ei halunnut enää kiertää.

Semmoinen vihje -ehkä tarpeetonkin- vielä Deep Purpleen tutustuville, että jos hankitte näitä remasteroituja versioita levyistä, niin kannattaa huomioida mitkä biisit kuuluvat siihen ihan alkuperäiseen albumikokonaisuuteen. Esim. In rockin remasterilla on kaikkiaan 20 biisiä (tai raitaa paremminkin), joista ainoastaan seitsemän ensimmäistä olivat alkuperäisellä In rockilla. Machine headin remasteri on tupla, jossa kakkoslevyn ensimmäiset seitsemän kappaletta ovat se alkuperäinen kokonaisuus jne.
 
Liian usein remasteroitujen ja muuten päivitettyjen versioiden bonusmateriaali vain sotkee sitä alkuperäisversioiden tasapainoista kokonaisuutta.

Semmoinen vihje -ehkä tarpeetonkin- vielä Deep Purpleen tutustuville, että jos hankitte näitä remasteroituja versioita levyistä, niin kannattaa huomioida mitkä biisit kuuluvat siihen ihan alkuperäiseen albumikokonaisuuteen. Esim. In rockin remasterilla on kaikkiaan 20 biisiä (tai raitaa paremminkin), joista ainoastaan seitsemän ensimmäistä olivat alkuperäisellä In rockilla. Machine headin remasteri on tupla, jossa kakkoslevyn ensimmäiset seitsemän kappaletta ovat se alkuperäinen kokonaisuus jne.
 
Liian usein remasteroitujen ja muuten päivitettyjen versioiden bonusmateriaali vain sotkee sitä alkuperäisversioiden tasapainoista kokonaisuutta.
 
Osittain totta tämäkin, että lisäbiisit voivat sotkea, mutta ainakin omalla kohdallani kun olen tällainen purple -friikki, niin jokainen studio-soittelu on omasta mielestäni helmi ja otan ne kaikki innolla vastaan. Studio outtaket ovat myös monesti aivan loistavia esimerkiksi fireball levyltä freedom (miksihän tämä kappale ei päässyt levylle). Ja jos haluaa tutustua esim. purpleen kokonaisuudessaan niin esimerkiksi. tällaiset singlet kuin black night, strange kind of woman (ehdottomia purple hittejä) eivät koskaan kuuluneet euroopassa tai usassa julkaistuihin alkuperäislevyihin. Ne olivat vain single -tuotteita. Ja jos ei ole muuta kautta mahdollsita tutustua purplen tuotantoon, niin ainakin noiden ja lukuisten muiden kappaleiden tunteminenkin saattaa olla ihan hyvästä.

Osittain totta tämäkin, että lisäbiisit voivat sotkea, mutta ainakin omalla kohdallani kun olen tällainen purple -friikki, niin jokainen studio-soittelu on omasta mielestäni helmi ja otan ne kaikki innolla vastaan.
 
Juu, totta kai ne ovat kivoja juttuja Purple -faneille, mutta eipä bändiin vasta tutustuva paljoakaan jostain Fireballin instrumentaaliversiosta tai Noise abatement society tapesista tai Machine headin remiksauksesta kostu. Ja vaikka nyt fani olenkin, niin silloin harvoin kun vielä jaksan esim. Machine headin remasterin hyllystä kaivaa ja kokonaan kuunnella kuuntelen vain ja ainoastaan ne kakkoslevyn seitsemän ensimmäistä kappaletta. Se vinyyliversio on niin selkäytimessä, että levyn tulee loppua Space truckin'iin... Mutta näin siis minä, moni muu näkee asian toisella tavalla.
 
Mielestäni olisi hyvä, jos niin levyn sisällössä kuin kansissakin olisi selkeästi eroteltu alkuperäisversion kappaleet ja bonuskappaleet toisistaan. Purplen remastereissa näin muistaakseni onkin, ainakin suunnilleen. Ostin vasta Captain Beefheart & his Magic Bandin Mirror man -sessionsin, jossa bonusbiisit on ripoteltu sinne tänne sotkien levyn alkuperäinen biisijärjestys. Ei hyvä juttu ollenkaan.

http://www.roadrunnerrecords.com/bl … x?mode=Article&newsitemID=52952
 
Jos blackmore tulisi mukaan niin pakko kai tuonne olis lähteä, tosin taitaa olla jo vähän myöhäistä.

tällaiset singlet kuin black night, strange kind of woman (ehdottomia purple hittejä) eivät koskaan kuuluneet euroopassa tai usassa julkaistuihin alkuperäislevyihin. Ne olivat vain single -tuotteita.
 
