Rock, pop, alternative ›

FNM-ajat on hyvää rokkia, California mainio ja Tomahawkilla ehkä kaks hyvää biisiä. Muuten ei jaksa napata, Fantomasien vammailutkin alkavat vain vituttaa ja niillä noisejutuilla saa heittää vesilintua.
 
En oo täysin samaa mieltä. Peeping Tom oli kyllä pettymys yhden kuuntelun perusteella, liikaa vanhoja vitsejä pattonin perusrepertuaarista. Olisin odottanut rohkeampaa sukellusta popin maailmaan. Hevi-riffit ainakin olis voinut jättää kokonaan pois.
 
Fantomas taas on tehnyt neljä erinomaista levyä, joista jokainen toimii oikeassa tilanteessa helvetin hyvin (vaikka niitä tilanteita ei joka päivä ole, niin ei se tee levyistä huonoja). Esim. Delirium Cordia on turhauttava, jos sitä kuuntelee kiireessä tai sivumennen, mutta pimeässä kuulokkeilla siitä saa hienoja b-luokan kauhufiiliksiä.
 
Itsekin pidin tota paljon parjattua Tomahawkia tylsänä ja keskinkertaisena orkesterina, mutta kun annoin mit gasille vähän aikaa ja avoimia korvia, se osoittautuikin yhdeksi pattonin parhaista kiekoista.
 
Noise-jutuista en tiedä mitään, mutta sivuprojekteista ainakin General Patton vs Executioners sisältää kohtuu hyvää vinksahtanutta hoppia.
 
Ja Faith no Moresta vielä sen verran, että vaikka sitä jaksetaan hehkuttaa, niin löytyyhän niidenkin levyiltä täytebiisejä, joten ei siinäkään mikään erehtymätön orkesteri ollut kyseessä...

No voisin urputtaakin, mutta nyt se taitaa olla hieman turhaa.
Mutta siis ihan oikeasti, minkä takia muusikoiden.netissä pitää aina tulla tällaista paskaa? Joo menin "helppoon" kun yritän vähän muistuttaa ihmisiä siitä, että tämä on keskustelupalsta, eikä sivistyneeseen keskusteluun kuulu tuollainen toiminta.
E: Niin ja myös siksi, kun jo tuolla edellisellä sivulla kävit heittämässä hienoa kommenttiasi.
 
voit ehkä uskotella itsellesi, että puheesi ei ole ristiriitaista, mutta et mulle.
 
FNM-ajat on hyvää rokkia, California mainio ja Tomahawkilla ehkä kaks hyvää biisiä. Muuten ei jaksa napata, Fantomasien vammailutkin alkavat vain vituttaa ja niillä noisejutuilla saa heittää vesilintua.
 
mä tykkään kans faith no moresta lukuunottamatta real thing- levyä.
 
bunglelta mä tykkään kaikista muista paitsi siitä ekasta, tosin FNM on aina kolahtanu mulle ehkä enemmän ku bungle. mulle bungle kuulostaa liikaa itsetietoisen älykkäälle itseironialle. samasta syystä osa zappan jutuista ei kolise mulle myöskään.
 
fantomasin ekasta mä tykkäsin tosi paljon, mutta sen director's cutin pienoisen pettymyksen jälkeen ei vaan kiinnostanut koko bändi, kun alkoi kiinnostamaan monet muut bändit ja vähän erilainen musiikki.
 
tomahawk kuulostaa mun mielestä laimealle jesus lizardille, jossa patton heittää vaan rutinoituneita maneereitaan. riffit on tosi kovia ja denison rokkaa kyllä, mutta muu bändi sitten ei sytytä lainkaan. koko se stanierin "hei kattokaa mua mä yhdistän hip hop ja drum n bass komppeja rokkiin!" juttu ei kolahda. rutmaniksesta ei voi sanoa oikein suuntaan eikä toiseen, koska se vetää enimmäkseen yhden sävelen juttuja, eli kai se ihan ookoosti oman tonttinsa hoitaa.
 
tomahawk = niiden jätkien päivätyö
 
jos tykkää tomahawkin riffeistä, mut muuten bändi vituttaa, niin kannattaa kuunnella jesus lizardia. helvetin kova rumpali - jotain mike bordin vähän "progehtavalla" otteella - , hyvä basisti ja _Denison_. yow nyt on hyvä lyyrikko, mutta ei mikään melodioiden ihmelapsi.
 
