Saarnia löytyy hyvin monenpainoista. Jopa poislukien suosaarni joka on aina kevyttä, saarnirunkoinen kitara saattaa olla normi leppärunkoisen painoinen, tai tuplat, tai jotain siltä väliltä.
Vuoden '81 (muistaakseni) Fender Strat oli painavampi kuin yksikään tapaamani Les Paul tai Artist, ja itselläni oleva BL550 on semmoisen painavahkon leppärunkoisen painoinen.
Ja jossain törmäsin jo kevyehkön leppärungon painoiseen saarnirunkoiseen, en vain muista missä.
Toki, saarni on yleensä painavampaa kuin leppä, mutta myös vaihtelua löytyy reilusti enemmän kuin lepällä.
Ja samaa mieltä, saarnin "snap" ja rouheus on stratoissa, ja kaikissa muissakin kitaroissa mainio piirre! Ja etenkin bassoissa. "We are the winners, of Eurovision.
Vote! Vote! Vote for the Winner!!!"
-Liettuan Euroviisuedustaja 2006 |
Tämä olikin mielenkiinoista tietää?! Oon aina miettinyt asiaa niin, että leppä ja mahonki on ihan omia ääripäitä, mutt tän taulukon perusteella homma näyttäiskin olevan ihan jotain muuta?
Toinen henkilöhohtainen myyttini murtui, kun olen aina kuvitellut, että leppä on se ainut oikea bodymateriaali kunnon stratosoundia haettaessa?!
Joo, veikkaisin että se johtuu siitä, että Stratossa on niin paljon tuota jyrsintää. Mikithän on Stratossa vaan siinä pleksissä eikä itse bodyssä kiinni, se saattaa olla yksi syy. Sitten tietty singlecoilit ei ole niin "bassokkaat" mikit kuin humbuckerit. Ja lisäksi Straton talla varmasti vaikuttaa saundiin. Joskus olen testannut leppärunkoista Lespaa ja ei se kyllä mikään kirkassaundinen ollut. Kaulahan toki vaikuttaa myös tosi paljon sointiin, kenties jopa enemmän kuin body. Otelauta myös. "Vittu! Mä diggaan viinaa, naisia ja rumpuja!" -Tuntematon spurgu metrossa |
Aki
Keppi
Juzzu
Ze Kink