Itseasiassa "Strange Kind Of Woman" oli LP -raita USA:ssa, "Demon's Eye" puuttuu originaalilta jenkki -LP:ltä.

Itseasiassa "Strange Kind Of Woman" oli LP -raita USA:ssa, "Demon's Eye" puuttuu originaalilta jenkki -LP:ltä.
 
Ah eli se on ollut Usan LP:llä. Juu kiitti korjauksesta.

Ah eli se on ollut Usan LP:llä. Juu kiitti korjauksesta.
 
Joo, mulla on Fireball-vinyylistä muistaakseni Kanadan-painos, ja sillä on Strange Kind Of Woman.

The Book Of Taliesyn on ihan nasta kiekko.
 
On kyllä. Shield ja Anthem - biiseissä alkaa näkyä Purple- äijien biisintekokyky hyvin. Anthem taitaa olla kokonaan Lordin käsialaa, sanoitukset Evansin. Kolmas levy tarjoaa myös monta helmeä: Why Didn't Rosemaryssa alkaa jo näkymään äijien halu päästä vähä raskaampaan suuntaan. Blackmore heittää hyvän soolon. Blind on kanssa mainio, etenkin sen pimputusloppu. Biisistä tulee muutenkin mieleen vähän Ritchien nykyiset jutut Blackmore's Nightin kanssa. Ja sitten on tää Bird Has Flown. Tosin, pidän enemmän remasteroidulla cd-versiolla olevasta sinkkuversiosta, joka on "vähemmän raskaampi" kuin lopullinen levylle tehty. Mutta on hyvä biisi. Ja Paice pääsee jytäilemään avausraidassa.

On kyllä. Shield ja Anthem - biiseissä alkaa näkyä Purple- äijien biisintekokyky hyvin. Anthem taitaa olla kokonaan Lordin käsialaa, sanoitukset Evansin. Kolmas levy tarjoaa myös monta helmeä: Why Didn't Rosemaryssa alkaa jo näkymään äijien halu päästä vähä raskaampaan suuntaan. Blackmore heittää hyvän soolon. Blind on kanssa mainio, etenkin sen pimputusloppu. Biisistä tulee muutenkin mieleen vähän Ritchien nykyiset jutut Blackmore's Nightin kanssa. Ja sitten on tää Bird Has Flown. Tosin, pidän enemmän remasteroidulla cd-versiolla olevasta sinkkuversiosta, joka on "vähemmän raskaampi" kuin lopullinen levylle tehty. Mutta on hyvä biisi. Ja Paice pääsee jytäilemään avausraidassa.
 
Noilla kolmella ekalla on mun muistikuvan mukaan Lordin (heh-heh) sävellysvastuu suurinta Purple -historiassa.

Sehän on ihan yhtä hyvä biisi ku Popsi popsi porkkanaa.
 
Oho, taas täällä nälvimässä Pokelan piisejä.
 
Mark 3 on miesten Purple.
 
Haukkaa haukkaa hedelmää.
 
E: Ai perhana, eihän se ollukaan Pokelan... Sotkin ajatuksissani stygeen Mörkö Se Lähti Piiriin.

Mark 3 on miesten Purple.
 
Joo. Kun Hughes kiljuu kastuu tosimiehiltä housut.

Oho, taas täällä nälvimässä Pokelan piisejä.
 

 
Haukkaa haukkaa hedelmää.
 
E: Ai perhana, eihän se ollukaan Pokelan... Sotkin ajatuksissani stygeen Mörkö Se Lähti Piiriin.
 
Miten niin nälvimässä? Ite sait tosta päätellä rivien välistä, et miten mä rankkaan noi biisit.

Joo. Kun Hughes kiljuu kastuu tosimiehiltä housut.
 
Sail Away, Can`t do it right, Getting tighter, You keep on moving, Burn, Stormbringer...aijai! Eikä kilju kukaan.