niin ja lovage...hoohhhhoijaa
 
pattonin omat touhut mua ei oikeastaan ole juuri kiinnostanut ollenkaan. ehkä se johtuu osittain siitä, että sillä on niin vahva r'n'b/blues juttu mistä se ammentaa ja joka ei mua niin hirveästi kiinnosta ja toisaalta siitä, että kaikki mitä se tekee kuulostaa jotenkin liikaa vitsille ja läskiksi lyömiselle.

voit ehkä uskotella itsellesi, että puheesi ei ole ristiriitaista, mutta et mulle.
 

 
mä tykkään kans faith no moresta lukuunottamatta real thing- levyä.
 
bunglelta mä tykkään kaikista muista paitsi siitä ekasta, tosin FNM on aina kolahtanu mulle ehkä enemmän ku bungle. mulle bungle kuulostaa liikaa itsetietoisen älykkäälle itseironialle. samasta syystä osa zappan jutuista ei kolise mulle myöskään.
 
fantomasin ekasta mä tykkäsin tosi paljon, mutta sen director's cutin pienoisen pettymyksen jälkeen ei vaan kiinnostanut koko bändi, kun alkoi kiinnostamaan monet muut bändit ja vähän erilainen musiikki.
 
tomahawk kuulostaa mun mielestä laimealle jesus lizardille, jossa patton heittää vaan rutinoituneita maneereitaan. riffit on tosi kovia ja denison rokkaa kyllä, mutta muu bändi sitten ei sytytä lainkaan. koko se stanierin "hei kattokaa mua mä yhdistän hip hop ja drum n bass komppeja rokkiin!" juttu ei kolahda. rutmaniksesta ei voi sanoa oikein suuntaan eikä toiseen, koska se vetää enimmäkseen yhden sävelen juttuja, eli kai se ihan ookoosti oman tonttinsa hoitaa.
 
tomahawk = niiden jätkien päivätyö
 
jos tykkää tomahawkin riffeistä, mut muuten bändi vituttaa, niin kannattaa kuunnella jesus lizardia. helvetin kova rumpali - jotain mike bordin vähän "progehtavalla" otteella - , hyvä basisti ja _Denison_. yow nyt on hyvä lyyrikko, mutta ei mikään melodioiden ihmelapsi.
 
niin ja lovage...hoohhhhoijaa
 
pattonin omat touhut mua ei oikeastaan ole juuri kiinnostanut ollenkaan. ehkä se johtuu osittain siitä, että sillä on niin vahva r'n'b/blues juttu mistä se ammentaa ja joka ei mua niin hirveästi kiinnosta ja toisaalta siitä, että kaikki mitä se tekee kuulostaa jotenkin liikaa vitsille ja läskiksi lyömiselle.
 
Kiva analyysi. Jätkä on perehtynyt

fantomasin ekasta mä tykkäsin tosi paljon, mutta sen director's cutin pienoisen pettymyksen jälkeen ei vaan kiinnostanut koko bändi, kun alkoi kiinnostamaan monet muut bändit ja vähän erilainen musiikki.
 
Sen ekan levyn aikoihin minäkin tykkäsin Fantomasista vähän, koska siinä vaiheessa se bändi ei vielä toistanut itseään. Director's Cutista olin kiinnostunut juurikin niiden elokuvakappaleiden myötä, olihan se vähän aikaa hauskaa kuunneltavaa kun jätkät ryskii The Godfather- ja Rosemary's Baby -teemoja Fantomas-muottiin. Hyvin nopeasti alkoi tosin kyllästyttää sekin. Delirium Cordia on sen verran haistapaska-levy, etten jaksa edes haukkua. Suspended Animation oli mun mielestä sitä tasan samaa heviriffien ja säksätysten kierrätystä kuin eka levykin = ei kiinnosta.

pattonin omat touhut mua ei oikeastaan ole juuri kiinnostanut ollenkaan. ehkä se johtuu osittain siitä, että sillä on niin vahva r'n'b/blues juttu mistä se ammentaa ja joka ei mua niin hirveästi kiinnosta ja toisaalta siitä, että kaikki mitä se tekee kuulostaa jotenkin liikaa vitsille ja läskiksi lyömiselle.
 
Ja sitten se joku levy, missä Patton pureskelee makaronia ja päästelee hassuja ääniä, oliko se nyt Pranzo Oltranzista. Ei helvetti. Tuo "kaikki mitä se tekee kuulostaa jotenkin liikaa vitsille ja läskiksi lyömiselle" on osuvasti sanottu, sillä Patton voisi todellakin tehdä jotain erilaista välillä. Siis ei mitään normaalista rock- tai pop-musiikista eroavaa vittumaisen ironista hassuttelu-erilaista, jota Patton on tehnyt jo ties kuinka kauan, vaan jotain normaalimpaa. Sehän se vasta yllättävää olisikin. Vaikkei Tomahawkikaan oikein sytyttänyt, niin kyllä minä mieluummin kuuntelen Mit Gasia kuin sitä raivostuttavaa hörhöilyä mitä Patton nykyään sylkee pihalle. Tai no aivan sama oikeastaan, ei jaksa intensiivisesti seurailla Pattonin tekemisiä, onhan tuota parempaakin musiikkia olemassa.

Sen ekan levyn aikoihin minäkin tykkäsin Fantomasista vähän, koska siinä vaiheessa se bändi ei vielä toistanut itseään. Director's Cutista olin kiinnostunut juurikin niiden elokuvakappaleiden myötä, olihan se vähän aikaa hauskaa kuunneltavaa kun jätkät ryskii The Godfather- ja Rosemary's Baby -teemoja Fantomas-muottiin. Hyvin nopeasti alkoi tosin kyllästyttää sekin. Delirium Cordia on sen verran haistapaska-levy, etten jaksa edes haukkua. Suspended Animation oli mun mielestä sitä tasan samaa heviriffien ja säksätysten kierrätystä kuin eka levykin = ei kiinnosta.
 
mä taas olisin halunnut, että fantomas olisi jatkanut sillä ekan levyn linjalla ja kehittänyt persoonallista tyyliä ja nimenomaan yhteistä bändiä. delirium cordia kuulostaa miltei kokonaan eri bändille: pitkiä ambient biisejä ja ties mitä heitetty siihen soppaan sekaan. ei joka levyn tarvitse olla täysin erilainen kuin edellisen, mä tykkään monista bändeistä just sen takia, kun ne kehittyy pikku hiljaa jokaisen levyn myötä ja kehittää omaa saundiaan.

Ja sitten se joku levy, missä Patton pureskelee makaronia ja päästelee hassuja ääniä, oliko se nyt Pranzo Oltranzista. Ei helvetti. Tuo "kaikki mitä se tekee kuulostaa jotenkin liikaa vitsille ja läskiksi lyömiselle" on osuvasti sanottu, sillä Patton voisi todellakin tehdä jotain erilaista välillä. Siis ei mitään normaalista rock- tai pop-musiikista eroavaa vittumaisen ironista hassuttelu-erilaista, jota Patton on tehnyt jo ties kuinka kauan, vaan jotain normaalimpaa. Sehän se vasta yllättävää olisikin. Vaikkei Tomahawkikaan oikein sytyttänyt, niin kyllä minä mieluummin kuuntelen Mit Gasia kuin sitä raivostuttavaa hörhöilyä mitä Patton nykyään sylkee pihalle. Tai no aivan sama oikeastaan, ei jaksa intensiivisesti seurailla Pattonin tekemisiä, onhan tuota parempaakin musiikkia olemassa.
 
ei se pranzo mun mielestä kuulostanu vitsiltä tai se sen eka soololevy.
 
mä tarkotin näitä "poppi" projekteja, joissa se lyö koko homman läskiksi jollain muka itseironisella otteella.
 
mä luulen, et se jätkä haluaa rahastaa sillä paskalla, mut ei pysty tekemään sitä pokerinaamalla, joten ne on mitä on.
 
mä en halua, että se tekee vitusti koko ajan ERI juttuja vaan just päin vastoin. keskittyis pariin projektiin jotka se tekis kunnolla ja heittäs vittuun noi "haistakaa paska, ostakaa poppia" proggikset, mut toisaalta kai sen ptiää voita leivän päälle jostain saada.
 
ne levyt missä se on hyvä se tosissaan tekee hienoja juttuja, eli näillä levyillä:
 
FNM:n angel dust, king for a day ja album of the year
 
fantomasin eka
 
bunglen DV ja california
 
no, okei niistä tuhannesta zorn kollaboraatiosta mulla ei kyllä edes ole mitään hajua.
 
Just tämän takia Peeping Tom tuntuu musta laimealta. Siinähän olisi ollut hyvä mahdollisuus rikkoa vähän kaavoja, joihin mies on jämähtänyt. Normaalia levyä odotellessa...
 
musta se on vaan vitun paskaa hip hoppia jollain ihme muka ironisilla postmodernipaskanjauhanta- viittauksilla britney spearsiin.
 
Samat fiilikset oli mullakin aluksi. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin lämmetä. Musta denisonin riffit sopii mukavasti pattonin meuhkaamiseen. Jesus lizard on hyvää kamaa, mutta toisaalta on mukavaa kuulla samantyyppistä osastoa myös laulutaitoisen vokalistin kanssa, joka saa ujutettua biiseihin välillä jopa melodioita.
 
mua vaan nolottaa se pattonin meuhkaaminen ihan vitusti, kun kuuntelen sitä tomahawkia.

meitsi diggaili tota peeping tom - mojo livevetoo.
mielestäni parasta pattonia aikoihin. kyllä tuon voisi jopa ostaa

Kyllähän toi peeping tom ihan hyvin kilahti. Your neighborhood spaceman, jäi nyt ehkä mielyttävimmin mieleen tolta levyltä ja luulenpa, että kyseinen lätty löytyy omastakin levyhyllystä joku päivä.
 
Ps. Patton oli ihana ruississa, vaikka lyhyt keikka olikin.

no, okei niistä tuhannesta zorn kollaboraatiosta mulla ei kyllä edes ole mitään hajua.
 
Minä ostin muutama vuosi sitten Zornin Tzadik-levy-yhtiöltä Hemophiliacin eli Patton, Zorn ja Ikue More -kollaboraation. Tietenkin rajoitettu painos (2000 kpl.) ja aidot nimmarit kannessa auttoivat ostopäätöksen tekoa.
 
Näin muutaman vuoden jälkeen eipä levyä ole paljon tullut kuunneltua. Lähinnä sitä tullut joskus soitettua kavereille, jotka ovat hetken päästä pyytäneet levyn vaihtoa. Se on aika erikoista kamaa, jopa free jazz -mittareilla. Ehkä joku voi sitä metakkaa pitää jotenkin luovana ja kokeellisena, mutta eipä sitä tosiaan kuunnella jaksa. Siitä tulee levoton olo ja pää kipeäksi.
 
teha

Hemophiliac kuulosti ihan hyvältä noisemössöltä ehkä.
Zornin 50-vuotis-sarjassa on julkastu joku live, sitä en oo yhtään kuullu.
Taitaa se "studiolevykin" olla live äänite tosin.

Minä ostin muutama vuosi sitten Zornin Tzadik-levy-yhtiöltä Hemophiliacin eli Patton, Zorn ja Ikue More -kollaboraation. Tietenkin rajoitettu painos (2000 kpl.) ja aidot nimmarit kannessa auttoivat ostopäätöksen tekoa.
 
Näin muutaman vuoden jälkeen eipä levyä ole paljon tullut kuunneltua. Lähinnä sitä tullut joskus soitettua kavereille, jotka ovat hetken päästä pyytäneet levyn vaihtoa. Se on aika erikoista kamaa, jopa free jazz -mittareilla. Ehkä joku voi sitä metakkaa pitää jotenkin luovana ja kokeellisena, mutta eipä sitä tosiaan kuunnella jaksa. Siitä tulee levoton olo ja pää kipeäksi.
 
teha
 
mitä mä olen parilta tutulta - siis sellaisilta, joiden mielipiteeseen yleensä luotan - kuullut siitä levystä, niin se on kuulemma täysin perseestä.
 
kokeelliselle patton/zorn fanboy- yleisölle täsmämarkkinoitua pasuunaan piereskely roskaa.

Hemophiliac kuulosti ihan hyvältä noisemössöltä ehkä.
Zornin 50-vuotis-sarjassa on julkastu joku live, sitä en oo yhtään kuullu.
Taitaa se "studiolevykin" olla live äänite tosin.
 
Jep. Se on liveäänite, mutta taltiointitietoja paketissa ei ole. Levyn julkaisun syy muistaakseni oli kerätä rahaa Zornin syöpään sairastastuneen kaverin hoitoa varten.
 
Painos on näköjään ollut 2500 kappaletta ja tuota myytiin ainoastaan Tzadikin kautta.
 
Kannesta löytyvät tosiaan jo nuo mainitsemani aidot Zornin, Pattonin ja Moren nimikirjoitukset, jotka kenties ovat olleet useimmille se todellinen syy ostaa tämä levy. Mikään suuren yleisön levy se ei missään nimessä ole.
 
Kyseessä taitaa olla yksi harvinaisimmista Patton/Zorn/More -äänitteistä, muttei tuon hinta ainakaan Ebayssa ole vielä juuri ostohintaa suuremmaksi noussut. Ja tuskin nouseekaan, koska mistään helposta musiikista ei missään nimessä ole kyse, eikä tuota sen vuoksi kovin moni suuresti himoitsekaan. Lisäksi Tzadik on hiljaittain julkaissut toisen Hemophiliac-levyn, joten tämä ei enää siinäkään mielessä ole ainutlaatuinen julkaisu.

, onhan tuota parempaakin musiikkia olemassa.
 
eikä oo ;)

http://www.youtube.com/watch?v=1PjWC4jIzdI&search=peeping%20tom
 
Tuossa Peeping Tomin eilinen esitys Conanissa Rahzelin sun muiden kans. Jäätävä.
 
Jos jotain kiinnostaa, tuo esitys tulee tänään Subilta Conanin showssa.

mä taas olisin halunnut, että fantomas olisi jatkanut sillä ekan levyn linjalla ja kehittänyt persoonallista tyyliä ja nimenomaan yhteistä bändiä
 
Musta Suspended Animation on nimenomaan levy, jossa Fantomas on kehittänyt eka levyn meininkiä pidemmälle, värikkäämmäksi, monipuolisemmaksi ja silleen. Parasta Fantomasia siis.
 
Mitä Peeping Tomiin tulee ni sekin toimii ihan ok mulle vähän kuin "taustamusana" tosin. Ainakin levyn myötä sain pientä inspiraatiota perehtyä esim. hienoon Kool Keithiin;)
 
Ja lopuksi: Ihme ruikutusta näillä palstoilla. Juttu liikkuu linjoilla: Paskaa!! Turpa kii, hyvää!!. Muusikoita on miljoonia, ja esim. Patton on yksi niistä. Kai on ymmärrettävää et sekin tekee ei kaikkien mielestä täydellisiä levyjä. Jokaisella mielipiteensä. Itsekin fanitan monia Pattonin tekemisiä mut tuntuu et tuo tyyppi on nostettu jumalan asemaan, ja ihmiset odottaa sen tekevän joka vuosi "uuden musiikillisen raamatun".

tyyppi on nostettu jumalan asemaan, ja ihmiset odottaa sen tekevän joka vuosi "uuden musiikillisen raamatun".
 
Se on monille sitä, varsinkin meille vähän vanhemmille, FNM:n teineydessään kokeneille. Pattonin jumaluudessa mielestäni kyse ei ole niinkään musiikillisista ansioista (vaikka nekin ovat aika pistämättömät), vaan miehen "legendaarisuudesta" sekä karismasta, jonka rinnalla moni artisti kalpenee.
 
Mutta en silti kuvittele hänen tekevän raamattuja kerta toisensa jälkeen. Siitä ajatuksesta luovuin jo Disco Volanten aikoihin. Tekisi nyt edes yhden kuninkaallisen kauniin pop- tai rock-levyn, mutta fakta taitaa olla, ettei hän osaa. (Mit Gas on mainio, mutta sekin taitaa johtua enemmän Duane Denisonista kuin Pattonista.) Valitettava totuus lienee sekin, että mies alkaa todella pahasti toistamaan itseään. Samat maneerit kerta toisensa jälkeen, ripoteltuina vain eri levyille.
 
Hieman sääli, että miehen armottoman kovat äänenkäyttölahjat menevät hukkaan hieman kyseenalaisen sävellystyön laadun vuoksi.

Hieman sääli, että miehen armottoman kovat äänenkäyttölahjat menevät hukkaan hieman kyseenalaisen sävellystyön laadun vuoksi.
 
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Minusta monet Pattonin projektit kuulostavat paperilla paljon paremmilta kuin kuunneltuna. Useimmiten ne jäävät parin kuuntelun jälkeen hyllyyn lepäämään, eikä niitä sitten tule enää juuri uudelleen kuunneltua.
 
Juuri näin on käynyt minulla esim. Fantomasin (pl. Directors cut) ja Lovagen kanssa. Lovagen kansi on mainio, mutta levyn idea on parempi kuin itse musiikki.
 
Itse en noista Pattonin 2000-luvun levyistä muita juuri aktiivisesti kuuntele kuin tuota Directors cutia ja Tomahawkin Mit Gasia. Olisi kyllä hienoa, jos hän löytäisi jostain taustavoimikseen uusia todella kovan luokan biisintekijöitä. Silloin jälki voisi olla todella hienoa.

Ja lopuksi: Ihme ruikutusta näillä palstoilla. Juttu liikkuu linjoilla: Paskaa!! Turpa kii, hyvää!!. Muusikoita on miljoonia, ja esim. Patton on yksi niistä. Kai on ymmärrettävää et sekin tekee ei kaikkien mielestä täydellisiä levyjä. Jokaisella mielipiteensä. Itsekin fanitan monia Pattonin tekemisiä mut tuntuu et tuo tyyppi on nostettu jumalan asemaan, ja ihmiset odottaa sen tekevän joka vuosi "uuden musiikillisen raamatun".
 
ota huomioon, että mä pidän melko korkeassa arvossa muutamia pattonin aikasempia yhtyeitä ja projekteja.
 
se, että mä sanon peeping tomia paskaksi ei ole ruikutusta, vaan ilmaisee mun pettymyksen kaverin nykytasoon, joka on aika hemmetin kaukana kaverin aiemmista tekemisistä. se ei ole vittuilua ketään kohtaan myöskään. se vaan tarkoittaa sitä, että mun mielestä se tyyppi pystyy paljon parempaan ja tää nykyinen kama mitä se tekee on sen rinnalla noloa paskaa.
 
Se on monille sitä, varsinkin meille vähän vanhemmille, FNM:n teineydessään kokeneille. Pattonin jumaluudessa mielestäni kyse ei ole niinkään musiikillisista ansioista (vaikka nekin ovat aika pistämättömät), vaan miehen "legendaarisuudesta" sekä karismasta, jonka rinnalla moni artisti kalpenee.
 
juuri tällä seikalla se älysi alkaa rahastamaan. ihmisten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota säveliin eikä siihen mikä hieno nimi niihin on kiinnitetty.
 
Itse en noista Pattonin 2000-luvun levyistä muita juuri aktiivisesti kuuntele kuin tuota Directors cutia ja Tomahawkin Mit Gasia. Olisi kyllä hienoa, jos hän löytäisi jostain taustavoimikseen uusia todella kovan luokan biisintekijöitä. Silloin jälki voisi olla todella hienoa.
 
ota huomioon, että pattonin kynästä on lähtöisin monet faith no moren parhaista biiseistä - muistaakseni mukaan lukien yksi ehkä FNM:n parhaista biiseistä: 'malpractice' - sekä lukuisia bunglen biisejä.
 
se äijä osaa, mutta se päätti ruveta rahastamaan "kulttistatuksellaan". ehkä se on parempaa ku olla jossain paskaduunissa.
 
ei siinä mitään pahaa tietty ole, mut mä ainakaan en juuri jaksaa enää vaivautua tsekkaamaan miehen juttuja.

se äijä osaa, mutta se päätti ruveta rahastamaan "kulttistatuksellaan". ehkä se on parempaa ku olla jossain paskaduunissa.
 
Jos Pattonin ykkösmotiivi on rahastaa, niin varmaan helpompiakin keinoja löytyisi kun nykyiset viritelmät? Rahastajana sillä ei olisi kuin yksi looginen ratkaisu käsillä, eikä sitä edelleenkään tulla näkemään. Ilmeisen ensisijaisesti juuri Pattonista johtuen.
 
Patton on mahtava, mutta meikäläiselle sitten 90-luvun puolenvälin jälkeen enemmänkin henkilöhahmona kuin muusikkona. Peeping Tom toimii, muttei irrota ylistyksiä kuitenkaan.

juuri tällä seikalla se älysi alkaa rahastamaan.
 
Niin, vaikka rahaa toki tulisi FNM-reunionista niin maan perkeleesti enemmän, niin ehkä se on kivempi säilyttää "kovan jätkän" maine ja elättää itsensä vaihtoehtoisella kamalla. Siinä kohtaa se nimi hoitaa homman. Juuri kukaan ei todellakaan kuuntelisi, ellei nimi olisi Mike Patton. Tuossapa tuoreita haastatteluita, joissa aihetta sivutaan:
 
http://today.reuters.com/news/newsA … _0_US-PATTON.xml&archived=False
http://suicidegirls.com/words/Mike+Patton/
 
pattonin kynästä on lähtöisin monet faith no moren parhaista biiseistä
 
"Parhaat" on tietysti subjektiivinen käsite. Puhtaasti Pattonin tekeleitä ovat tuon Malpracticen lisäksi KFAD:lta Get Out ja Gentle Art of Making Enemies, AOTY:ltä Naked in Front of the Computer, Got That Feeling ja Home Sick Home. Eli joo, kyllä se nyt jotain osaa, mutta aika moni FNM-tykkibiisi lienee Gouldin ja Bottumin tekeleitä.